Heinäkuun kulttuuri: Bluebiird

Moniko muistaa Hannah Montana -sarjan? Moniko muistaa Mileyn parhaan ystävän Lilyn, jota näytteli Emily Osment? No. Tässä on Emily Osment ja hänen musiikkinsa nykyään. Hän on ottanut taiteilijanimekseen Bluebiird.

Black Coffee Morning on suosikkini näistä, mutta olen todella innoissani Bluebiirdin musiikista juuri nyt!

Copywriter-harjoittelijan elämää Parcerolla

Aloitin tammikuun toisena päivä ensimmäisen täyspäiväisen työsuhteeni. Kirjoitin puolen vuoden määräaikaisen sopimuksen ja menin Parcero Marketing Oy:lle copywriter-harjoittelijaksi. Niin kuin olen aiemmin, joskin epäsuorasti, ilmaissut, opettaminen minua ei oikeastaan ihan muutaman ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen ole kiinnostanut. Halusin tehdä töitä viestinnän parissa, ehkä juuri copywriterina. Halusin päästä käyttämään luovuuttani. Halusin kirjoittaa, suunnitella, ajatella ja nähdä oman työni jälki.

Harjoittelun päättymisestä on nyt kulunut viikko, ja muistan luvanneeni, että kirjoitan harjoittelusta tännekin.

1. PCR Day aamupalamehuviestit. 2. Ja se itse aamupala.

Parcero ja copywriting 

Hain Parcerolle pariinkin otteeseen. Yrityksen itseohjautuva kulttuuri, vapaus, vastuu ja arvot herättivät kiinnostukseni sitä kohtaan. Toimiston sijainti oli myös kiva, vaikka olisin toki hakenut sinne, vaikka se olisikin ollut muualla. Minulla ei ollut harjoittelua kohtaan suuria odotuksia. Tarvitsin työkokemusta; markkinointi ja viestintä kiinnostivat.

Parceron ilmapiiri yllätti minut. Ihmiset, joiden kanssa sain työskennellä, olivat kaikki älykkäitä, luovia ja mukavia. Meidät harjoittelijat otettiin tosi nopeasti ja hyvin vastaan. Fiilis Parcerolla oli mukava. Me pääsimme myös kivasti työn touhuun ihan alusta asti, emmekä joutuneet toimistolla vain kahvinkeittoapulaisiksi. Toki teimme myös sitä, sillä asiakastapaamisiin piti usein järjestää jonkinlaista pientä tarjoilua ja Parcero Dayn eli koko yrityksen yhteisen, kuukausittaisen kokoontumispäivän, aamiainen oli meidän vastuullamme. Suurin osa tekemästämme työstä oli kuitenkin ihan oikeaa työtä, sellaista, mitä olisimme tehneet, vaikka emme olisikaan olleet harjoittelijoita.

Markkinointia ja asiakkaita

Harjoitteluni rakenne ei ehkä ollut kaikkein suunnitelmallisin, mutta pääsin asiakkuuksiin ja tehtäviin kiinni hyvin nopeasti ja arvostin todellista työkokemusta paljon. Alkuun asiakkuudet, joiden parissa työskentelin, olivat melko yksipuolisia, mutta monipuolistuivat harjoittelun kuluessa. Paikoiteillen tunsin tekeväni töitä hyvin pirstaleisesti, olin mukana yhden asiakkuuden sisältöjen suunnittelussa ja toisen tuotannossa, enkä saanut kokonaiskuvaa monestakaan ennen harjoittelun loppupuolta. Taustalla oli paljon minusta itsestäni ja oikeastaan kenestäkään muustakaan riippumattomia syitä, joita en tässä sen enempää avaa.

Harjoittelun lopulla pääsin työskentelemään muutaman kesäkampanjan parissa melko itsenäisesti ja sain osallistua koko tuotantoketjuun ihan sieltä suunnittelusta tuotantoon saakka. Suunnittelemani ja tuottamani sisällöt keskittyivät vahvasti sosiaaliseen mediaan. Pääsin myös tekemään aika paljon töitä Parceron omien markkinointisisältöjen kanssa, mikä toi hauskaa monipuolisuutta tehtäviin.

1. Lempipaikkani toimistolla: Viherhuone. 2. Erään hotellin kesäkamppiksen suunnittelua.

Mitä opin harjoittelussa?

Harjoittelu opetti minulle ennen kaikkea tärkeitä työelämätaitoja. Muistan, miten harjoittelun alussa joskus välttelin puhumasta ihmisille tai sanomasta ääneen omia ajatuksiani. Pelkäsin, että kaikki mitä sanoisin, olisi merkityksetöntä ja turhaa. Lopulta, kun uskaltauduin avaamaan suuni vähän useammin esimerkiksi suunnittelupalavereissa, huomasin, että minullakin on toisinaan ihan hyviä ajatuksia.

Muistan myös, miten task-listan nopea täyttyminen aiheutti minussa välittömän, lähes paniikinomaisen reaktion. En uskonut, että osaan tai pärjään. Organisointikykyni kasvoi kuitenkin kohisten, eivätkä parin kuukauden päästä isotkaan tehtävämäärät enää yleensä aiheuttaneet hätäännystä. Minulla oli muutamia päiviä, jolloin tehtävää oli jo valmiiksi paljon ja pikaisia pyyntöjä tehdä joitakin tehtäviä tuli päivän mittaa koko ajan lisää. Vaikka hieman jännitin, osaisinko laskea ajankäyttöäni oikein, uskalsin kuitenkin luottaa siihen, että ehtisin tehdä sen mitä pitikin. Ja niin oikeastaan aina ehdinkin.

Sain myös suunnattomasti lisää itsevarmuutta. Ennen harjoittelua ja vielä ensimmäisten päivienkin aikana pelkäsin, että en tutustuisi kehenkään tai saisi yhtään kavereita. Pelkäsin, että istuisin yksin hiljaa jossakin nurkassa ja näpyttäisin tietokonetta puoli vuotta. Vaikka olen ihan perusmukava tyyppi, osaan olla myös hyvin hankala ja ikävä ihminen, ja olin hyvin huolissani, ettei kukaan pitäisi minusta. Päätin kuitenkin kerrankin lähteä johonkin itselleni uuteen paikkaan ja ympäristöön täysin omana itsenäni. Tiesin, että en jaksaisi puolta vuotta teeskennellä olevani joku muu. Päätös oli hyvä, ja harjoittelun ajalta sain elämääni ihmisiä, joiden toivon pysyvän siinä jatkossakin.

Entä mitä nyt? 

Nyt. Se onkin mielenkiintoinen kysymys. Työnhaku jatkuu, mutta harkitsen myös lisäkouluttautumista, vaikka se ei ehkä juuri nyt ole ajankohtaista. Haluan ehkä tulevaisuudessakin työskennellä copywriterina, mutta myös muunlainen työ kiinnostaa. Tällä hetkellä kaikki tuntuu hirveän avonaiselta ja tyhjältä. Tiedän, että haluan jatkossakin kirjoittaa ja luoda. Haluan tehdä työtä tekstien parissa, olivat ne sitten somemainoksia, artikkeleita tai jotain aivan muuta. Onhan tässä vielä aikaa päättää ja vaihtaakin urasuunnitelmia.

📸: Anna Z.

Mikä oli sinun ensimmäinen täyspäiväinen työsi tai minkä toivoisit sen olevan?

Heinäkuun 2019 ämpärilista

Kesäloma! Tai no, okei. Harjoitteluni Parcerolla loppui, ja jäin työttömäksi. Aion kuitenkin (työnhaun lomassa) kohdella heinäkuuta kuin lomakuukautta, mikäli nyt töitä ei ilmaannu. Viimeisten työviikkojen aikana minulta kysyttiin useamman kerran, mitä aion tehdä töiden päättymisen jälkeen. Vastasin aina, että aion hakea töitä, pelata pesäpalloa, hakea töitä, pelata pesäpalloa, treenata, hakea vähän lisää töitä ja treenata vähän lisää. Mutta on minulla oikeasti muitakin suunnitelmia. Tein jo viime vuonna koko kesän ämpärilistan, mutta tänä vuonna rajasin sen heinäkuulle. Voi toki olla, että jotkin näistä aktiviteeteista lipsahtavat elokuulle, mutta se ei ehkä ole niin vakavaa sekään. Kaiken kaikkiaan aion ottaa jonkin verran myös ihan rennosti, sillä olen ollut koko kevään aika väsynyt. Tekee ihan hyvää vähän hidastaa.

Mitä siis aion vielä tehdä tänä kesänä?

Yyteri
En ole tehnyt perinteistä Yyteri-treeniäni tai käynyt siellä edes uimassa vielä tänä kesänä. Olisi vaikea kuvitella kesää ilman Yyteri-päivää; viime vuonna taisin käydä kolme tai neljä kertaa. Suunnitelmissani on parikin reissua kotikotiin vielä heinäkuun aikana, koska alkuvuodesta pääsin käymään siellä aika harvassa. Jommallakummalla vierailulla yritän ehdottomasti suunnata myös meren rannalle, mahdollisuuksien mukaan hiukan tuulisena päivänä, koska isot aallot ovat mahtavia!



Pori Jazz
Kesä eí tunnu yleensä kesältä ilman Jazzeja. En tosiaan käy missään maksullisissa konserteissa, vaan korkeintaan Jazz-puistossa ja ilmaiskonserteissa. Onneksi monet ilmaiskonsertitkin ovat huippuja. Pidän muuten oikeastaan aika paljon enemmän Jazz-puistosta kuin kadusta, sillä vaikka se vaatii hieman enemmän navigoimista, on se jotenkin tunnelmallisempi.

Minigolf
Kupittaan puistoon on tullut minigolf-rata! En ole pitkiin, pitkiin aikoihin ollut pelaamassa minigolfia, mutta tänä kesänä haluan mennä. Päiväkin on jo sovittu, ja viikon päästä minigolfpäivä, ilman mitään yllättäviä muutoksia, koittaa!

Retkeily
Luontoretkeily on ehdoton kesäpuuha! Turun lähistöllä on ihania retkeilyreitistöjä, joista toki osan olen jo kiertänyt. En silti välttämättä olisi huono ajatus mennä jollekin reitille uudelleen. Toivon oikeastaan pääseväni useammankin kerran retkeilemään ja olisi erityisen kiva mennä vaikka pääkaupunkiseudulle tai muualle katselemaan uusia maisemia. Niin ja siis olen tähän asti käynyt vain muutaman tunnin retkillä, mutta haaveilen myös yöstä luonnon keskellä.



Kirjat
Olen koko kevään jo opetellut uudelleen lukemaan, aika huonolla menestyksellä. Minulla on edelleen ollut se ongelma, että kun minulla on kirja, jota minun pitäisi lukea, en saa luettua mitään muuta. Ja jos en halua lukea kirjaa, joka minun pitäisi lukea, en lue oikeastaan mitään. Nyt olen kuitenkin saanut hiukan taas lukemisen syrjästä kiinni, sillä aloitin Ylegate-kirjan jollakin pelimatkalla ja se on todella kiinnostava. Sen lisäksi latasin Bookbeatilta ilmaisen kokeilukuukauden, joten voin nyt kuunnella äänikirjoja. Olen kuunnellut pari lukua Harry Potter ja Feeniksin kiltaa, koska se on minulla kesken ja se on mukavaa iltakuunneltavaa. Aloin kuunnella myös Michelle Obaman kirjaa, jonka olen jo pitkään halunnut lukea. Ainakin nämä kirjat minun olisi tarkoitus kuunnella tai lukea tämän kuun aikana.

Naantali
Jos olette seuranneet blogiani pidempään tai muuten vain tunnette minut, tiedätte, että Naantali on yksi suosikkipaikoistani Suomessa, varsinkin kesäisin. Tykkään käydä Nunnanlahden uimarannalla uimassa, Kailon saarella pyörimässä ja vanhassa kaupungissa vaeltelemassa.

Mitä suunnitelmia teillä on heinäkuuksi?

Huhtikuu puhelimen läpi

Toukokuu on jo melkein puolivälissä, mutta koska huomasin, että minulla on jonkin verran kivoja kuvia huhtikuulta, voisi olla hauska tehdä pieni katsaus elämääni viime kuussa. Eli tässä on Kielihäirikkö-blogin ensimmäinen "__kuu puhelimen läpi".


1. Aloitin joskus maalis-huhtikuussa palapelin tekemisen. Vielä ei ihan ole valmista, mutta en ole koskaan itsekseni päässyt yhtä pitkälle.
2. Rakastuin taas leskenlehtiin, ja kehitin oman teorian sille, miksi leskenlehtiä kutsutaan leskenlehdiksi. (Koska lehdet jäävät tavallaan leskiksi, koska kukat kuolevat ensin.)
3. Eräänä aamuna, kun olin lähdössä töihin, oli todella kaunista. Myöhästyin ensimmäisestä bussista, johon minun oli tarkoitus mennä, koska jäin kuvaamaan.
4. Rakastan Turun taloja.


1. Päivitin työpaikan IG-tarinaa alkukuusta viikon. Jaoin koko seuraajakunnan tietoon myös mielenkiintoisen näppisjärjestelmäni. Koneen oma näppäimistö on oikukas ja toimii, kun sitä huvittaa, enkä ole (vielä) saanut toimivaa konetta.
2. Äänioikeus tuli luonnollisesti hyödynnettyä.
3. Olen päässyt töissä mukaan myös suunnittelemaan mainoskampanjoita.
4. Muutaman päivän oli niin ihana ilma, että vierailin läheisessä metsässä melko ahkerasti.


1. Pääsiäinen, adoptioserkut ja kevään ekat grilliruuat.
2. Narsissit ovat aina varma kevään merkki.
3. Ihailin useampana iltana auringonlaskua ikkunasta, sillä auringon oranssit, keltaiset ja punaiset säteet soljuivat ihanasti puiden lomasta. Koko kämppä tuntui välillä värjääntyvän.
4. Auringonnousut eivät kalvenneet -laskuille tippaakaan. Menen pienen metsikön läpi usein aamulla bussipysäkille, ja näky on toisinaan lähes henkeäsalpaava.

Huhtikuussa avattiin toki myös ulkotreeni- ja ulkopelikaudet ja juhlittiin vappua.


Miten teidän keväänne on mennyt?

Bullet journal -huumaa

Toukokuu! Älkää edes kysykö, en todellakaan tiedä, minne tämä kaikki aika on mennyt, tai miten en ole kirjoittanut sitten helmikuun jälkeen. Huh! Kevät on ollut tähän mennessä mielenkiintoinen ja raskas. Tänä keväänä on ollut tavallista tärkeämpää pitää aikatauluja edes jotenkin järjestyksessä, sillä meneillään on ollut aika paljon kaikenlaista. Tai ei välttämättä yhtään sen enempää kuin aikaisempinakaan vuosina, mutta töiden yhdistäminen treenaamiseen, kotona olemiseen (ruuanlaittoon, syömiseen, nukkumiseen ja ihan vain hengailuun), äidin luona vierailuun ja kavereiden näkemiseen on vaatinut välillä jonkin verran suunnittelua. Myös töissä pitää olla hyvin tietoinen siitä, mikä pitää olla milloinkin valmiina, jotta ei toimita töitä myöhässä. Töissä sähköinen kalenteri on ahkerassa käytössä, jotta muutkin näkevät edes pääpiirteittäin, mitä olen milloinkin tekemässä. Paperiseen kalenteriini merkkaan useimmiten vain palaverit, jotta tiedän milloin pitää olla toimistolla tai koneen ääressä. Meillähän ei ole varsinaista pakkoa olla paikan päällä, vaan töitä voi tehdä myös etänä. Minusta on kuitenkin mukavampi olla samassa huoneessa muiden kanssa, jos vain mahdollista.

Minulle on vuosien saatossa tuottanut paljon hankaluuksia se, että en ole löytänyt itselleni sopivaa kalenteria. Olen usein hyvin tarkka siitä, mitä asioilta haluan, eikä kalenteri ole ollut poikkeus. Toisaalta, kalenterille minulla ei ole ollut sellaisia selviä vaatimuksia, jotka olisin voinut nimetä. Siksi olen joutunut selailemaan ja etsimään paljon.

Yritin pariin otteeseen tehdä itse kalenterin, mutta se ei ottanut oikein tulta alleen, ei, ennen kuin havahduin bullet journalien olemassa oloon. Yhtäkkiä aloin törmäillä bullet journaleihin joka paikassa; tunsin ihmisiä jotka käyttivät niitä, luin artikkeleita, katsoin YouTube-videoita... Bullet journaleissa viehätti niiden muokattavuus, yksityiskohtaisuus ja persoonallisuus. Niiden kanssa saa tehdä mitä tahansa. Luultavasti käytän omaani "väärin", koska olen huono käyttämään bullet-merkintöjä, mutta minulle tärkeämpi ominaisuus oli kuitenkin se, että saan samaan paikkaan kalenterin, muistiinpanot, ideat ja ajatukset. Voin pitää tavallista viikkokalenteria ja siinä sivussa suunnitella seuraavaa romaaniani, seurata tapojani ja muistuttaa itseäni elämän tärkeistä asioista. Ja mikä hauskinta, saan tyydyttää omaa luomisen tarvettani.

Haluan aina, että kuukaudelle on oma teemansa ja oma "voimalauseensa".

Tykkään järjestää elämäni kaikkia osa-alueita samaan paikkaan, eikä tavallisissa kalentereissa yleensä ole sellaista mahdollisuutta. Bullet journal on tuntunut luontevalta juuri sen takia, että ei tarvitse myöhemmin etsiä pikkuisia lippulappusia, vaan kaikki on samoissa kansissa. Miinuspuolena tässä toki on se, että rahaa kulunee enemmän, koska bullet journalia varten täytyy ostaa kirja (tai kaksi), kyniä ja mitä nyt ikinä haluaakaan sen koristelemiseen käyttää.

Olen itse melko tarkka siitä, että joka kuukaudella on oma teemansa. Teemoina minulla on tähän mennessä (elokuun jälkeen) ollut ainakin lumihiutaleet, avaruus, kaupunkisiluetti, kaktukset ja nyt viimeisimpänä laventelit. Minulla itselleni on aina helpointa ja parasta, jos teema on melko yksinkertainen, sillä minulla ei yleensä ole hirveän paljon aikaa bullet journalin tekemiseen eikä erityisen hyviä piirustustaitoja.

Olen vielä melko huono käyttämään kuukausikalenteria.

Minulla on ollut paljon opettelemista siinä, mikä on itselle sopivaa ja tarpeellista; mikä toimii ja mikä ei. Olen lähestynyt koko operaatiota aika käytännönläheisesti yrityksen ja erehdyksen kautta. Kokeilen jotakin kuukauden tai kaksi, jos se ei tunnu hyvältä, kokeilen seuraavaksi jotain uutta. En ole jaksanut hirveästi lukea vinkkejä tai neuvoja. Inspiraatiota olen etsinyt lähinnä Pinterestistä ja YouTubesta.

Some-suunnittelusivuni hakee vielä omaa muotoaan. Ja niin muute hakevat myös someni, sillä harkitsen vakavissani podcastia, vaikka aiemmin tarkoitukseni oli aloittaa YouTube-kanava. Kuva totta kai otettu ennen kuin edes aloin täyttää sivua, haha.

Olen yrittänyt paljon aikatauluttaa ja suunnitella asioita. Aikataulut ja suunnitelmat kuitenkin minulla helposti pettävät, varsinkin, jos en määritä itselleni myös tarkkoja deadlineja. Minulla on taipumusta tietynlaiseen lusmuiluun ja prokrastinointiin, jota olen yrittänyt aikatauluttamisella suitsia, mutta usein käy niin, että olen yliarvioinut oman jaksamiseni ja ehtimiseni jonain päivänä ja joudun sen takia lykkäämään monen päivän aikatauluja, enkä ota niitä lopulta ikinä kiinni.

Olen kokeillut aika monenlaisia eri "näkymiä" viikkokalenterille ja toistaiseksi tämä on
ollut niistä toimivin.

Käyttääkö joku muu bullet journalia? Mitä vinkkejä teillä olisi?