Olen tavallaan hieman aikaisessa tämän kanssa, mutta koska olen katsonut Youtubesta paljon Back to School -videoita, innostukseni on kasvanut kohisemalla. Elokuun loppuun on enää kuukausi aikaa (vaikka toisaalta saisi se kesäkin vielä jatkua)!
Blogini aivan ensimmäinen postaus syksyllä 2013 käsitteli yliopisto-opiskeluun liittyvää akateemista vapautta ja ajankäytön haasteita. Nyt olen jälleen samojen kysymysten äärellä, kuten oikeastaan olen kahtena aikaisempanakin vuonna ollut. Nyt on alkamassa neljäs vuosi yliopistossa. Neljäs vuosi, jonka syksylle olen tunkenut kohtuullisen määrän opintoja, joista enää yksi kurssi tulee kuulumaan kandidaatin tutkintoon. Loput kasvattavat maisteritutkinnon opintopistekertymää.
Kandidaatin tutkintoni on siis lähes valmis. Suomen kielestä on suoritettu kaikki tarvittavat opinnot itse kandin kirjoittamista myöten. Tutkimukseni muuten käsitteli diskursseja Juhani Liuhalan kirjoittamissa pesäpallouutisissa, joten en päässyt urheilusta eroon edes sitä kirjoittaessani. Lisäksi kandiini mahtuu laajan sivuaineen opintojen verran kotimaista kirjallisuutta, perusopinnot poliittisesta historiasta ja Kielikeskuksen tarjoama ranskan opintokokonaisuus, sekä luonnollisesti vaadittavat kieli- ja viestintäopinnot ja vapaisiin opintoihin sijoitettavat fonetiikan ja yleisen kielitieteen peruskurssit. Tällä hetkellä kokonaisopintopistekertymä on vielä 195, mutta toivottavasti syksymmällä lukema nousee 197:ään, kun saan viimeisenkin poliittisen historian kurssin kasaan ja näin tutkintoni vihdoinkin ulos. Kirjatenteistä läpipääseminen on ollut paikoitellen hämmentävän hankalaa.
Kutsun neljättä vuottani epävirallisesti ensimmäiseksi maisterivuodekseni (eihän sitä oikeastaan maisterivuotena voi pitää ennen kuin olen valmistunut kandiksikaan). Siitä huolimatta en ole vieläkään ehkä täysin sisäistänyt sitä, että ylemmänkin korkeakoulututkinnon saaminen alkaa jo häämöttää. Suurin ongelmani on silti ehkä hieman yllättäen sivuaineen valitseminen. Tiesin jo toisen vuoden lopulla, että en tulisi opettajan pedagogisia tekemään, koska en tahdo opettajaksi ja haluan jääräpäisesti ajatella, että töitä voi saada myös ilman opettajan pätevyyttä. Ajatus poliittisen historian jatkamisesta aineopintoihin luhistui kasaan viimeistään, kun en päässyt viimeisimmästä kirjatentistä läpi. Poliittinen historia on kaikessa mielenkiintoisuudessaan suurelta osalta rasittavan pikkutarkkaa pilkunviilausta.
Yliopistoon tullessani olin varma, että opiskelen jossain vaiheessa luovaa kirjoittamista. Sekin on jo melko lailla taaksejäänyttä elämää. Se on vaikea saada sivuaineeksi, enkä ole lainkaan varma luovan kirjoittamisen todellisesta arvosta työmarkkinoilla. Sen jälkeen pohdin pitkään vakavissani englantia, mutta sen kanssa ongelmaksi olisi muodostunut sen aikaavievyys ja toisaalta en välttämättä olisi siitäkään ollut aivan niin kiinnostunut. Harkitsin myös pitkään tietojenkäsittelytieteen perusopintoja ja mediatutkimusta, mutta kumpikaan ei lopulta houkutellut tarpeeksi. Mediatutkimus kävi jo kalenterissa asti, mutta hylkäys koitui senkin kohtaloksi. Vierailin myös pohdinnoissani hätäisesti psykologian parissa, mutta lopulta päädyin hieman muille raiteille. Ensi vuoden sivuaineekseni valikoituikin sosiaalitieteet. Aion suorittaa niistä mitä luultavimmin vain perusopinnot, ellen sitten saa päähäni jatkaa pitemmälle vaikka sosiaalipolitiikkaa tai sosiologiaa. En uskalla kuollaksenikaan ajatella, miten erikoiselta lopulliset tutkintopaperini tulevat näyttämään tai millainen markkina-arvo niillä tulee olemaan. Toisaalta, miten vikaan voi mennä, jos keskittyy opinnoissaan tekstintutkimukseen ja politiikkaan?
Sosiaalitieteitä opiskellaan yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa ja sen perusopintoihin kuuluu katsaus sosiaalipolitiikkaan, sosiologiaan, sosiaalityöhön ja taloussosiologiaan (tai kolmeen neljästä mainitusta, minulta tulee taloussosiologia jäämään pois) sekä suomalaiseen yhteiskuntaan. Opinnot vaikuttavat näin etukäteen mielenkiintoisilta ja avartavilta ja pidän siitä, etteivät kokonaisuudet ole turhan isoja. Luentokurssit ovat kaikki yhtä lukuun ottamatta kolmen viikon mittaisia ja niihin kuuluu kaksi tai kolme luentoa viikossa.
Ylläolevasta kuvasta saa hieman käsitystä lukujärjestyksistäni, jotka tosiaan vaihtuvat kolmen viikon läpi lähes koko lukukauden. Sinisellä pohjalla merkityt tunnit ovat Saksan alkeiskurssi I:n tapaamisia, keltaisella merkityt suomen kielen syventäviä opintoja ja vihreällä merkityt sosiaalitieteiden kursseja. Pidän ihan mukavana asiana sitä, että maanantait ovat alkuun vapaita, sillä se mahdollistaa töiden tekemisen kerran viikkoon. Tosin se on vielä selvittämättä, milloin hoidan omatoimista opiskelua, vaikka kovin montaa kirjatenttiä ei näin syksyllä olekaan tarkoitus tehdä.
En ole pitkään aikaan odottanut koulun alkua yhtä innoissani. Kaikista mukavinta on ehkä päästä pitkästä aikaa osallistumaan kielitieteen luennoille, sillä viime vuonna tein vain kaksi suomen kielen kurssia, joista toinen oli proseminaari, johon siis kuului kandin kirjoittaminen, ja toinen kirjatenttikurssi. Kollaasin molemmat kuvat ovat muuten My Study Life -sovelluksesta, jonka latasin sekä koneelleni että puhelimeeni (molemmat Windows-pohjaisia, joten niiden synkronoiminen helpottaa elämää kummasti). My Study Life -on superkätevä, jos lukujärjestykset muuttuvat usein, mutta joka viikolle ei kuitenkaan tarvitse omaansa. Se pitää myös huolen tehtävistä, kokeista ja muista muistettavista asioista, kunhan ne vain muistaa itse ensin kirjata. Siihen liittyen olenkin unohtanut merkitä yhden kurssin tapaamiset lukujärjestyksiini.
Saattaa hyvin olla, ettei viimeiselle vuodelle jää juuri muita kursseja, kuin ne, jotka liittyvät graduun. Tiedän, että monet kirjoittavat gradun lähes heti kandin perään, mutta minusta tuntuu, että tahdon keskittyä tänä vuonna muihin opintoihin, jos vaikka niiden aikana vielä keksisin sopivan aiheenkin gradulleni. Viidentenä vuotena olisi myös suunnitelmissa lähteä syksyksi ulkomaille harjoitteluun, mutta vielä en toki tiedä edes, mihin maahan tahtoisin suunnata. Todennäköisimmiltä vaihtoehdoilta juuri nyt tuntuvat Iso-Britannia, Irlanti, Ranska tai Belgia. Tietenkin harjoittelupaikkakin pitäisi vielä hommata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti