Kiitos 2010-luku!

Taas on jäämässä taakse yksi vuosi. Vuosi 2019. Ja samalla taakse jää kokonainen vuosikymmen. Vuosikymmen, jonka aikana olen kasvanut 15-vuotiaasta teinitytöstä 25-vuotiaaksi nuoreksi aikuiseksi. Paljon asioita on ehtinyt tapahtua. Minä olen muuttanut kahteen kertaan, blogi on muuttanut, pesäpallojoukkueet ovat vaihtuneet, tutkintoja on valmistunut, ihmissuhteita on syntynyt ja hajonnut...

Tässä postauksessa "lyhyt" katsaus viimeiseen kymmeneen vuoteen. Vuosittaiset sisällöt ovat vähän sekaisin, koska pyrin kirjoittamaan asioita enemmän asiakokonaisuuksina kuin kronologisesti, mutta toivottavasti niistä saa silti kiinni. Linkkailen joitakin kirjoittamiani blogitekstejä, jos olen aiheeseen paneutunut. Kuvituksena tämän vuoden luontokuvia. Niin ja jostain syystä tekstiin tulee nyt outoja rakoja. En näe, mistä ne johtuvat (edes koodi ei kerro), enkä saa niitä pois.

2010
Aloitin vuoden 15-vuotiaana 9.-luokkalaisena. Kevään aikana kävimme tutustumassa toisen asteen oppilaitoksiin, ja hain Ulvilan lukioon (hain myös Porin lukioihin, mutta tiesin, että pääsen Ulvilaan). Jossain kohtaa ulkomaanmatkojen välissä pääsin peruskoulusta. Syksyllä aloitin lukion. Harkitsin vakavasti opintojen venyttämistä neljään vuoteen, jotta voisin opiskella KAIKKEA, mutta järki (ja halu päästä lukiosta ennen kuin täytän 20) voitti ja ahdoin lukujärjestykset täyteen. Jaoin kaksi kertaa viikossa perheen kanssa mainoksia ja ilmaisjakelulehtiä. Minulle oli tehty työsopimus jo vuonna 2008.

Matkustin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Orkesterin kanssa Lontooseen ja joukkueen kanssa Rhodokselle. Lentokoneessa lentäminen oli hauskaa, mutta jännittävää. Lontoo oli minun kaupunkini. Kiireinen ja harmaa, mutta ehdottoman hurmaava. Sinne tahdon ehdottomasti vielä takaisin, koska haluan käydä koskettamassa leijonien tassuja.

Kesällä (ja oikeastaan toki jo koko talven) pelasin UP-V:n C-tytöissä. Leireilimme Oulussa, emmekä säästyneet draamalta tietenkään. Syksyllä siirryinkin takaisin Kankaanpään Mailaan, jossa olin pelannut jo aiemmin pari kautta, koska Ulvilan joukkue hajosi.

Palmgren-konservatoriolla suoritin viimeiset teoriaopinnot, koska en jatkanut enää perustason jälkeen. Jälkeenpäin olen sitä ehkä vähän harmitellut.




2011
Täytin 17. Soitin klarinettia Palmgren-konservatorion A-orkesterissa, kuten jo muutaman vuoden sitä ennen. Pelasin Kankaanpään Mailassa naisten maakuntasarjaa ja satunnaisia pelejä Tyttöjen Superia. En ollut tarpeeksi hyvä mahtuakseni vakituiseen kokoonpanoon. Tammikuussa lopetin mainostenjakohommat, koska aika alkoi olla kortilla. Kesällä menin ensimmäistä kertaa kesätöihin. Olin pesiskouluohjaajana Ulvilan Pesä-Veikoilla. Aloitin syksyllä lukion toisen luokan.

2012
Ristiriitainen vuosi kaikenkaikkiaan. Tulin täysi-ikäiseksi, vaikka minun kohdallani se vaikutti lähinnä siihen, että sain ajaa ajokortin, aloin hoitaa itse pankkiasioitani ja siirsin puhelinliittymän nimiini. Koin silti isoja paineita siitä, että olisi pitänyt heti kasvaa aikuiseksi. Olisi pitänyt pystyä heti ottaa vastuuta kaikesta. En pystynyt, joten stressasin sitä.

Kevättalvella, tarkemmin maaliskuussa, isältäni leikattiin aivokasvain ja rakas mummini kuoli. Koko loppuvuosi oli pitkälti näiden tapahtumien varjostama.

Tanssimme Wanhat, ja aloitin ylioppilaskirjoitukset. Keväällä taklasin uskonnon ja syksyllä historian, ruotsin ja englannin. Historian ja ruotsin päädyin kirjoittamaan uudelleen. Historian, koska opettaja totesi, etten ollut omalla tasollani (kirjoitin keväällä saman arvosanan, joten ehkä se oikeasti oli tasoni) ja ruotsin, koska se jäi pisteen päähän seuraavasta arvosanasta (uskokaa tai älkää, samoin kävi myös keväällä.) Aloitin syksyllä abivuoteni ja hautasin itseni treeniin ja opiskeluun. Olin väsynyt, kiukkuinen ja ahdistunut.

Kesätöihin päädyin Nevalaisen luomutilalle puutarha-apulaiseksi. Kerrottakoon, että nimike on vain hieno versio mansikanpoimijasta.

Pelasin edelleen Kankaanpään Mailassa maakuntasarjaa ja satunnaisesti Tyttöjen Superia. Ennen juhannusta onnistuin taikomaan jalkapöytääni hiusmurtuman, kun astuin sivuttaisessa puolijuoksuvauhdissa lautasen reunaan. Loppukaudesta pääsin takaisin pelikentille.

Mikäli en muista väärin, tänä vuonna suoritin 3/3-soittotutkinnon ja sain musiikin perustason tutkinnon valmiiksi Palmgren-konservatoriosta. Suoritus palkittiin stipendillä. Olin häkeltynyt; en ollut osannut odottaa sitä.



2013
Abivuosi painoi vahvasti päälle, ja stressi ylioppilaskirjoituksista, valmistumisesta ja opiskelemaan pääsemisestä nousi uusiin sfääreihin. Samaan aikaan murehdin isää ja surin mummin kuolemaa. Treenasin enemmän kuin koskaan ja luultavasti tyhmemmin kuin koskaan. Kävin ylikunnon puolella, vaikka siitä ei ainakaan valmentaja hirveästi välittänyt (jos edes tiesi), mutta treenasin silti parikymmentä tuntia viikossa. Se oli minulle ainoa keino pitää pää pinnan yläpuolella, kun ahdistus meinasi hotkaista mukaansa. Enkä edes tajunnut silloin kunnolla, miten syviin vesiin meinasin sukeltaa.

Keväällä kirjoitin ylioppilaaksi äidinkielestä ja kirjallisuudesta, lyhyestä matikasta, pitkästä ranskasta, lyhyestä espanjasta, keskipitkästä ruotsista ja historiasta. Uskonto ja pitkä englanti oli onneksi selätetty jo aiemmin. Olin pettynyt kirjoitustuloksiini, mutta aikaa murehtia ei juuri ollut, sillä pääsykokeet alkoivat jo hengittää niskaan. Paneuduin siis niiden pariin. Hain sekä Turun että Tampereen yliopistoihin opiskelemaan historiaa ja suomen kieltä. Turun historia oli ykkösvaihtoehtoni, mutta jäin varasijalle 19. Jälkikäteen ajateltuna paras niin. Kevään aikana matkasin myös parin kaverini kanssa Jyväskylään, jossa osallistuin Jyväskylän yliopiston järjestämän kielioppikilpailun finaaliin, jonne oli kutsuttu kaksikymmentä alkukilpailussa parhaiten pärjännyttä opiskelijaa. Lopullinen sijoitukseni oli muistaakseni kahdeksas. Kävin neljissä pääsykokeissa, vaikka jo harkitsin jättäväni yhden väliin.

Kesätöissä olin Alma Manulla aamulehdenjakajana. Ajoin ensimmäistä kertaa elämässäni ojaan poliisin portin pielessä neljän aikaan aamuyöstä. En suosittele.

Kesäkuun ensimmäinen päivä sain vetää valkolakin päähäni parhaiden ystävieni kanssa ja nauttia koko päivän juhlahumusta. Sain kuulla, että päättötodistukseni perusteella kirjoitusteni olisi pitänyt mennä paljon paremmin ja sain taas huokaista. Eivät he olleet väärässä. Heinäkuussa lukiopapereista tuli kuitenkin merkityksettömiä, kun hyväksymisilmoitus saapui. Elokuussa koitti jo muutto Turkuun, sillä suomen kielen opinnot saivat alkaa. Opiskelin ensimmäisenä vuotenani suomen kieltä ja kotimaista kirjallisuutta. Kuvittelin, että minusta tulee opettaja.

Pesäpallossa pelasin viimeisen junnuvuoteni Kankaanpään Mailassa ja syksyllä siirryin Mynämäen Vesan naisten suomensarjajoukkueeseen. Siirryin myös soittamaan klarinettia Turun konservatorion orkesteriin.



2014
Täytin 20.

Huhtikuussa orkesterimme matkusti Pietarsaareen puhallinorkesterien SM-kisoihin. Sijoituimme B-sarjassa muistaakseni viidensiksi.

Huhtikuusta heinäkuuhun tein töitä Varsinais-Suomen Pesiksellä pesisohjaajana.

Toukokuussa saimme kuulla, että isän kasvain on uusinut, eikä sitä tällä kertaa enää voitu hoitaa. Aloimme pelata odottelupeliä.

Treenasin MyVen naisten suomensarjajoukkueen kanssa, mutta päädyin pelaamaan vain satunnaisia pelejä, kunnes itse otin puheeksi, että pelaisin mieluummin maakuntasarjaa, jos se tarkoittaa enemmän pelejä. Heinäkuun puolivälissä takareiteni revähti. Lääkäri sanoi, että sen paranemiseen menisi seitsemästä kymmeneen päivään. Uskoin ja päätin, että siinä ajassa jalka on varmasti kunnossa. Kauden viimeiset pelit pelasin kipua vasten taistellen, koska eihän se jalka oikeasti ollut parantunut. Kuntouttelin syksyn ja menin treenien alkaessa takaisin MyVen ja Turku-Pesiksen yhteistreeneihin. Marraskuussa takareisi revähti uudelleen ja pääsin palaamaan pesäpallotreenien pariin vasta seuraavan vuoden puolella.

Syksyllä aloin opiskella sivuaineena poliittista historiaa. En muista katuneeni mitään opiskelua yhtä paljon. Se oli raskasta, vaikeaa ja tuntui turhalta. Mitä minä tein sillä tiedolla, että Kropotkin oli anarkisti?




2015
Alkuvuodesta aloin valmentaa Turku-Pesiksen C-tyttöjä ja siirryin TuPen naisten maakuntasarjajoukkueeseen pelaamaan, koska treenipaikat olivat lähempänä, enkä enää tuntenut löytäväni paikkaani Mynämäestä. Sain paljon uusia kavereita, joista muutaman kanssa pelaan edelleen. Pääsin taas palauttelemaan mieleeni kopparina pelaamisen saloja ja rakastuin kolmospolttajan paikkaan. Syksyllä liityin TuPen suomensarjajoukkueen treenivahvuuteen ja sain taas kosolti uusia kavereita.

Toukokuussa aloitin työt Suomen Jalometallikierrätyksellä sisäänostajana. Tein töitä osa-aikaisesti aina, kun ehdin ja jaksoin, joskin kesällä säännöllisemmin. Puhelinmyynti ei ole minun juttuni.

Oudot oireet piinasivat ja lopulta silloisesta kämpästäni löytyi hometta. Punkkasin hetken serkkujeni luona, kunnes nykyinen asuntoni löytyi. Tänne muutin elokuun puolivälissä.



2016
22, vaikka kuka näitä laskee.

Kirjoitin kandidaatintutkielmani. Se käsitteli Juhani Liuhalan Satakunnan Kansaan kirjoittamia kesän 2015 pesäpallouutisia. Olin kuvitellut, että aineiston kerääminen ja analysointi olisi vaikeaaa ja teorian kirjoittaminen helppoa, mutta toisin kävi. Analysoiminen oli minusta kaikista hauskin osa, teoriasta en niin välittänyt. Syksyllä aloin opiskelemaan maisterintutkintooni sisältyviä kursseja. Yksi poliittisen historian kurssi roikkui edelleen, joten en päässyt valmistumaan, vaikka kaikki muut oli hallinnassa. Aloitin sivuaineena sosiaalitieteet ja rakastuin sosiologiaan. Projektilaboratorio ja Kieliasiantuntija yhteisöviestinnän tukena -kurssit vahvistivat päätöstäni siitä, että haluan opintojen jälkeen suunnata viestinnän tehtäviin. Joulukuussa aloitin harjoittelun oppiaineemme some-markkinoijana.

Pelasin ensimmäisen kokonaisen kauteni suomensarjaa. Missasin lopusta vain kaksi jatkosarjan peliä, joiden kokoonpanoon en mahtunut. Saman kauden aikana pelasin myös kahdeksan maakuntasarjapeliä, joissa roolini oli sekä sisä- että ulkopelissä hyvin erilainen kuin suomensarjassa. Suomarissa pelasin aina kakkosvahtina, enkä saanut sisäpelivastuuta, mutta maakuntasarjassa pelasin ykkösvahtina, kopparina, kolmospolttajana ja kakkospolttajana ja useimmiten numeroilla 4 tai 5 eli kotiutushommissa. Harjoituspelit mukaan luettuna pelejä tuli kauteen kaikkiaan kolmekymmentä. Syksyllä joukkueemme hajosi, yhdistimme maakuntasarjan ja suomensarjan joukkueet ja jatkoimme treenaamista ilman valmentajaa.

Lopetin orkesterissa käymisen, koska motivaationi alkoi rakoilla. En koennut kehittyväni lainkaan, eikä ympäristö inspiroinut minua mitenkään. Myös yliopiston aikataulut alkoivat kiristyä, koska sosiaalitieteet olivat aikaavievä oppiaine.

Leikkasin hiukseni, ehkä vähän jopa omaksi yllätyksekseni. Minulla oli aina ollut pitkät hiukset ja vaikka olin pohtinut leikkaamista jo pitkään, en toisaalta uskonut oikeasti koskaan tekeväni sitä. Sen jälkeen eivät hiukseni ole olleet enää puolipitkiä pitemmät.

Lokakuussa isä kuoli. Hautasin itseni taas treeniin ja opiskeluun. Koetin olla ajattelematta ja tuntematta, mutta olin ahdistunut ja vihainen. Elin loppuvuoden sumussa.



2017
Helmikuussa valmistuin vihdoinkin kandiksi. Olin kuluttanut joululoman ja alkuvuoden hakkaamalla päätäni seinään yhden poliittisen historian kurssin kanssa. Olin reputtanut sen jo kerran tai kahdesti aiemmin, mutta tammikuussa sain sen lopulta suoritettua hyväksytysti, kokonaisuuden suljettua ja tutkinnon valmiiksi. Syksyllä aloin kirjoittaa graduani. Koko prosessi oli jännittävä, sillä aloitimme metodiopinnoista ja tutkimuksen opiskelemisesta, josta etenimme aiheiden ja ohjaajien valintaan ja vasta sitten kirjoittamiseen. Aloin myös opiskella saksaa.

Matkustin huhtikuussa (?) Malagaan tapaamaan ystävääni, joka oli siellä töissä. Hän tosin irtisanoutui jo matkani alkupuolella, joten saatoimme hengailla yhdessä kaikessa rauhassa. Malaga oli kiva paikka, joskaan en kokenut samanlaista kuuluvuutta kuin aiemmin Lontoossa. Lensin kuitenkin ensimmäistä kertaa yksin ja kokemus oli aika huikea.

Pesäpallokausi sujui maakuntasarjassa loistavasti, pelasin henkilökohtaisella tasolla yhden parhaista kausistani ja joukkueena marssimme alkulohkon voittoon ja päädyimme jatkosarjassakin jaetulle ykkössijalle, jonka kuitenkin ratkaisimme meille tappiollisessa pelissä niin, että jäimme toisiksi ja Rauma sai ykköstilan ja samalla paikan suomensarjassa seuraavalle kaudelle. Mekin tosin anoimme paikkaa suomarista seuraavalla vuodelle ja se meille myönnettiin. Syksyllä aloitimme jälleen uuden valmentajan alaisuudessa treenata kohti suomarikautta.

Lopetin työni SJMK:lla ja menin kuukaudeksi Ulvilaan Q-Furnisher Oy:lle auttamaan tuotekorttien suunnittelussa ja toteuttamisessa. Työ ei ollut ihan niin paljon oman alan työ kuin olin ehkä ennakkoon ajatellut, mutta se oli opettavainen ja mielenkiintoinen homma kuitenkin.


2018
Huhtikuussa matkustin ystäväni kanssa Pariisiin. Jos Lontoo oli minun kaupunkini, oli Pariisi sitä vielä enemmän. Olin jo pitkään tahtonut mennä, sillä mummini oli rakastanut Pariisia. Niall Horanin kiertue tarjosi täydellisen syyn lähteä Eurooppaan matkustamaan ja Pariisi oli täydellinen kohde. En edes tiedä, miten voisin kuvailla sitä tunnetta, jonka kaupunki minussa herätti. Kaikkialla oli kaunista ja jännittävää. Katsoi mihin tahansa, näki jotakin uutta. Matka herätti minussa myös uuden unelman: tahdon joskus asua Pariisissa vaikka vain pari kuukautta.

Graduni valmistui ja sen perään myös minä. Filosofian maisterin paperit sain käteeni toukokuussa ja pääsin osallistumaan kesäkuun publiikkiin. Olin ylpeä itsestäni. Graduni käsitteli ammattinimikkeiden sukupuolittuneisuutta ja ihmisten asenteita niitä kohtaan.
Valmistuminen johti ahkeraan työnhakuun. Motivaatio oli toisinaan naurettavan heikoissa kannattimissa, varsinkin silloin, kun pääsin haastatteluihin, mutta jostain syystä en saanut töitä. Kunnes sain harjoittelupaikan Parcerolla! Vuoden 2019 ensimmäisen puolikkaan kuviot olivat selvillä!

Henkilökohtaisella tasolla tai joukkueenkaan kannalta pesäpallokausi ei ollut vahvimmasta päästä. Säilytimme sarjapaikkamme, ja peli oli jotakuinkin nousujohteista, mutta paljon muuta ei siitä lapsenlapsille jää kerrottavaa.

Syksyllä muutama pitkäaikainen ystävyyssuhteeni katkesi. En ala eritellä syitä, sillä tähän on ehkä eri näkemyksiä. En itse ollut syytön tapahtumiin. Mutta joskus näin käy. Ei kaikkia ihmissuhteita ole tarkoitettu kestämään ikuisesti.

Marraskuussa aloin myös kirjoittaa kirjaa NaNoWriMo-haasteen merkeissä.



2019
Aloitin työt Parceron copywriter-harjoittelijana heti tammikuun alussa. Harjoittelu oli monella tapaa antoisa ja opin paljon, varsinkin itsestäni työntekijänä. Sain myös todeta, ettei markkinointitoimisto välttämättä ole minulla oikea työympäristö, vaikka siitä en ihan takuuseen menekään. Marras- ja joulukuussa olin töissä Posti Palvelut Oy:llä pakettilajittelijana, olkoonkin, että olin pari viikkoa lakossa muiden kanssa.

Opettelin kokoamaan palapelejä, kuuntelemaan äänikirjoja ja lukemaan. Soitin myös paljon enemmän klarinettia kuin aiempina vuosina, koska lupauduin esittämään pari kappaletta Turku-Pesiksen 70-vuotisgaalassa. Kirjoitin myös kirjani ensimmäisen version loppuun alkuvuodesta. Minun piti jo tänä vuonna työstää sitä paljon enemmän kuin työstin, mutta ensi vuoden aikana aion todellakin sen tehdä, varsinkin, kun olen taas työnhaussa.

Pesäpallokausi oli joukkueelta parempi kuin edellinen. Itsekin aloitin paremmin, mutta en mahtunut koko kautta kokoonpanoon, joten omia suoriutuksiani on hieman hankala arvioida. Syksyllä meillä aloitti taas uusi valmentaja, ja alkuun pari viikkoa tuntuikin hieman opettelulta. Alkuvuodesta aletaan keskittyä taas erilaiseen treenaamiseen. Odotan innolla.



Vuosikymmen on ollut vahvasti tunteiden vuoristorataa aina aikuistumisesta valmistumisiin ja rakkaiden ihmisten menettämisiin. Olen ollut luultavasti enemmän vihainen tai surullinen kuin olen ollut hyvällä tuulella ja olen ikuisesti kiitollinen niille ihmisille, jotka ovat pysyneet rinnallani ja sietäneet hankaluuttani.

Olkoon 2020-luku täynnä seikkailuja, rakkautta ja onnellisuutta. Kiitos ja hyvää uutta vuotta!

Heinäkuun kulttuuri: Bluebiird

Moniko muistaa Hannah Montana -sarjan? Moniko muistaa Mileyn parhaan ystävän Lilyn, jota näytteli Emily Osment? No. Tässä on Emily Osment ja hänen musiikkinsa nykyään. Hän on ottanut taiteilijanimekseen Bluebiird.

Black Coffee Morning on suosikkini näistä, mutta olen todella innoissani Bluebiirdin musiikista juuri nyt!

Copywriter-harjoittelijan elämää Parcerolla

Aloitin tammikuun toisena päivä ensimmäisen täyspäiväisen työsuhteeni. Kirjoitin puolen vuoden määräaikaisen sopimuksen ja menin Parcero Marketing Oy:lle copywriter-harjoittelijaksi. Niin kuin olen aiemmin, joskin epäsuorasti, ilmaissut, opettaminen minua ei oikeastaan ihan muutaman ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen ole kiinnostanut. Halusin tehdä töitä viestinnän parissa, ehkä juuri copywriterina. Halusin päästä käyttämään luovuuttani. Halusin kirjoittaa, suunnitella, ajatella ja nähdä oman työni jälki.

Harjoittelun päättymisestä on nyt kulunut viikko, ja muistan luvanneeni, että kirjoitan harjoittelusta tännekin.

1. PCR Day aamupalamehuviestit. 2. Ja se itse aamupala.

Parcero ja copywriting 

Hain Parcerolle pariinkin otteeseen. Yrityksen itseohjautuva kulttuuri, vapaus, vastuu ja arvot herättivät kiinnostukseni sitä kohtaan. Toimiston sijainti oli myös kiva, vaikka olisin toki hakenut sinne, vaikka se olisikin ollut muualla. Minulla ei ollut harjoittelua kohtaan suuria odotuksia. Tarvitsin työkokemusta; markkinointi ja viestintä kiinnostivat.

Parceron ilmapiiri yllätti minut. Ihmiset, joiden kanssa sain työskennellä, olivat kaikki älykkäitä, luovia ja mukavia. Meidät harjoittelijat otettiin tosi nopeasti ja hyvin vastaan. Fiilis Parcerolla oli mukava. Me pääsimme myös kivasti työn touhuun ihan alusta asti, emmekä joutuneet toimistolla vain kahvinkeittoapulaisiksi. Toki teimme myös sitä, sillä asiakastapaamisiin piti usein järjestää jonkinlaista pientä tarjoilua ja Parcero Dayn eli koko yrityksen yhteisen, kuukausittaisen kokoontumispäivän, aamiainen oli meidän vastuullamme. Suurin osa tekemästämme työstä oli kuitenkin ihan oikeaa työtä, sellaista, mitä olisimme tehneet, vaikka emme olisikaan olleet harjoittelijoita.

Markkinointia ja asiakkaita

Harjoitteluni rakenne ei ehkä ollut kaikkein suunnitelmallisin, mutta pääsin asiakkuuksiin ja tehtäviin kiinni hyvin nopeasti ja arvostin todellista työkokemusta paljon. Alkuun asiakkuudet, joiden parissa työskentelin, olivat melko yksipuolisia, mutta monipuolistuivat harjoittelun kuluessa. Paikoiteillen tunsin tekeväni töitä hyvin pirstaleisesti, olin mukana yhden asiakkuuden sisältöjen suunnittelussa ja toisen tuotannossa, enkä saanut kokonaiskuvaa monestakaan ennen harjoittelun loppupuolta. Taustalla oli paljon minusta itsestäni ja oikeastaan kenestäkään muustakaan riippumattomia syitä, joita en tässä sen enempää avaa.

Harjoittelun lopulla pääsin työskentelemään muutaman kesäkampanjan parissa melko itsenäisesti ja sain osallistua koko tuotantoketjuun ihan sieltä suunnittelusta tuotantoon saakka. Suunnittelemani ja tuottamani sisällöt keskittyivät vahvasti sosiaaliseen mediaan. Pääsin myös tekemään aika paljon töitä Parceron omien markkinointisisältöjen kanssa, mikä toi hauskaa monipuolisuutta tehtäviin.

1. Lempipaikkani toimistolla: Viherhuone. 2. Erään hotellin kesäkamppiksen suunnittelua.

Mitä opin harjoittelussa?

Harjoittelu opetti minulle ennen kaikkea tärkeitä työelämätaitoja. Muistan, miten harjoittelun alussa joskus välttelin puhumasta ihmisille tai sanomasta ääneen omia ajatuksiani. Pelkäsin, että kaikki mitä sanoisin, olisi merkityksetöntä ja turhaa. Lopulta, kun uskaltauduin avaamaan suuni vähän useammin esimerkiksi suunnittelupalavereissa, huomasin, että minullakin on toisinaan ihan hyviä ajatuksia.

Muistan myös, miten task-listan nopea täyttyminen aiheutti minussa välittömän, lähes paniikinomaisen reaktion. En uskonut, että osaan tai pärjään. Organisointikykyni kasvoi kuitenkin kohisten, eivätkä parin kuukauden päästä isotkaan tehtävämäärät enää yleensä aiheuttaneet hätäännystä. Minulla oli muutamia päiviä, jolloin tehtävää oli jo valmiiksi paljon ja pikaisia pyyntöjä tehdä joitakin tehtäviä tuli päivän mittaa koko ajan lisää. Vaikka hieman jännitin, osaisinko laskea ajankäyttöäni oikein, uskalsin kuitenkin luottaa siihen, että ehtisin tehdä sen mitä pitikin. Ja niin oikeastaan aina ehdinkin.

Sain myös suunnattomasti lisää itsevarmuutta. Ennen harjoittelua ja vielä ensimmäisten päivienkin aikana pelkäsin, että en tutustuisi kehenkään tai saisi yhtään kavereita. Pelkäsin, että istuisin yksin hiljaa jossakin nurkassa ja näpyttäisin tietokonetta puoli vuotta. Vaikka olen ihan perusmukava tyyppi, osaan olla myös hyvin hankala ja ikävä ihminen, ja olin hyvin huolissani, ettei kukaan pitäisi minusta. Päätin kuitenkin kerrankin lähteä johonkin itselleni uuteen paikkaan ja ympäristöön täysin omana itsenäni. Tiesin, että en jaksaisi puolta vuotta teeskennellä olevani joku muu. Päätös oli hyvä, ja harjoittelun ajalta sain elämääni ihmisiä, joiden toivon pysyvän siinä jatkossakin.

Entä mitä nyt? 

Nyt. Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Työnhaku jatkuu, mutta harkitsen myös lisäkouluttautumista, vaikka se ei ehkä juuri nyt ole ajankohtaista. Haluan ehkä tulevaisuudessakin työskennellä copywriterina, mutta myös muunlainen työ kiinnostaa. Tällä hetkellä kaikki tuntuu hirveän avonaiselta ja tyhjältä. Tiedän, että haluan jatkossakin kirjoittaa ja luoda. Haluan tehdä työtä tekstien parissa, olivat ne sitten somemainoksia, artikkeleita tai jotain aivan muuta. Onhan tässä vielä aikaa päättää ja vaihtaakin urasuunnitelmia.

📸: Anna Z.

Mikä oli sinun ensimmäinen täyspäiväinen työsi tai minkä toivoisit sen olevan?

Heinäkuun 2019 ämpärilista

Kesäloma! Tai no, okei. Harjoitteluni Parcerolla loppui, ja jäin työttömäksi. Aion kuitenkin (työnhaun lomassa) kohdella heinäkuuta kuin lomakuukautta, mikäli nyt töitä ei ilmaannu. Viimeisten työviikkojen aikana minulta kysyttiin useamman kerran, mitä aion tehdä töiden päättymisen jälkeen. Vastasin aina, että aion hakea töitä, pelata pesäpalloa, hakea töitä, pelata pesäpalloa, treenata, hakea vähän lisää töitä ja treenata vähän lisää. Mutta on minulla oikeasti muitakin suunnitelmia. Tein jo viime vuonna koko kesän ämpärilistan, mutta tänä vuonna rajasin sen heinäkuulle. Voi toki olla, että jotkin näistä aktiviteeteista lipsahtavat elokuulle, mutta se ei ehkä ole niin vakavaa sekään. Kaiken kaikkiaan aion ottaa jonkin verran myös ihan rennosti, sillä olen ollut koko kevään aika väsynyt. Tekee ihan hyvää vähän hidastaa.

Mitä siis aion vielä tehdä tänä kesänä?

Yyteri
En ole tehnyt perinteistä Yyteri-treeniäni tai käynyt siellä edes uimassa vielä tänä kesänä. Olisi vaikea kuvitella kesää ilman Yyteri-päivää; viime vuonna taisin käydä kolme tai neljä kertaa. Suunnitelmissani on parikin reissua kotikotiin vielä heinäkuun aikana, koska alkuvuodesta pääsin käymään siellä aika harvassa. Jommallakummalla vierailulla yritän ehdottomasti suunnata myös meren rannalle, mahdollisuuksien mukaan hiukan tuulisena päivänä, koska isot aallot ovat mahtavia!



Pori Jazz
Kesä eí tunnu yleensä kesältä ilman Jazzeja. En tosiaan käy missään maksullisissa konserteissa, vaan korkeintaan Jazz-puistossa ja ilmaiskonserteissa. Onneksi monet ilmaiskonsertitkin ovat huippuja. Pidän muuten oikeastaan aika paljon enemmän Jazz-puistosta kuin kadusta, sillä vaikka se vaatii hieman enemmän navigoimista, on se jotenkin tunnelmallisempi.

Minigolf
Kupittaan puistoon on tullut minigolf-rata! En ole pitkiin, pitkiin aikoihin ollut pelaamassa minigolfia, mutta tänä kesänä haluan mennä. Päiväkin on jo sovittu, ja viikon päästä minigolfpäivä, ilman mitään yllättäviä muutoksia, koittaa!

Retkeily
Luontoretkeily on ehdoton kesäpuuha! Turun lähistöllä on ihania retkeilyreitistöjä, joista toki osan olen jo kiertänyt. En silti välttämättä olisi huono ajatus mennä jollekin reitille uudelleen. Toivon oikeastaan pääseväni useammankin kerran retkeilemään ja olisi erityisen kiva mennä vaikka pääkaupunkiseudulle tai muualle katselemaan uusia maisemia. Niin ja siis olen tähän asti käynyt vain muutaman tunnin retkillä, mutta haaveilen myös yöstä luonnon keskellä.



Kirjat
Olen koko kevään jo opetellut uudelleen lukemaan, aika huonolla menestyksellä. Minulla on edelleen ollut se ongelma, että kun minulla on kirja, jota minun pitäisi lukea, en saa luettua mitään muuta. Ja jos en halua lukea kirjaa, joka minun pitäisi lukea, en lue oikeastaan mitään. Nyt olen kuitenkin saanut hiukan taas lukemisen syrjästä kiinni, sillä aloitin Ylegate-kirjan jollakin pelimatkalla ja se on todella kiinnostava. Sen lisäksi latasin Bookbeatilta ilmaisen kokeilukuukauden, joten voin nyt kuunnella äänikirjoja. Olen kuunnellut pari lukua Harry Potter ja Feeniksin kiltaa, koska se on minulla kesken ja se on mukavaa iltakuunneltavaa. Aloin kuunnella myös Michelle Obaman kirjaa, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Ainakin nämä kirjat minun olisi tarkoitus kuunnella tai lukea tämän kuun aikana.

Naantali
Jos olette seuranneet blogiani pidempään tai muuten vain tunnette minut, tiedätte, että Naantali on yksi suosikkipaikoistani Suomessa, varsinkin kesäisin. Tykkään käydä Nunnanlahden uimarannalla uimassa, Kailon saarella pyörimässä ja vanhassa kaupungissa vaeltelemassa.

Mitä suunnitelmia teillä on heinäkuuksi?

Huhtikuu puhelimen läpi

Toukokuu on jo melkein puolivälissä, mutta koska huomasin, että minulla on jonkin verran kivoja kuvia huhtikuulta, voisi olla hauska tehdä pieni katsaus elämääni viime kuussa. Eli tässä on Kielihäirikkö-blogin ensimmäinen "__kuu puhelimen läpi".


1. Aloitin joskus maalis-huhtikuussa palapelin tekemisen. Vielä ei ihan ole valmista, mutta en ole koskaan itsekseni päässyt yhtä pitkälle.
2. Rakastuin taas leskenlehtiin, ja kehitin oman teorian sille, miksi leskenlehtiä kutsutaan leskenlehdiksi. (Koska lehdet jäävät tavallaan leskiksi, koska kukat kuolevat ensin.)
3. Eräänä aamuna, kun olin lähdössä töihin, oli todella kaunista. Myöhästyin ensimmäisestä bussista, johon minun oli tarkoitus mennä, koska jäin kuvaamaan.
4. Rakastan Turun taloja.


1. Päivitin työpaikan IG-tarinaa alkukuusta viikon. Jaoin koko seuraajakunnan tietoon myös mielenkiintoisen näppisjärjestelmäni. Koneen oma näppäimistö on oikukas ja toimii, kun sitä huvittaa, enkä ole (vielä) saanut toimivaa konetta.
2. Äänioikeus tuli luonnollisesti hyödynnettyä.
3. Olen päässyt töissä mukaan myös suunnittelemaan mainoskampanjoita.
4. Muutaman päivän oli niin ihana ilma, että vierailin läheisessä metsässä melko ahkerasti.


1. Pääsiäinen, adoptioserkut ja kevään ekat grilliruuat.
2. Narsissit ovat aina varma kevään merkki.
3. Ihailin useampana iltana auringonlaskua ikkunasta, sillä auringon oranssit, keltaiset ja punaiset säteet soljuivat ihanasti puiden lomasta. Koko kämppä tuntui välillä värjääntyvän.
4. Auringonnousut eivät kalvenneet -laskuille tippaakaan. Menen pienen metsikön läpi usein aamulla bussipysäkille, ja näky on toisinaan lähes henkeäsalpaava.

Huhtikuussa avattiin toki myös ulkotreeni- ja ulkopelikaudet ja juhlittiin vappua.


Miten teidän keväänne on mennyt?

Bullet journal -huumaa

Toukokuu! Älkää edes kysykö, en todellakaan tiedä, minne tämä kaikki aika on mennyt, tai miten en ole kirjoittanut sitten helmikuun jälkeen. Huh! Kevät on ollut tähän mennessä mielenkiintoinen ja raskas. Tänä keväänä on ollut tavallista tärkeämpää pitää aikatauluja edes jotenkin järjestyksessä, sillä meneillään on ollut aika paljon kaikenlaista. Tai ei välttämättä yhtään sen enempää kuin aikaisempinakaan vuosina, mutta töiden yhdistäminen treenaamiseen, kotona olemiseen (ruuanlaittoon, syömiseen, nukkumiseen ja ihan vain hengailuun), äidin luona vierailuun ja kavereiden näkemiseen on vaatinut välillä jonkin verran suunnittelua. Myös töissä pitää olla hyvin tietoinen siitä, mikä pitää olla milloinkin valmiina, jotta ei toimita töitä myöhässä. Töissä sähköinen kalenteri on ahkerassa käytössä, jotta muutkin näkevät edes pääpiirteittäin, mitä olen milloinkin tekemässä. Paperiseen kalenteriini merkkaan useimmiten vain palaverit, jotta tiedän milloin pitää olla toimistolla tai koneen ääressä. Meillähän ei ole varsinaista pakkoa olla paikan päällä, vaan töitä voi tehdä myös etänä. Minusta on kuitenkin mukavampi olla samassa huoneessa muiden kanssa, jos vain mahdollista.

Minulle on vuosien saatossa tuottanut paljon hankaluuksia se, että en ole löytänyt itselleni sopivaa kalenteria. Olen usein hyvin tarkka siitä, mitä asioilta haluan, eikä kalenteri ole ollut poikkeus. Toisaalta, kalenterille minulla ei ole ollut sellaisia selviä vaatimuksia, jotka olisin voinut nimetä. Siksi olen joutunut selailemaan ja etsimään paljon.

Yritin pariin otteeseen tehdä itse kalenterin, mutta se ei ottanut oikein tulta alleen, ei, ennen kuin havahduin bullet journalien olemassa oloon. Yhtäkkiä aloin törmäillä bullet journaleihin joka paikassa; tunsin ihmisiä jotka käyttivät niitä, luin artikkeleita, katsoin YouTube-videoita... Bullet journaleissa viehätti niiden muokattavuus, yksityiskohtaisuus ja persoonallisuus. Niiden kanssa saa tehdä mitä tahansa. Luultavasti käytän omaani "väärin", koska olen huono käyttämään bullet-merkintöjä, mutta minulle tärkeämpi ominaisuus oli kuitenkin se, että saan samaan paikkaan kalenterin, muistiinpanot, ideat ja ajatukset. Voin pitää tavallista viikkokalenteria ja siinä sivussa suunnitella seuraavaa romaaniani, seurata tapojani ja muistuttaa itseäni elämän tärkeistä asioista. Ja mikä hauskinta, saan tyydyttää omaa luomisen tarvettani.

Haluan aina, että kuukaudelle on oma teemansa ja oma "voimalauseensa".

Tykkään järjestää elämäni kaikkia osa-alueita samaan paikkaan, eikä tavallisissa kalentereissa yleensä ole sellaista mahdollisuutta. Bullet journal on tuntunut luontevalta juuri sen takia, että ei tarvitse myöhemmin etsiä pikkuisia lippulappusia, vaan kaikki on samoissa kansissa. Miinuspuolena tässä toki on se, että rahaa kulunee enemmän, koska bullet journalia varten täytyy ostaa kirja (tai kaksi), kyniä ja mitä nyt ikinä haluaakaan sen koristelemiseen käyttää.

Olen itse melko tarkka siitä, että joka kuukaudella on oma teemansa. Teemoina minulla on tähän mennessä (elokuun jälkeen) ollut ainakin lumihiutaleet, avaruus, kaupunkisiluetti, kaktukset ja nyt viimeisimpänä laventelit. Minulla itselleni on aina helpointa ja parasta, jos teema on melko yksinkertainen, sillä minulla ei yleensä ole hirveän paljon aikaa bullet journalin tekemiseen eikä erityisen hyviä piirustustaitoja.

Olen vielä melko huono käyttämään kuukausikalenteria.

Minulla on ollut paljon opettelemista siinä, mikä on itselle sopivaa ja tarpeellista; mikä toimii ja mikä ei. Olen lähestynyt koko operaatiota aika käytännönläheisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Kokeilen jotakin kuukauden tai kaksi, jos se ei tunnu hyvältä, kokeilen seuraavaksi jotain uutta. En ole jaksanut hirveästi lukea vinkkejä tai neuvoja. Inspiraatiota olen etsinyt lähinnä Pinterestistä ja YouTubesta.

Some-suunnittelusivuni hakee vielä omaa muotoaan. Ja niin muute hakevat myös someni, sillä harkitsen vakavissani podcastia, vaikka aiemmin tarkoitukseni oli aloittaa YouTube-kanava. Kuva totta kai otettu ennen kuin edes aloin täyttää sivua, haha.

Olen yrittänyt paljon aikatauluttaa ja suunnitella asioita. Aikataulut ja suunnitelmat kuitenkin minulla helposti pettävät, varsinkin, jos en määritä itselleni myös tarkkoja deadlineja. Minulla on taipumusta tietynlaiseen lusmuiluun ja prokrastinointiin, jota olen yrittänyt aikatauluttamisella suitsia, mutta usein käy niin, että olen yliarvioinut oman jaksamiseni ja ehtimiseni jonain päivänä ja joudun sen takia lykkäämään monen päivän aikatauluja, enkä ota niitä lopulta ikinä kiinni.

Olen kokeillut aika monenlaisia eri "näkymiä" viikkokalenterille ja toistaiseksi tämä on
ollut niistä toimivin.

Käyttääkö joku muu bullet journalia? Mitä vinkkejä teillä olisi?

5 Fun Facts with Hanna

Tammikuu tuli ja meni. Samoin melkein helmikuu. Aloitin työt. Treenasin. Sairastin. Kirjoitin kirjaa. Muka kiirettä, muka väsymystä. No. Nyt kirjoitan. Toivottavasti pian uudelleen. Ehkä sillä kertaa työstäni. Tai jostain muusta, mitä olen suunnitellut jo puoli vuotta. Nyt kuitenkin fakta-asiaa. Minusta. 5 hauskaa faktaa, koska totesin eräänä päivänä, että minulla on hauskoja tapoja ja asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin.



Jos löydän biisin, josta pidän todella paljon, minulla on paha tapa kuunnella sitä joskus päiväkausia lähes taukoamatta. Ehdin joskus jopa kyllästyä siihen, kunnes jossain kohtaa taas palaan saman kappaleen pariin.

Viimeisin löytöni oli (kuinka ollakaan) Julia Michaelsin ja Niall Horanin What a Time. Siinä on jotain täydellisen kaunista. YouTubessa on jopa video, johon biisi on laitettu niin monta kertaa peräkkäin, että videon pituudeksi on saatu yksi tunti. Joskus laitan sen illalla päälle, kun olen menossa nukkumaan ja kuuntelen sulosäveliä omaksi iltasadukseni.




Minulla on aina, AINA, vähintään kaksi kirjaa kesken yhtä aikaa. En tiedä, johtuuko se keskittymiskyvyn puutteesta vai mistä, mutta yhden kirjan lukeminen ei tyydytä minua samalla tavalla. Joskus asiatekstin lukeminen ilahduttaa eniten, joskus haluan jotain kevyempää ja joskus vain Harry Potter kelpaa. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut englanninkielisistä hömppäromaaneista.

Hauska asia on myös se, että huomasin tammikuussa, kun olin veljeni luona koiravahtina, että luen enemmän, kun minulla on vain yksi kirja käden ulottuvilla. Olisi siis ehkä aika luopua useamman kirjan taktiikasta...



Kun puen jalkaan sukkia tai kenkiä, laitan aina ensin vasemman. Aina. Otan kengät ja sukat myös aina pois ensin vasemmasta ja sitten vasta oikeasta jalasta. Housut laitan myös useimmiten vasen jalka edellä ylleni. Minusta tämä on hieman erikoista erityisesti sen takia, että minua oikeakätisempää ihmistä voi olla vaikea löytää. Luulisi siis, että oikealla jalalla aloittaminen kun olisi luontevampaa.

Teen yllättävän paljon muutenkin asioita luontevammin vasemmalla kuin oikealla jalalla. Jos pitää treeneissä reaktiolähdöissä kääntyä, se onnistuu paremmin vasemmalta puolelta. Ponnistan myös usein vasemmalla paremmin kuin oikealla (joskin syöksy hakeutuu aina oikealle, vaikka pitäisi pystyä ponnistamaan molemmilla) tai ainakin kuvittelen niin, koska muistelen yläkoulun liikuntatunteja, joilla ponnistin korkeushyppyyn vasemmalla jalalla.



Sanoisin, että kahdeksan tai yhdeksän kymmenestä unesta, jotka tiedostan nähneeni, ovat jonkinasteisia selkounia. En välttämättä muista enää aamulla, mitä niissä tapahtui, mutta tiedän ne nähneeni. Se ei tietenkään tee niistä selkounia, mutta olen lähes aina hyvin tietoinen siitä, että näen unta ja pystyn joskus vaikuttamaan siihen, että haluanko nähdä jonkin pätkän unesta uudelleen. Hirveästi en pysty unen kulkuun muuten kuitenkaan vaikuttamaan.

Mikä kuitenkin parasta, minä en tämän takia näe oikeastaan koskaan painajaisia. Jos uni alkaa mennä turhan ahdistavaksi tai jännittäväksi, pystyn herättämään itseni, koska tiedän näkeväni unta. Se on oikeastaan aika kätevää, vaikka omia uniaan ei olekaan kiva keskeyttää. Varsinkin, koska siitä jää toisinaan vähän inhottava tunne, eikä uudelleennukahtaminen ole aina helppoa.



Minulla on asunnossani joka paikassa pöllöjä. On seinätarroja, mukeja, tyynyliinoja, koriste-esineitä, vaatteita... Rakastan pöllöjä ja monet tietävät siitä. Pidän toki myös monista muista eläimistä, kuten kissoista, koirista, ketuista, oravista, jäniksistä ja susista (jos olisin itse eläin, olisin varmaan susi), mutta jostain syystä pöllöistä tuli muutama vuosi sitten melkein keräilykohde. Kuitenkin suurimman osan pöllöistäni olen saanut lahjaksi. En siis itse ole kovin montaa ostanut. Kai.

Minulla on kuitenkin hämmentävä kyky bongata kaikki pöllötavarat kaupoista, myös kirpputoreilta, joista en yleensä löydä mitään, koska sekaisuus häiritsee minua. On oikeastaan jo vähän surullisen kuuluisaa, miten vaivattomasti löydän pienimmätkin pöllöt.

Yllättikö jokin fakta? Mitä hauskoja faktoja voisit itsestäsi kertoa?