Lokakuussa ilmestyvät joulukarkit ja -kalenterit. Marraskuussa alkavat joululaulut soida, televisio täyttyy joulumainoksista ja joulukuuset kannetaan ostoskeskuksiin. Joulukuussa postilaatikot pursuavat mainoslehtisiä. Osta sitä, osta tätä, tuossa hyvä tarjous, tästä lähtee halvalla. Joulusta on tullut stressaava, kireäksi venytetty ja muovinen juhla. Ihan kuin sille olisi tehty liian monta pieleen mennyttä kauneusleikkausta.
Jouluna pitää ostaa lahjoja, syödä paljon suklaata ja kinkkua, kuunnella tontuista ja lahjakonteista kertovia lauluja, katsoa samat elokuvat vuosi vuoden perään. Jouluna pitää koristella kuusi isosti ja värikkäästi. Pitää ripustaa kirkkaita valoja joka nurkkaan. Pitää siivota ja puunata. Pitää laskea päiviä jouluaattoon. Pitää lähettää joulukortteja ja ajatella selata osoitekirjaa, jotta kukaan ei varmasti unohdu.
Minun pitää myöntää, että syyllistyn itsekin tähän. Tykkään koristella jouluksi (tosin yleensä melko maltillisesti), lähettää joulukortteja ja miettiä joululahjoja. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän joulu tuntuu stressaavan. En tiedä, muuttuuko tilanne kun ylittää jonkun tietyn iän, mutta omat stressitasot ovat edelleen kasvuvaiheessa. Tässä kohtaa toki kannattaa muistaa, että jos stressaamisesta järjestettäisi kilpailuja, voisin pärjätä todella hyvin.
Joulun alla kaupassa ja varsinkin kauppakeskuksissa käyminen on melkoista kärsimystä. Inhoan ihmispaljoutta, koska silloin pakko väistellä ja pysähdellä (en mielelläni koske tai anna vieraiden koskea minua jostain syystä), en pysty keskittymään mihinkään ja kaikessa kestää. Kauppakeskukset pursuavat väkeä ja tapahtumia keskellä arkiviikkoakin tähän aikaan vuodesta. Kaikki lahjat ja muut pitäisi muistaa ostaa jo kesäkuussa, jottei joutuisi tungoksessa luovimaan. Jouluna ostetaan, ostetaan, ostetaan ja ostetaan. Joskus hyvään tarkoitukseen, joskus ihan ostamisen ilosta. Milloin joulusta tuli näin kaupallinen? Oliko se sitä jo silloin, kun olin pieni?
Joulun alkuperäinen merkitys kristillisenä juhlana on pitkälti unohtunut. Monet meistä ovat vain tapauskovaisia, kirkossa käydään jouluna, koska aina on käyty. En tiedä, moniko osaa kirkosta enää hakea itselleen joulumieltä. En tiedä, moniko enää edes kaipaa kirkkoa jouluunsa. Meillä se on aina ollut melko itsestään selvää, että kirkossa käydään. Käymme edelleen aattoaamuna Ulvilassa perhekirkossa. Se tuntuu joka vuosi hieman lapsellisemmalta ja höpsömmältä kuin edellisenä, mutta silti se on mukava tapa.
Jos joulua osaa viettää maltillisesti eikä upota itseään painekattilaan jo lokakuussa, voi se todella olla vuoden parasta aikaa. Jouluna tärkeää on läheisten kanssa oleminen ja rauhoittuminen (no jaa, ehkä myös se ruoka). Kaiken ei pitäisi pyöriä lahjojen, puuhan ja melun ympärillä. Pitäisi pystyä ottamaan aikaa itselleen ja läheisilleen. Pitäisi voida vain istua hetki sohvan nurkassa ja katsella kynttilänliekkien lepatusta. Pitäisi ehtiä kaivaa vanhat lautapelit kaapista ja nostaa ne pöydälle ihailtavaksi tai vaikka ihan pelattavaksi. Pitäisi uskaltaa puhua. Pitäisi uskaltaa kiittää läheisiä jälleen yhdestä vuodesta, jonka läpi on päästy. Vuodesta, johon on varmasti kaikilla kuulunut sekä ylä- että alamäkiä.
Kaikesta kaupallisuudestaan ja kiireestään huolimatta joulu on edelleen lempijuhlani. Joulumieli tekee ihmeellisiä asioita. Jouluna antamisen halu tuntuu kasvavan eikä vastineeksi aina edes odoteta mitään. Ja toisaalta, onko siinä välttämättä mitään pahaa, että halutaan koristella ja syödä hyvää ruokaa? Toki kulutusta olisi ehkä hyvä hillitä ja asioita miettiä ekologisesta näkökulmasta.
Kaiken kaikkiaan on hyvä, että joulu on vain kerran vuodessa, mutta onneksi se on joka vuosi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti