Luova Eurooppa - Taide yhteiskunnan kuvana.

Oletko koskaan lukenut Jesper Malmrosen kirjoittamaa romaania Vallan linnake? Entä kuulostaako Orhan Pamukin Kummallinen mieleni tutulta? Voi olla, että teokset ovat sinulle tuttuja tai voi olla, että et ole niistä koskaan kuullutkaan. Luova Eurooppa -hankkeen avulla todennäköisyys sille, että ainakin joku teistä lukijoista tuntee nämä kirjat, on kasvanut.

Luova Eurooppa on Euroopan unionin hanke, joka toimii vuosina 2014 - 2020. Se tarjoaa taloudellista tukea luovien alojen toiminnalle ja eurooppalaiselle yhteistyölle. Hankkeen kokonaisbudjetti on hurjalta kuulostava 1,46 miljardia euroa. Luova Eurooppa -hankkeen tärkein tehtävä on tukea kulttuurin, luovien alojen ja av-alan organisaatioita sekä av-alan ammattilaisia. Hakukierros tuelle järjestetään kerran vuodessa. Hanke pyrkii laajentamaan eurooppalaisten luovien alojen toimijoiden näkyvyyttä ja mahdollisuuksia kansainvälisellä tasolla. Se osallistuu markkinoiden kasvattamiseen ja eurooppalaisten kulttuurituotteiden saattamiseen sellaisille yleisöille, joille ne eivät ilman resurssien lisäämistä välttämättä ulottuisi. Yksi hankkeen tehtävistä on myös Euroopan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojeleminen. Hanke toimii Luova Eurooppa -yhteyspisteiden kautta. Yhteyspisteitä on kaikissa ohjelmamaissa, ja niiden tehtävä on hoitaa hankkeen tiedotusta ja neuvontaa.

Luovilla aloilla työskennellään esittävän taiteen, kuvataiteen, kustannusalan, elokuvien, television, musiikin, monialaisten taiteiden, videopelien ja kansanperinteen parissa. Luovat alat rakentavat pohjan sille, millainen meidän yhteiskuntamme on, sillä ne ovat kautta aikojen heijastelleet sitä, minä ja millaisina itsemme, toisemme ja maailman näemme. Globaalistuvassa tai jo täysin globaalistuneessa maailmassa kansainvälinen yhteistyö on noussut arvaamattomaan arvoon. Myös Luova Eurooppa -hanke on hypännyt kyytiin mukaan, sillä se tukee paljon eurooppalaisia yhteistyöhankkeita, kuten kirjallisuuden käännöshankkeita. Yhteistyöhankkeet ovat pääosin laajoja. Niiden tavoitteena on usein osaamisen kehittäminen, alan toimijoiden liikkuvuuden edistäminen tai yhteistuotantojen ja -kiertueiden tai kulttuurituotteiden vaihtaminen tai levittäminen. Eräitä menestyneitä kansainvälisiä hankkeita ovat olleet Cineuropa (hankkeen sivuille tästä), PHONE HOME (hankkeen sivuille tästä) ja The European Opera Digital Project (hankkeen sivuille tästä).

Minulle tutuin ja rakkain taiteenlaji on kirjallisuus. Pidän kovasti myös musiikista, elokuvista ja kuvataiteesta, mutta kirjallisuudessa on oma hohtonsa. Siksi esimerkkini tänään on nimenomaan kirjallisuudesta. Aiemmin tekstissä mainitsin Malmrosen ja Pamukin kirjoittamat kirjat. Ensimmäinen näistä kirjoista on alkuperäiseltä tanskankieliseltä nimeltään Borgen, jälkimmäinen turkinkieliseltä nimeltään Kafamda Bir Tuhaflik. Molemmat kirjat on käännetty Luova Eurooppa -hankkeen tarjoamalla tuella. Tukea on myönnetty suomalaisille kustantamoille kirjojen kääntämistä varten kaksi kertaa: vuonna 2014 Into Kustannukselle 39 820 € kolmen kirjan kääntämiseen ja vuotta myöhemmin Kustannusosakeyhtiö Tammelle 75 000 € kuuden kirjan kääntämiseen. Tämä tuki on mahdollistanut sen, että me suomea puhuvat suomalaiset olemme saaneet lukea näitä yhdeksää kirjaa omalla äidinkielellämme.

Luova Eurooppa haluaa edistää eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämistä. Se pyrkii myös laajentamaan käännöskirjallisuuden markkinoita löytämällä sille uusia lukijoita sekä sen perinteisessä että digitaalisessa muodossa. Tukea myönnetään vuosittain noin kuudellekymmenelle käännöshankkeelle, Suomeen tukea on tosiaan myönnetty kahdesti. Kustantamot voivat hakea hanketukea paitsi eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen, myös näytekäännösten tekemiseen. Tukea voidaan myöntää myös sellaisten tilaisuuksien järjestämiseen, joiden pyrkimys on levittää ja markkinoida käännöskirjallisuutta sekä EU:n alueella että sen ulkopuolella. Hakemuksia arvioidaan myös sen pohjalta, onko kirjallisuuhankkeisiin sisällytetty EU:n kirjallisuupalkinnon voittaneita teoksia. Kun Kustannusosakeyhtiö Tammelle myönnettiin hanketukea, oli yksi käännöskirjoista isobritannialaisen Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut (alkuperäiseltä nimeltään All The Birds, Singing), joka voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.

Tietoa siitä, minkä verran Suomessa luetaan nimenomaan kaunokirjallista käännöskirjallisuutta, en löytänyt. Voisi kuitenkin olettaa, että vaikka suomalainen kirjallisuus on erittäin suosittua, myös ulkomainen kirjallisuus tekee kauppansa. Voin itse ainakin vakuuttaa, että vaikka yöpöydälläni on tällä hetkellä alkuperäiskielisiä teoksia, löytyy siltä myös käännöskirjallisuutta. Samoin "tämän haluan joskus lukea" -listaltani. Vaikka vain pieni osa käännöskirjallisuudesta käännetään Luova Eurooppa -hankkeen tuella, sekin pieni osa on tärkeä pala meidän kirjallisuuskenttäämme ja samalla kulttuuriamme. Jos kirjat olisivat jääneet kääntämättä, ne eivät olisi tavoittaneet niin laajaa yleisöä kuin nyt. Voisi kuvitella, että ainakin Kafamda Bir Tuhaflik olisi jäänyt monelta suomalaiselta lukematta.

Joskus lukion englannin tunnilla meille annettiin tehtäväksi keskustella siitä, mitä kulttuuri on tai mikä kaikki on kulttuuria. Sanoin silloin, että kulttuuri on elämää tai elämä kulttuuria, en muista tarkkaa muotoa. Asiasta kanssani puhuneet kaverini kuitenkin nauroivat minulle, koska ajatus oli heistä klisee. Silloin nielin sanojani, koska minulla ei ollut järkevää perustetta omalle mielipiteelleni. Nyt, jos minulta kysyttäisiin samaa asiaa, saattaisin edelleen vastata samoin. Luova Eurooppa -hanke edustaa minulle siis ennen kaikkea yhteiskunnan kehitystä ja luovuuden kukoistusta silloinkin, kun asiat ovat vaikeita. Taide. Luovuus. Kulttuuri. Ilman niitä sivilisaatio, jonka olemme vuosituhansien saatossa rakentaneet ei olisi sellainen kuin se nyt on. Minä en usko, että sitä oikeastaan edes olisi. Kaikki se, mitä me kulttuuriin ja taiteeseen vuodatamme, on heijastusta siitä, mitä me koemme. Asioita, joita me pelkäämme. Asioita, joita rakastamme. Asioita, jotka saavat meidät tuntemaan jotain suurta. Luova Eurooppa -hanke mahdollistaa sen, että me suomalaiset pääsemme kurkistamaan sisään turkkilaisten arkeen ja kulttuuriin. Turkkilaiset näkevät, mitä Belgiassa tapahtuu. Belgialaiset kokevat sen, mitä kreikkalaiset. Kun laajennamme näkökulmaamme kulttuuriin, laajennamme näkökulmaamme elämään ja ihmisiin.

Tyylistäni poiketen en liitä tähän tekstiin kuvia tai musiikkia. Ne edustavat taiteenlajeina kulttuuria, enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä. Mutta. Joskus on parempi antaa sanojen sanoa, eikä peittää niitä muulla.

Työnhaun piina

Työnhaku. Jokaisen vastavalmistuneen painajainen (ellei ole onnistunut jo opintojen aikana haalimaan jostain itselleen paikkaa työelämässä). Pitää hakea, hakea ja hakea, eikä silti välttämättä kovin nopeasti tärppää. Siitäkin toki voi olla montaa mieltä, mikä on nopeaa. Minä olen hakenut varmaan noin kolmeakymmentä (tai enemmän tai vähemmän) työpaikkaa keväästä asti ja olen päässyt yhteen haastatteluun. Joku on kuulemma joskus kirjoittanut yli satakin hakemusta. Kun sitä määrää miettii, alkaa vähän kylmätä. Mitä jos itsekin joutuu kirjoittamaan sata hakemusta ennen kuin joku tarttuu koukkuun?

Kuvituksena täysin aiheeseen liittymättömiä otoksia Naantalin tiistaiaamusta.

Työhakemusten kirjoittaminen on raskasta puuhaa. Jos saman päivän aikana koettaa kirjoittaa useamman, saattaa helposti käydä niin, että ilmoitukset alkavat mennä keskenään sekaisin, eikä oikeisiin hakemuksiin enää osu oikeita tietoja ja sanoja. Itse ainakin olen sellainen, että teen mieluusti kaikki päivän "työt" samalla kertaa, jotta muun ajan saa olla rauhassa ja tehdä mitä tahtoo, mikä tarkoittaa sitä, että kirjoitan aina kaikki sen päivän hakemukset peräkkäin. Käytän usein samaa hakemuspohjaa, jota muokkaa tarkoitukseen sopivammaksi korostamalla eri tietoja ja näkökulmia sekä ehkä jättämällä jotain pois. Ennen pitkää hakemukset alkavat muistuttaa halpoja kopioita toisistaan. Jossain kohtaa myös varmasti unohtaa, mihin kaikkiin paikkoihin on hakemuksen lähettänyt, ja vasta siinä vaiheessa kun saa sähköpostiin "valitettavasti jatkamme prosessia ilman sinua" -sähköpostin, muistaa, että joo, tuonnekin laitoin hakemuksen.

Työhakemusten kirjoittamisen haastavuutta lisää se, että ilmoitusten sisältö voi vaihdella aivan laidasta laitaan suunnilleen saman alan sisälläkin. Itsehän olen hakenut lähinnä viestinnän tehtäviin. Voi olla, että toisessa ilmoituksessa toivotaan kiinnostuneisuutta ja vähäistä kokemusta, mutta toisessa listataan vaatimuksiksi sopiva korkeakoulutus (mikä on sopiva koulutus, jää usein arvoitukseksi), sujuva suomen kielen taito, vähintään viiden vuoden kokemus vaativista viestinnän (ja joskus markkinoinnin tai tiedottajan tai journalistin) tehtävistä, kyky lallatella vähintään kolme romaania takaperin ulkomuistista, kokemusta tapahtumantuottamisesta, tieteknistä osaamista (mielellään ainakin MS Office, InDesign, Sharepoint ja Photoshop), jalkahierontataitoa, ymmärrystä sosiaalisesta mediasta ja printti julkaisuista, kuva- ja videoeditointitaitoa,, innovatiivista, reipasta, itseohjautuvaa ja idearikasta työotetta. Muu kielitaito on plussaa! Niin ja alle 30-vuoden ikääkin välillä vaaditaan, koska palkkaus tehdään sen ja sen säännöksen mukaan. Joskus tuntuu, että pitäisi oikeasti olla jonkinlainen yli-ihminen.



Okei, ehkä liioittelen. Eivät vaatimukset nyt aivan hirvittävän kovia ole olleet, mutta kun oma koulutus ei ole viestinnän tai markkinoinnin alalta, eikä kokemusta ole ehtinyt siunaantua mitenkään päätä huomaavasti, kun on mennyt lukiosta suoraan yliopistoon, ilman aikaa, jolloin sitä työkokemusta olisi voinut kerätä sen viisi vuotta, alkaa välillä epäusko iskeä. Siinä sitä koettaa sitten itselleen uskotella, että kyllä sieltä vielä jossain kohtaa tulee vastaan se täydellinen työpaikka, ei ehkä se, mistä olen koko ikäni haaveillut, mutta se, mikä on juuri minulle tarkoitettu. Tosin, kun asenne työnhaun suhteen on välillä "kaikki tänne mulle heti nyt", niin onko mikään ihmekään, että kärsimättömyyden ilkeä peikko välillä puraisee. Muutaman hakemuksen olen jättänyt suosiolla kirjoittamatta, koska olen tajunnut, ettei kannata tuhlata omaa aikaansa tavoittelemalla työtä, johon ei ole mitään mahdollisuuksia päästä, ellei se ole äärettömän kiinnostava.

Toisinaan mietityttää, olisiko sittenkin pitänyt mennä vastoin omia tuntemuksia ja tehdä pedagogiset. Vieläkään se toki ei ole liian myöhäistä. Silti olen melko varma, että asiat järjestyvät. Ehkä minusta tulee viestinnän asiantuntija tai ehkä minusta tulee kustannustoimittaja. Tai ehkä minusta tulee jotakin ihan muuta, jotakin, mitä en juuri nyt voisi edes kuvitella. Mistä sitä tietää.



Odottamattomat mahdollisuudet muistuttivat minua yllättäen jo puoliksi hautaamastani haaveesta tulla kustannustoimittajaksi. Kuulin lukiossa ja yliopiston alkuaikoina, kun alaa sanottiin vaikeaksi ja kilpailluksi ja epäsuorasti ilmaistiin, että vain parhaat pärjäävät. En tiedä vielä, kuulunko parhaisiin tai onko minulla edes mitään realistisia mahdollisuuksia tulla kustannustoimittajaksi, mutta aika näyttää. Ainakaan en aio jättää kiveäkään kääntämättä.

Mitä kokemuksia teillä on työnhausta? Onko tärpännyt helposti vai oletteko joutuneet lähettämään kasapäin hakemuksia?

15 faktaa maailmalta

Rakastan nippelitietoa. Mitä oudompia faktoja, sen parempi. Siispä olen kerännyt ihan teitä lukijoita varten muutamia hauskoja tiedonjyväsiä.



1. Liikeri on maailman suurin kissaeläin. Se on urosleijonan ja naarastiikerin jälkeläinen. Liikereitä syntyy vain tarhaoloissa osin siksi, että tiikerit ja leijonat elävät eri alueilla. Liikerin vastakohta on tiikoni (tai teijona), joka siis on urostiikerin ja naarasleijonan jälkeläinen.

2. Avaruudessa on hiljaista. Siellä ei ole ilmakehää, eikä näin mitään, mikä välittäisi ääntä.

3. Maria-Teresa de Filippiksestä tuli ensimmäinen naispuolinen F1-kuski vuonna 1958. Ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa pisteille päässyt naiskuski (0,5 pistettä) oli Lella Lombardi. Hän sijoittui kuudenneksi vuoden 1975 Espanjan GP:sssä, joka lyhentyi onnettomuuden takia vain 29 kierroksen mittaiseksi.

4. Ruotsalaisen talouslehden Affärsvärldenin (tieto vuodelta 2013) mukaan maailman myydyin kirja on Miguel de Cervantesin kirjoittama Don Quijote, jota oli myyty noin 500 miljoonaa kappaletta. Eri lähteet kuitenkin antavat eri tuloksia. Esimerkiksi MSN.comin (huikean luotettava lähde) listauksesta vanhemmat kirjat, kuten juuri Don Quijote puuttuvat kokonaan, koska niiden myynnin todellista määrää on vaikea todistaa.

5. Kapybarat eli vesisiat ovat maailman suurimpia jyrsijöitä. Kapybarat ovat hyvin sosiaalisia eläimiä, ja ne elävät useimmiten laumoissa. Kapybarat saattavat viihtyä hyvin myös muiden eläinten kanssa.

6. Etelämanner on ainoa maanosa, jossa ei voi törmätä McDonalds'iin.

7. Televisio keksittiin vain kaksi vuotta viipaloidun leivän keksimisen jälkeen.

8. Tämän vuoden kesäkuussa tehtiin uusi maailmanennätys Rubikin kuution ratkaisemisessa. Värit saatiin oikeille paikoilleen 4,22 sekunnissa. Vertailun vuoksi voidaan kertoa, että Rubikin kuution keksijältä Erno Rubikilta meni kuukausi pulmapelin ratkaisemiseen.

9.Alice Walton on maailman rikkain nainen. Hänen nettovarallisuutensa on noin 46 miljardia dollaria.

10. Vuoden 2016 verotietojen mukaan Suomen kovatuloisin urheilija oli Jesse Joensuu (tienasi 358 679 euroa). Tässä ei kuitenkaan huomioida niitä urheilijoita, jotka eivät maksa verojaan Suomeen. Poissa laskuista ovat siis esimerkiksi useat miljoonapalkkoja nostavat NHL-tähdet sekä formulakuskit.

11. Kaikkien aikojen lyhimpänä sotana pidetään Englannin ja Sansibarin sotaa. Se 27. elokuuta vuonna 1896. Se kesti vain 38 minuuttia.

12. Kirjainlyhennettä O.M.G (Oh! My God!) käytettiin tiettävästi ensimmäisen kerran jo vuonna 1917 kirjeessä, jonka vastaanotti Winston Churchill.

13. Juutalaiselle tiedemiehelle Albert Einsteinille tarjottiin vuonna 1952 Israelin presidenttiyttä, mutta tämä kieltäytyi kunniasta, koska ei uskonut olevansa sopiva kandidaatti.

14. Maata kiertävä Kuu on aurinkokuntamme viidenneksi suurin kuu, ja sen läpimitta on 3476 kilometriä. Linnunradan suurin kuu on Jupiteria kiertävä Ganymedes, jonka läpimitta on peräti 5262 kilometriä.

15. Elävällä fossiililla tarkoitetaan sellaista lajia, joka on säilynyt lähes muuttumattomana aina esihistoriallisista ajoista lähtien. Niitä voi siis tavata sekä elävinä olentoina että fossiileina. Tällaisia lajeja ovat esimerkiksi siilit, kilpikonnat ja kiinanpunapuut.


Mikä oli sinun lempifaktasi?