NaNoWriMo alkaa!

Marraskuu on saapunut ja sen mukana NaNoWriMo eli National Novel Writing Month. NaNoWriMon tavoitteena on kirjoittaa marraskuun aikana, eli 30 päivässä, 50 000 sanaa (1667 sanaa päivässä). Tarkoituksena olisi oikeastaan aloittaa uusi romaani täysin puhtaalta pöydältä (suunnitelmia toki saa olla valmiina), mutta monet myös jatkavat vanhoja projekteja tai kirjoittavat jotain muuta kuin romaania. Heitä kutsutaan kapinallisiksi. Haha. Itse kuulun perinteisempään porukkaan ja aloitin tänään uuden projektin. No, oikeastaan olen suunnitellut sitä jo huhtikuusta asti, sillä Pariisin matkan jälkeen tajusin, että minulla on pitkästä aikaa tarina, joka vaatii tulla kerrotuksi. Olen myös kirjoittanut siihen etukäteen jo pari sivua, koska halusin välttää tyhjän paperin tuijottamisen ensimmäisenä päivänä. Valitettavasti tiedosto on ulkoisella kovalevyllä, joka oli repustani eksynyt kotikotiin huoneeni lattialle, kun olin siellä alkuviikosta. Kovalevy ei ikinä saapunut mukanani takaisin kämpille, joten tuijotin silti tänään tyhjää sivua. No, minkäs teet. Sainpa autenttisentuntuisen aloituksen kuukauteeni.



Edellisen, ensimmäisen ja viimeisen kerran osallistuin NaNoWriMoon vuonna 2009. Olin silloin 15-vuotias. Kirjoitin tuolloin Kaislasta, joka taisteli soittokokeiden, ihastusten ja koulujuttujen ristiaallokossa. Vaatimatonta, helppoa ja mukavaa. Sain kirjoitettua muistaakseni noin 53 000 sanaa, mitä pidin historiallisena suorituksena. Tänä vuonna pääosan nappaa toinen naispuolinen henkilö, Amanda. Amanda on 25-vuotias, yliopistosta vuotta aiemmin valmistunut nuori nainen, joka päättää, että odottelu saa riittää ja muuttaa Pariisiin. Kirja on suunnattu nuorille aikuisille, ja se on kasvutarina Sen enempää en tässä kerro. Saattaa olla, että saatte kuulla myöhemmin lisää. . Viimeiset kuukaudet ovat satunnaisesti olleet täynnä Pariisin eri kaupunginosien tutkimista, nähtävyyksien kartoittamista ja etäisyyksien hahmottamista. No okei, etäisyyksiä rupesin vasta tänään pohtimaan, kun etsin sopivanhintaisia asuntoja. Siis Amandalle, en itselleni. Halusin vain kartoittaa, missä hänen olisi realistista asua. Onneksi juuri niistä paikoista, mistä toivoin löytäväni sopivan edullisia asuntoja, niitä löytyi. Eivät ne toki isoja tai kauniita ole, mutta kaikin puolin muuten sopivia. En ole oikeastaan koskaan tehnyt hirveän paljon taustatyötä kirjoituksiani varten ja nytkin tein paljon vähemmän, kuin mitä alun perin oli tarkoitus, mutta silti aiempaa enemmän. Ehkä siksi, että tämä tarina tuntuu tärkeältä. Tärkeämmältä kuin mikään tätä ennen.



Otin tänä vuonna tavoitteekseni kirjoitta 60 000 sanaa, koska aikaa minulla on aika runsaasti. Se tarkoittaa käytännössä 2 000 sanaa päivässä. Määrä tuntuu toisaalta aika hurjalta, toisaalta aika tavanomaiselta. En ole kirjoittanut moneen vuoteen fiktiota juuri lainkaan, joten luulen, että epätoivo saattaa jossain kohtaa iskeä. Tänään jo jouduin siirtymään tarinan alusta loppupuolen suuntaan, koska alku ei yksinkertaisesti suostunut yhteistyöhön, mutta tiesin melko tarkkaan, miten tahdon yhden kohtauksen menevän. Tai oikeastaan, miten tahdon kertoa tärkeimmän sivuhenkilön hankalahkosta menneisyydestä. Kaikki on kovin dramaattista.

Tänään, marraskuun ensimmäisenä päivänä, raavin kokoon 2525 sanaa. Ylitin siis henkilökohtaisen tavoitteenikin reilulla viidelläsadalla sanalla. Fiilis on aika hyvä, joskin pelkään pahinta seuraavien päivien suhteen, koska hankalammatkin osuudet pitää joskus kohdata. Ongelmaksi muodostunee myös kyvyttömyyteni käyttää kymmensormijärjestelmää (eikö sen voisi opettaa peruskoulun tavallisillakin atk-tunneilla?). Jostain syystä käytän vasemmasta kädestäni neljää tai viittä sormea (pikkusormea aika harvoin), mutta oikeasta kädestä yleensä vain etusormea. Olen yrittänyt opetella käyttämään muitakin oikean käden sormiani, mutta toistaiseksi se on ollut aika hankalaa. Ranne ehtii tulla vielä monta kertaa kipeäksi.


Osallistuuko joku teistä NaNoWriMoon tänä vuonna?