Eilen eli 18.12. oli aika hulinapäivä. Siihen kuului treenaamista, leipomista, vähän siivoamista ja serkun viihdyttämistä. Tässä siis kertomus minun tiistaistani.
Heräsin hieman ennen seitsemää, söin aamupalaa ja vein äidin kahdeksaksi "töihin". Itse suuntasin salille Poriin. Olen käynyt Fitness24Sevenillä nyt tämän syksyn, koska se on halpa ja saleja on vähän joka paikassa. On kivaa, että pääsee Porissakin treenaamaan salilla ihan normaalisti, eikä tarvitse joka kerta maksaa Kaskelotissa isoja rahoja kuntosalista. Varmasti tulen sielläkin vielä joulun aikaan käymään, koska voin mennä sitten samalla rykäisyllä myös uimaan, jolloin se on taloudellisesti jo järkevämpää. Treeni sisälsi tänään pääosin rinta- ja käsitreeniä ja vähän keskivartaloa. Sunnuntain treeneistä kyljet ja vatsalihakset olivat vielä niin jumissa, että tunsi treenaavansa ja treenanneensa. Tykkään treenata aamuisin, jos siihen vain on mahdollisuus, mutta minun on nykyään ollut hankala kiskoa itseäni ylös sängystä riittävän ajoissa. On kivaa, kun joskus on tavallaan vain pakko nousta ja lähteä treenaamaan.
Saatuani salitreenin tehtyä suuntasin takaisin kotiin, jossa söin lounaan ja siivosin keittiötä hieman siihen kuntoon, että mahtuisimme sinne leipomaan. Mitään kovin järkevää en saanut tehtyä, koska en vain pystynyt keskittymään siivoamiseen (eikä minua hirveästi huvittanut) eikä minulla ollut kuin vajaa tunti aikaa. Pian tulikin jo se hetki, kun minun piti lähteä hakemaan nuorinta serkkuani koulusta. Samalla kävin heittämässä yhden takin, joka ei sovi kenellekään meille, UFF:n kierrätyslootaan. Toivottavasti se löytää jonkun, joka sitä tarvitsee.
Kun serkku oli tukevasti ja turvallisesti autossa, suuntasimme äidin työpaikalle, josta haimme hänet kyytiin. Koska olimme hiukan ajoissa, menimme talon viereisiin keinuihin keinumaan. Serkkuni ainakin tuntui olevan ihan tyytyväinen tähän aktiviteettiin. Äidin töiden loputtua ajelimme kaupan kautta kotiin. Äiti meni sisälle syömään, ja me jäimme serkkuni kanssa pihalle. Keräsimme takapihalta risuja ja teimme mahtavat asetelmat etuterassille. Voi hyvin olla, että risut lentävät oikeasti takaisin pihan perälle kompostiin, haha. Sen jälkeen rakensimme vielä talven ensimmäisen pikkuriikkisen lumiukon. Sen keskivartalo jouduttiin kyllä tekemään kahteen kertaan, koska niin kuin seitsemänvuotiaat helposti tekevät, serkkuni paukautti keskimmäisen pallon rikki yrittäessään kiinnittää päätä paikoilleen.
Sisällä söimme välipalan ja sitten pääsimme leivontapuuhiin. Niin kuin eilisessä postauksessa mainitsin, serkkuni tuli meille piparitalkoisiin. Hänen kanssaan teimme vain ruskeita pipareita, jotta touhu ei menisi liian hankalaksi, mutta jääkaapissa odotti vielä vaaleakin taikina, sillä olimme päättäneet äidin kanssa tehdä myös kaksivärisiä keksejä. Pikkuneiti teki melko varhaisessa vaiheessa sellaisen päätöksen, ettei uskaltanut osallistua pipareiden leipomiseen, koska hänen nenänsä kutisi ja hänen piti jatkuvasti pestä käsiään, vaikka hän rapsutti nenäänsä hihallaan. Tiedä sitten, mistä hän keksi, että pieni nenän kutina olisi vaarallista taikinalle. Piparien tekeminen olikin aika operaatio, sillä meillä oli tänä vuonna paljon uusia muotteja, muun muassa isot kettu- ja pöllömuotit, joissa oli niin paljon yksityiskohtia, että ne pakkasivat hajoamaan jo aivan kättelyssä. Meille paljastuikin myöhemmin, että ketut ja pöllöt sai paljon paremmin irti vaaleasta taikinasta, joka oli kovempaa ja jäi helpommin paksummaksi kuin venyvä ja joustava ruskea piparitaikina.
Leivoimme taikinasta tässä kohtaa aika pienen osan ja jätimme suurimman osan äidin ja minun leivottavaksi illalla. Serkullani kun on myös taipumusta kyllästyä aika nopeasti. Kun leipomispuuhat laitettiin siltä erää pakettiin, menimme kaksin pelaamaan huojuvaa tornia ja rakentelemaan palikoista dominojonoja ja erilaisia torneja. Täytyy rehellisyyden nimissä myöntää, että tässä minun kärsivällisyyteni loppui ensin, koska minua ei varsinaisesti huvittanut rakentaa torneja. Olisin mieluummin pelannut, mutta minulta ei toki kysytä, eikä ehkä tarvitsekaan. Lopulta päädyimme katsomaan Tonttu Toljanterin joulukalenteria, jonka ostin Lidlistä pari viikkoa takaperin, koska Toljanteri on huippu!
Kun kummitätini oli hakenut serkkuni kotiin, söimme päivällisen ja jatkoimme sitten leipomista. Aloimme näpertää kaksivärisiä pipareita, joissa oli aina keskusta toisenvärinen ja reunat toisenvärisiä. Täytyy sanoa, että niistä tuli todella kivoja! Suurin osa pipareistamme oli tänä vuonna vähemmän perinteisiä, sillä teimme paljon kissoja, pupuja, kettuja ja pöllöjä. Mahtui mukaan onneksi muutama sydän ja tähtikin. Leivonnan jälkeen aloinkin jo keskittyä blogin kirjoittamiseen ja yöpuulle suuntaamiseen.
Juuri nyt, kun tätä tiistai-iltana kirjoitan (onpa hassua, että sanoin alkutekstissä eilen, mutta en oikein tiedä, miten muutenkaan sen olisi voinut ilmaista), yritän kovasti tyhjentää One Driven tiedostoja tietokoneen ulkoiselle kovalevylle ja sitten puhelimen tiedostoja One Driveen tai Omaan Driveen (kumpaankaan ei oikeasti mahdu, eikä Oma Drive suostu ottamaan mitään vastaan!), jotta voin palauttaa puhelimen tehdasasetuksille. Minulla on jokin erikoinen ongelma, että puhelin sammuilee itsekseen, kun sitä huvittaa ja kuva säröilee. Ajattelin ainakin yrittää puhelimen tyhjentämistä, ennen kuin vien sitä minnekään korjattavaksi. Peukut pystyyn, että onnistuu! Tällä hetkellä tosin näyttää siltä, että pelkästään kuvien tallentaminen jonnekin on täysin ylivoimaista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti