Tammikuu. Viima. Karviaisenvärinen taivas. Ja siitä huolimatta jokainen tarina muuttuu kertojansa mukaan.
Vhump. Vhump. Vhump. Vhump. Vhump. Vhump.
Vhump.
Autiot tiet, lehdettömät pensaat ja kuiva maa. Keskitalven aurinko rapistaa elämän ulos kaikesta ympärillään. Kylmä tuuli puhaltaa viimeisetkin unelmat lohduttomiksi pirstaleiksi ja ripottelee jäänteet näkymättömien ihmisten tallottaviksi. Yksinäinen tyttö pyörittää olallaan sateenvarjoa, josta tuli tarpeeton jo kuukausia sitten. Tammikuu. Viima. Karviaisenvärinen taivas.
Klik. Klik. Klik. Klik. Klik. Klik. Klik.
Klik.
Tyttö ja röyhelöhelmainen hame. Punainen sateenvarjo. Valkeat sukkahousut ja kengättömät jalat. Balettitanssijan keveillä askelilla melkein lentää. Naksuttelee sateenvarjoa. Kylmyyden harmaaksi värjäämä valkea iho kananlihalla ja kevyt vaniljan tuoksu. Odottaa lunta taivaalta. Turhaan etsii pilviä. Tammikuu. Viima. Karviaisenvärinen taivas.
Klik. Vhump. Klik. Vhump. Klik. Klik. Vhump. Vhump.
Klik.
Vhump.
Tammikuu. Ei lunta, eikä jäätä. Viima. Puiden kuivuneet oksat putoilevat kohti maata. Karviaisenvärinen taivas. Eno väitti vääräksi. Tyttö ja sateenvarjo. Tammikuussa autiolla tiellä maistelee elämää. Kengät katuojaan unohdettu, ja hajuvesi leijuu perässä. Lentävä lapsi ja lentävät muistot.
Sisko, älä jätä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti