Olen viimeisen vuoden ajan miettinyt, mitä sana "urheilija" oikeasti tarkoittaa. Wikipedian mukaan kuka vain urheilua harrastava voi kutsua itseään urheilijaksi, mutta mä en oikeen osaa ajatella sitä niin yksioikoisesti. Tämä määritelmä nimittäin rinnastaa kaksi kertaa viikossa kuntoilevat useita tunteja viikossa treenaaviin ammattilaisiin. Jokin asetelmassa ei minua puhuttele.
En kuitenkaan osaa sanoa, milloin itseään ihan oikeasti voisi alkaa kutsua urheilijaksi. Onko siihen jokin tietty aikaraja? Jos liikut viikossa yli kymmenen tuntia, olet urheilija? Vai riippuuko se siitä, mitä urheilet? Jos käyt pelkästään kuntosalilla olet urheilija, mutta jos vain lenkkeilet, et? Tai jos harrastat jotakin ohjatusti vaikka kerran viikossa, olet enemmän urheilija kuin sellainen, joka puurtaa yhden lepopäivän viikkoja viisi kertaa kovemmalla tahdilla, vain koska urheilet valvotussa tilanteessa? Jos saat palkkaa harrastuksestasi, olet urheilija, mutta jos itse kustannat sen, et ole?
Entä se, miten paljon on joutunut uhraamaan urheilun vuoksi? Jos lopettaa kaikki muut harrastukset ja keskittyy vain yhteen lajiin, onko silloin urheilija? Tai jos harrastaa useampaa lajia, mutta pelkästään liikuntaa, onko silloin urheilija? Entä jos ei koskaan käy muualla kuin harjoituksissa ja kotonakin miettii vain urheilua?
Tärkein kriteeri urheilijastatukselle on minusta ehkä sitoutuminen. Ei pelkästään se, miten paljon urheilee tai millaisia kuvia lataa Instagramiin tai millaisia päivityksiä vääntää Twitteriin tai Facebookiin. Ei se, miten paljon painaa tai miten paljon näyttää urheilijalta(miltä ikinä standardimuotoinen urheilija sitten näyttääkään). Ei edes se, millasia vaatteita käyttää urheillessaan tai muuten eläessään.
Urheilijuus on kokonaisvaltaista. Se vaikuttaa liikkumisen ja treenaamisen lisäksi elämäntapoihin laajemmin, syömiseen ja nukkumiseen, sekä siihen, miten kehoaan huoltaa. Urheilijan pitäisi olla "tavallista" ihmistä tietoisempi siitä, mikä on hyväksi kropalle ja mikä toimii itsellä. Urheilija kokee olevansa urheilija. Vaikka kaikki palaset elämässä eivät olisikaan kohdillaan ja elämäntavoissa olisi jotakin vikaa (liian vähän unta, tupakan polttaminen, napostelu...) se ei automaattisesti sulje urheilijuutta pois. Minusta kuitenkin urheilija asettaa pääsääntöisesti treenit bilettämisen edelle. Tietysti poikkeuksia saa ja tulee olla, mutta jos lauantai aamuna on treenit, ei sieltä joka kerta olla poissa, koska perjantaina on ollut palava pakko lähteä baanalle.
Omaa urheilijuuttani kyseenalaistan aika usein. Toisaalta se on typerää. Treenaan melko paljon, syön perusterveellisesti, nukun hyvin ja haluan kasvaa ja kehittyä pesäpalloilijana. Minulla on tavoitteita ja teen töitä niiden eteen. Aikaa vietän mieluummin salilla tai lenkillä tai jotain muuta liikunnallista tehden kuin baarissa notkuen (vaikka tämä nyt ei kovin hyvä kriteeri ehkä olekaan) Miksi siis en olisi urheilija?
Toisaalta itsensä kutsuminen urheilijaksi ehkä pelottaa. Tuntuu, että silloin pitäisi vaatia itseltään enemmän ja tehdä enemmän ja olla parempi. Toisaalta omat "alhaiset" viikottaiset treenitunnit pakottavat epäilemään nimityksen oikeellisuutta. Normaaliviikkona treenaan seitsemästä tunnista kahdeksaan ja kävelen kouluun neljä kertaa viikossa neljäkymmentä minuuttia yhteen suuntaan ja kerran viikossa orkesteriin puoli tuntia suuntaansa. Vapaa päiviä on yleensä kaksi, toisinaan yksi. Huippuviikkoina treenaan enemmän. Kymmenestä kahteenkintoista. Silti se tuntuu vähältä, kun on sellaisiakin, jotka liikkuvat parikymmentä tuntia viikossa. Onko minulla siis ihan oikeasti oikeus kutsua itseäni urheilijaksi?
Edellä mainittujen syiden vuoksi on. Olen sitoutunut ja tavoitteellinen. Minulle sanottiin joskus nuorempana, että tärkeämpää pelaajassa on motivaatio kuin taidot (olin tosin silloin sen verran nuori, että se oikeasti piti paikkansa, nykyään taidotkin merkitsevät jo todella paljon). Silloin luulin olevani todella motivoitunut ja ahkera ja kaikkea muuta soopaa. Vasta nyt olen tajunnut, että silloin olen kuvitellut olevani paljon, mutta toteutus on aina jäänyt hiukan puoli tiehen. Vuosi sitten tilanne muuttui, mutta vasta nyt tajuan edes hämärästi, mitkä minun arvoni urheilijana ovat.
Mitä teidän mielestänne tarkoittaa urheilija?
P.S. Voitteko tajuta, että mä olen jo 20-vuotias!!
