Koulu alkaa pikkuhiljaa helpottaa (ainakin toivottavasti). Viime viikonloppu ja tämä alkuviikko on vietetty tiiviisti opiskelun parissa, sillä eilen oli sosiaalityön ja tänään sosiaalipolitiikan tentti. Eilen oli lisäksi Politiikan tilat ja taktiikat -kurssin luentopäiväkirjan palautus ja erään aineistonkeräystehtävän viimeinen päivä. Huomenna on vielä yksi iso palautus ja sitten saa hetken hengähtää. Tai ei, koska ensi viikolla on saksan tentti, mutta ehkä otan lauantain rauhassa. Tarkoitukseni ei kuitenkaan näin joulukuun ensimmäisenä päivänä ollut tylsistyttää ketään opiskeluasioilla. Sen teen luultavasti myöhemmin tässä kuussa. Nyt tulin puhumaan joulusta.
En tiedä, moniko teistä tietää minun olevan jouluihminen. Joulu on ollut lempijuhlani ihan pienestä asti. Joulussa on niin paljon ihania asioita. Valoa, lämpöä, yhdessäoloa, antamista, ruokaa... Saatan itse alkaa lauleskella joululauluja vahingossa jo kesäkuussa, mutta todellinen joulunodotus alkaa yleensä joskus marraskuun puolivälin jälkeen. Tänä vuonna maltoin ensimmäisen adventin aattoon asti, ennen kuin aloin todenteolla kuunnella joululauluja ja kaivoin joulukoristeet (kyllä, myös minun pikkuisen kuuseni) varastohäkistä. Olen kuunnellut vasta lähinnä Sleeping at Lastin versioita joululauluista, koska ne ovat riittävän ei-jouluisia tässä vaiheessa. En muutenkaan yleensä jaksa kuunnella lapsikuorojen joulurenkutuksia ihan hirvittävän montaa viikkoa. Ehkä ensi tai sitä seuraavalla viikolla jo uskaltaa.
Minä sain tänä vuonna äitini tekemän ihanan joulukalenterin. Siinä on 25 pientä laatikkoa (ensimmäisen sain avata jo eilen), joissa on sisällä yllätys. Sen lisäksi minulla on Turun Sanomien jakama kuvajoulukalenteri. Joulukalentereissa on aina ollut jotain todella kivaa. Tärkeintä niissä ei ehkä ole se, että saa herkkuja tai pikkulahjoja joka päivä, vaan pikemminkin se, että joulunodottamisessa on jotain ihanaa. Olen itse tehnyt vanhemmilleni ainakin yhtenä jouluna joulukalenterin. Kirjoitin silloin 24 runoa, jotka rakensivat yhdessä jouluisen tarinan. Tänä vuonna päätin toteuttaa joulukalenterin blogin puolella. Heräsin ajatukseen sen verran myöhään, ettei kovin montaa postausta ole valmiina, mutta eiköhän niitä tässä joulukuun kuluessakin vielä saa aikaiseksi.
Joulukalenteri tulee täyttymään enemmän tai vähemmän jouluun liittyvillä postauksilla. Pääsette ainakin kurkistamaan minun kotini joulusisustusta ja kuuntelemaan suosikkijoululaulujani, minkä lisäksi avaan yliopistosanastoa ja ehkä palaan myös blogini alkujuurille mielipidekirjoitusten muodossa. Siispä, tervetuloa seuraamaan Kielihäirikön vuoden 2016 joulukalenteria.
Hauskaa ja iloista joulukuuta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti