Luukku 16: (Turun) (humanistinen) yliopistosanasto

Taisin lupailla ensimmäisessä luukussa, että avaan yliopistosanastoa joulukalenterin aikana. No, eilen oli vuoden viimeinen "koulu"päivä, joten mikäs sen parempi aika julkaista tätä kuin tänään. Kirjoitin tämän äitini ehdotuksesta. Alun perin minun piti kirjoittaa ja julkaista tämä jo lokakuussa, mutta elämä tuli tielle. No, sainpahan listan kuitenkin lopulta kirjoitettua.

Tässä on kuitenkin se ongelma tai hauskuus, että sanasto ei ole kaikissa yliopistoissa tai edes yliopiston sisällä välttämättä samaa. Tässä siis teille (Turun) (humanistinen) yliopistosanasto. Paljon varmasti puuttuu, mutta koettakaa kestää vajavaisuuksia ja järjetöntä epäjärjestystä.


Sateinen päivä Yliopistonmäellä. Kuvassa näkyy Feeniks-kirjasto.

Tentit
Tentithän siis ovat kokeita. Useimmiten ainakin meillä on esseetehtäviä, toisinaan monivalintaa tai oikein–väärin-väittämiä. Joskus löytyy myös sananselitystehtäviä. Kielten (ei siis kielitieteiden, vaan koulutyyliin opiskeltavien kielten) kokeet tai tentit ovat samanlaisia kuin esimerkiksi lukiossa. Tenttejä on kuitenkin vähän erilaisia, riippuen kurssin suoritustavasta ja ihan tentaattorin (eli tentin vastaanottajan) mieltymyksestä.

- kirjatentti
Kirjatentti on tentti, johon luetaan kirjallisuutta, kuten tieteellisiä teoksia tai artikkeleita. Tenttimateriaali koostuu siis vain luettavasta aineistosta, eikä luentoja tai muita tehtäviä ole. Työskentely on siis täysin itsenäistä.

- luentotentti
Luentokursseista tehtävä tentti, joka suoritetaan useimmiten samana ajankohtana kuin luennotkin on pidetty.

- akvaariotentti
Akvaariotentti on verkkotentti, joka tehdään yliopiston tenttitiloissa. Useimmat akvaariotentit ovat kirjatenttejä, mutta ne voivat olla myös luentokurssien tenttejä tai uusintatenttejä.

- kotitentti
Kotitentti on nimensä mukaisesti kotona tehtävä tentti. Sen tehtävät tulevat nettiin, ja niiden tekemiselle annetaan tietty aika.

- laitostentti
Laitostentit ovat jokaisen laitoksen (esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa kieli- ja käännöstieteiden laitos ja historian, kulttuurin ja taiteentutkimuksen laitos) omia tenttikertoja. Silloin jokainen tenttiin osallistuja saattaa tehdä eri kurssin tenttiä. Laitostentissä tentitään monesti kirjoja tai tehdään uusintatenttejä.

- tiedekuntatentti
Tiedekuntatentit ovat laitostenttejä hiukan isompia ja suunnattu juurikin koko tiedekunnalle (eli esimerkiksi humanistinen, valtiotieteellinen ja lääketieteellinen tiedekunta). Ainakin suomen kielen opiskelijat tekevät tiedekuntatenteissä esimerkiksi kypsyysnäytteen, joka siis on proseminaarin osasuoritus ja joka yleensä vaaditaan kandidaatintutkintoon. Siitä en ole aivan varma, mitä muita tenttejä tiedekuntatentissä tehdään, sillä itse olen suorittanut siellä vain kypsärin eli kypsyysnäytteen.

luento
Luennot ovat siis tavallaan oppitunteja. Ne kuitenkin yleensä pidetään luentosaleissa ja paikalla on normaalia koulutuntia vähemmän ihmisiä. Luennoilla ei yleensä myöskään ole kovinkaan paljon vuorovaikutusta, vaikka luennoitsijat siihen kannustavatkin (yhteiskuntatieteellisessä kyseleminen ja kommentoiminen on humanistista yleisempää). Luennoilla saattaa olla tai olla olematta läsnäolopakko. Humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa läsnäolopakkoa harvemmin on.

luentopäiväkirja
Luentopäiväkirja on eräs luentokurssien suoritustapa. Tällöin luennoista pidetään oppimispäiväkirjaa, joka koostuu omasta pohdiskelusta ja opituista asioista. Ainakin meillä yliopiston intranetistä löytyy luentopäiväkirjaa varten ohjeita.

seminaari
Ainakin meillä seminaarit ovat aika pitkälti keskustelutilaisuuksia. Usein joku alustaa aiheen, ja siitä sitten keskustellaan.

periodi
Aika lailla sama asia, kuin jaksot lukiossa. Vuosi on jaettu ainakin meillä neljään osaan. Jotkut kurssit kestävät yhden, jotkut kaksi periodia. Vain harvat ovat pidempiä.

periodien välinen opetukseton viikko
Humanistisessa tiedekunnassa ja kielikeskuksessa on käytössä periodien välinen opetukseton viikko. Silloin olisi tarkoitus järjestää tentit (yleensä kuitenkin ensimmäinen kerta on jo ennen opetuksetonta viikkoa) ja ilmeisesti valmistautua seuraavaan periodiin. Ensimmäisenä vuonna opetuksettomat viikot olivat maailman paras asia, koska opiskelin vain humanistisessa ja kielikeskuksessa, mutta koska yhteiskuntatieteellinen ei tätä käsitettä tunne, seuraavina vuosina olen istunut tiukasti kursseilla näidenkin viikkojen aikana. Varsinkin tänä vuonna, kun sosiaalitieteiden kurssit alkoivat ja loppuivat milloin sattuu, eikä suomen kielestä ollut kuin kaksi kunnollista luentokurssia, ei opetuksettomasta viikosta ollut tietoakaan.

perusopinnot
Perusopinnot ovat yleensä 25 opintopisteen kokonaisuus. Pääaineessa ne ovat aina osa kandidaatin tutkintoa. Perusopinnot ovat usein vain pintaraapaisu tutkittaviin aiheisiin ja niiden on nimensä mukaisesti tarkoitus antaa vain perustiedot. Perusopinnot ovat ensimmäisiä suoritettavia opintoja oppiaineesta.

aineopinnot
Aineopinnot tehdään pääsääntöisesti perusopintojen jälkeen. Ne kuuluvat pääaineessa myös kandidaatin tutkintoon. Aineopinnoissa on yleensä jo jonkin verran vapaavalintaisuutta. Niiden laajuus on pääsääntöisesti pääaineopiskelijoille 45 ja sivuaineopiskelijoille 35 opintopistettä. Ero tulee kandidaatintutkielmasta. Sivuaineopiskelijat tekevät usein sivuainetutkielman, mutta esimerkiksi kotimaisesta kirjallisuudesta minä en sellaista tehnyt.

Huomattavaa on, että perus- ja aineopintojen laajuudet eivät ole aivan kiveen hakattuja, sillä joissakin pelkästään sivuaineiksi suunnitelluissa aineissa luvut hieman elävät.

syventävät opinnot
Syventävät opinnot tehdään useimmiten vain pääaineesta. Ne ovat maisterivaiheen opintoja ja niiden kautta pyritään erikoistumaan. Syventäviin opintoihin kuuluu myös pro gradu -tutkielman kirjoittaminen.

Luin Educariumin kirjastossa sosiologian tenttiin. Paras tenttikirja ikinä!

pääaine
Pääaine on se aine, jolla pääset yliopistoon sisään. On todettava, että esimerkiksi meillä kandidaatin tutkintoon kuuluu pääaineen opintoja vain 40%, joten ei yksiselitteisesti voi sanoa, että sitä opiskellaan eniten. Toki tämä asetelma kääntyy maisterivaiheessa, jossa yli puolet opinnoista on pääaineen opintoja. Pääaineesta saadaan myös yleensä kattavimmat tiedot. Jos joku kysyy, mitä opiskelet, on yleensä paras kertoa pääaine.

sivuaine
Sivuaineet ovat niitä opintoja, jotka erottavat tutkintoja. Joissakin oppiaineissa on ennalta määrättyjä tai suositeltuja sivuaineita, joihinkin tutkintoihin sivuaineita ei mahdu. Suomen kielen opiskelijoilla kirjallisuusaine on pakollinen sivuaine, jos haluaa äidinkielenopettajaksi. Minunkin kirjallisuudenopintoni on tehty tämä tähtäin mielessä, mutta muutin myöhemmin mieleni.

kielikeskus
Kielikeskuksessa voi opiskella sekä vieraita kieliä että suomea. Kielikeskus järjestää joillekin aineille pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Humanistisessa tiedekunnassa suomen kielen pakollisen puheviestinnän järjestää mediatutkimuksen ja kirjallisen viestinnän suomen kielen oppiaine.

vapaat opinnot
Vapaat opinnot ovat usein sellaisia opintoja, joita pääaine ei suoraan määrää. Tällaisia ovat esimerkiksi sivuaineet. Meillä on kuitenkin kandidaatintutkinnossa myös pakollisia, vapaisiin opintoihin sijoitettavia kursseja (fonetiikan ja yleisen kielitieteen perusteet), joilta ei voi välttyä.

kieli- ja viestintäopinnot
Minun käsittääkseni jokaiseen kandidaatin tutkintoon kuuluu kieli- ja viestintäopintoja. Meillä on pakollista suorittaa puhe- ja kirjallisen viestinnän kurssit molemmista kotimaisista kielistä sekä yhdestä vieraasta kielestä. Minun tutkintoni vieras kieli on englanti. Näin jälkikäteen olen harmitellut sitä, että kävin englannista kirjallisen (luetun ymmärtämisen) kurssin, koska se oli varmaan yksi turhimmista kursseista ikinä. En tiedä miksen hyötykäyttänyt ylioppilaskirjoituksistani saamaa hyvää arvosanaa ja hyväksi lukenut kurssia. (Tähän kuuluisi sellainen silmiään pyörittelevä hymiö. Tarvisin ehdottomasti sellaisen ja kulmiaan kurtistavan kuvajaisen puhelimeeni.)

noppa
Nopalla tarkoitetaan opintopistettä. Yksi opintopiste vastaa oletusarvoisesti noin 27 tuntia työtä.

Akateeminen Hese
Tästä en ole aivan varma, kuinka moni tätä nimitystä oikeastaan käyttää. Mutta Akateeminen Hese on Hesburger, joka sijaitsee aivan Yliopistonmäen kupeessa Hämeenkadun ja Kiinanmyllynkadun risteyksessä. Tiedon portailta pääsee aika näppärästi Heselle. Jos mielii terveellisempää syötävää, myös Unican uusittu Assarin ullakko ja Brygge ovat aivan vieressä, eikä Kauppakorkeakoulun Monttuunkaan pitkä matka ole.

Tiedon portaat
Tiedon portaat laskeutuvat Yliopistonmäeltä kohti Hämeenkadun ja Kiinanmyllynkadun risteystä kohti. Haluan aina vältellä niitä ja kuljen usein vaikka pidemmän reitin, jos aikaa riittää. Ne portaat ovat nimittäin pitkät ja talvella älyttömän liukkaat.

fuksi
Fuksit ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Oppiaineesta riippuen olen kuullut muutamia muitakin nimityksiä fukseille, yleisin lienee piltti.

Moodle
Moodle on opiskelijoiden pelastus. Se on verkkopohja kursseille, ja monet opettajat käyttävät sitä pääasiallisena viestintäkanavana ja usein myös luentodiat julkaistaan kurssin Moodle-alustalla. Moodleen pääsee kirjautumaan yliopiston verkkotunnuksilla.

Nettiopsu
Nettiopsussa voi ilmoittautua kursseille ja tentteihin. Sinne tulee näkyviin myös kursseista saadut arvosanat, opintopistekertymä ja läsnäolotiedot. Myös Nettiopsuun kirjaudutaan yliopiston verkkotunnuksilla.

Moodle ja Nettiopsu saattavat olla käytössä muissakin yliopistoissa, mutta en todellakaan tiedä varmaksi.

HOPS
Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Sitä pitäisi ilmeisesti päivittää aina, kun päivitettävää tulee, mutta minä en ainakaan ole siihen juuri ensimmäisen vuoden jälkeen koskenut, vaikka siellä on kaikki nyt jo aivan väärin. Maisteria varten toki voisi sen tekaista, jos vähän selvittäisi asioita.

kampus
Educarium, Publicum, Fennicum, Feeniks, Teutori, Arcanum, Rosetta, Signum, Sirkkala, Quantum, päärakennus, Agora, Yliopistonmäki... Turun kampus on levittäytynyt melko laajalle alueelle. Suomen kielen oppiaineen tilat olivat aiemmin Fennicumissa, mutta koska se suljettiin homeongelmien takia henkilökunta siirtyi Hämeenkatu 1:seen. Tänä syksynä olen viettänyt eniten aikaa Educariumilla (kuntosalilla, syömässä ja kirjastossa), Publicumissa (sosiaalitieteiden luennot) ja Agorassa (saksan tunnit).

Unica
Unica on opiskelijaravintola"ketju". Ruuasta maksetaan opiskelijakortin kanssa 1,80–2,60 euroa, paitsi jos ottaa ruokaa esimerkiksi DELI-linjalta, jolloin saattaa joutua maksamaan likemmäs 5 euroa. Unican ravintoloista suosikeitani ovat Assarin ullakko ja Brygge, Galilei ja Macciavelli. Assarin ullakko ja Brygge ovat samoissa tiloissa Yliopistonmäen juurella, joten sinne on monista paikoista nopea mennä. Galilei sijaitsee Agorassa ja Macciavelli Educariumissa. Kaikissa ruoka on hyvää ja täysin hintansa väärti! Macciavellissa ei tosin kannata edes haaveilla käyvänsä nopeasti syömässä kahdentoista tai yhden aikaan, koska ruuhka on mieletön.



Hups. Siitähän tuli pitkä...

5 asiaa yliopistosta

Olisi ehkä väärin sanoa, että elämä alkaa taas tuntua normaalimmalta. Oikeastaan nyt se tuntuu vielä vähemmän tavalliselta kuin aiemmin. Alan vihdoin tajuta, mitä isän menettäminen oikeasti tarkoittaa. On hetkiä, jolloin tajuaa, miten suuri pala kaikesta on pudonnut pois, mutta silloin ei auta kuin ajatella, että nyt isällä ainakin kaikki on hyvin.

Mutta koska aika ei pysähtynyt vaan elämä jatkuu, on bloginkin jatkettava eteenpäin.

Aloin tässä yhtenä päivänä pohtia asioita, joita en oikeastaan missään vaiheessa olisi yliopistosta uskonut. Pidin niitä ehkä urbaanilegendoina tai vain sanahelinänä, mutta tässä reilun kolmen vuoden aikana on saanut huomata, että on kyse aika lailla eri maailmasta kuin esimerkiksi lukio.

Tämän kliseisempää kuvaa Turusta ei saa, mutta onhan noi näkymät aika ihanat.

Tässä siis viisi asiaa yliopistosta, jotka vieläkin välillä hämmentävät.


1. Olemme kaikki osa tasa-arvoista, akateemista yhteisöä.

Minä ja harjoitteluparini olimme tänään puhumassa harjoitteluumme liittyvistä asioista tiedekunnan viestintäsuunnittelijan ja laitoksen sihteerin kanssa. He olivat selkeästi asiantuntijan asemassa meihin verrattuina, mutta silti uskalsin puhua vapaasti ja esittää omia ajatuksiani. Sama tilanne oli harjoittelun ohjaajien kanssa.

Yliopistossa olen oppinut siihen, että omatkin mielipiteet ovat oikeasti tärkeitä, ja että ne saa tuoda esiin. Me (ainakin humanistisessa tiedekunnassa ja meidän oppiaineessamme) olemme oikeasti jo opiskelijoina akateemisen yhteisön tärkeitä jäseniä. Peruskoulussa tai lukiossa ei tullut samaa tunnetta, sillä opettaja oli aina selkeästi auktoriteetti. Totta kai oli, mutta jotenkin pidän yliopiston tyylistä enemmän.

Tosin, kun olimme ensimmäisen vuoden opiskelijoita, ja Kaisa Häkkinen oli professorimme, oli hänelle lähetty sähköposti johdantokurssin numeroarvioinnista äärimmäisen ystävällinen, kunnioittava ja kaikin puolin korrekti. Ihan koska hän oli Kaisa Häkkinen.


2. Yliopistossa pitää osata olla itsenäinen.

Kun yläkoulu oli päättymässä meille varoitettiin, ettei lukiossa kukaan enää sitten vahdi teidän tekemisiänne. No, kuinkas kävi. Aina siellä oli joku kurkkimassa olan takaa ja katsomassa, että teet kaiken ja opit sen mitä pitää. Kurssien valinnassa autettiin ja lukujärjestys jopa tehtiin valmiiksi, jos et sitä itse saanut tehtyä. Yliopistossa tällaista huolenpitoa ei harrasteta. On oma vika, jos ei ilmoittaudu kursseille tai laske opintopisteitään. On oma vika, jos ei pääse tentistä läpi. Oma vika on myös se, jos valmistumiseen menee tuhottoman pitkään. Kukaan ei vahdi, että olet suorittanut kaiken tarvittavan (ennen kuin siinä vaiheessa, kun koetat oikeasti saada paperit kasaan). Kukaan ei myöskään todellakaan (muutamia poikkeusaloja lukuun ottamatta) tule osoittamaan sinulle, mitä aineita ja kursseja sinun pitää suorittaa. Pakolliset kurssit ovat pakollisia kursseja, mutta muuten saa olla aika vapaasti, kunhan vähimmäispistemäärät täyttyvät, ja tutkintoon tulee edes yksi kokonaisuus.

Syksy on saapunut Turkuun! Eilen sateli tosin jotain lumen tapaista, vaikkei maahan asti selvinnytkään.


3. "Ihan sama" saa aivan uuden merkityksen.

Mikään työ ei ole pieni tai merkityksetön. Kaikki otetaan hyvin vakavasti ja tehdään tosissaan. Ihan sama onko kyseessä kandi, gradu vai kurssin välityö. Lähteiden on oltava luotettavia ja tarkistettuja. Ne pitää merkitä oikein, ja kaiken pitää olla linjassa. Virkerakenteita käännetään ja väännetään, jotta niistä tulisi järkevämpiä. Pilkut tarkastetaan sen seitsemän kertaa.

Aiemmin "ihan sama" on ollut sanapari, jolla tarkoitetaan ihan oikeasti sitä, ettei kiinnosta. Ei ollut merkitystä sillä, olivatko pilkut oikeissa paikoissa tai oliko lähde luotettava eikä esimerkiksi Wikipedia-sivu. Ei ollut väliä, olivatko työn värit ja fontit linjassa keskenään tai oliko dialla liikaa tekstiä. Nykyään "ihan sama"-ratkaisut ovat useimmiten sellaisia, että asian eteen on tehty työtä joskus toistakin tuntia tuloksetta, ja se jätetään parhaaseen mahdolliseen kuntoon ja toivotaan, etteivät opettajat rankaise. Useimmiten "ihan sama"-ratkaisuja tehdään kello kuuden ja kahdentoista välissä illalla.

Kulutimme eilen ryhmätyötä tehdessämme puoli tuntia siihen, että yritimme tuloksetta metsästää kunnollista lähdettä väitteelle, että toisen kotimaisen kielen opetus alkaa uuden opetussuunnitelman mukaan jo kuudennella luokalla. Lopulta "ihan sama"-ratkaisumme oli Helsingin kaupungin sivut, koska kunnollista opetussuunnitelmaa emme saaneet mistään käsiimme. Luulimme hoitavamme ryhmätyön lopun kahdessa tunnissa. Istuimme kirjastossa eilen neljä tuntia ja tänään vielä hoidimme viimeistelyä. Nyt on värimaailma kunnossa, laatikot oikeissa paikoissa ja rivivälit tasattuja. Lähdeluettelokin on kunnossa. Työ menikin hetki sitten palautukseen.¨


Feeniks-kirjaston sohvat ovat ylivoimaisesti suosikkilukupaikkojani yliopistolla.

4. Yliopiston "kouluruoka" on oikeasti hyvää.

En oikeastaan tiedä voiko yliopiston ruokaa sanoa kouluruuaksi. Mehän emme ole enää koulussa ja joudumme ihan itse ruokamme maksamaan. On se silti sen arvoista. 2,60€ useimmiten herkullisesta ja terveellisestä ateriasta ei todellakaan ole liikaa. Sitä paitsi, täällä saa itse valita, mitä syö! Unican ravintoloita on lähes joka kulman takana, kaikissa eri ruokalistat ja sama edullinen hinta. Joskus tosin juoksuruuille ehtii vain johonkin tiettyyn ravintolaan matkan varrella, mutta ravintoloissakin on aina tarjolla useampaa sorttia. Ja juoksuruuilla tarkoitan luentojen välissä pikapikaa huiviin kiskaistu ateria. Kiitos akateemisten varttien syömiseen ja siirtymiseen on aikaa kokonaiset puoli tuntia.


5. Luentojen häiritseminen on todella ärsyttävää

Olin ensimmäisenä vuonna itse toisinaan luennoilla hieman levoton ja saatoin supista vieruskaverin kanssa jotakin. Meillä oli kuitenkin niin pienet luennot, että siitä harvemmin syntyi mitenkään hirveän suurta ongelmaa, vaikkei se tietenkään hyväkään asia ollut. Opin kuitenkin melko nopeasti siihen, ettei luennoilla tai tunneilla jutella.

Saatan edelleen olla luennoilla se, joka tekee jotain aivan muuta kuin keskittyy asiaan. Useimmiten teen tätä niillä luennoilla, joiden sisällön olen kuullut moneen kertaan aiemminkin tai jotka eivät yksinkertaisesti vain tippaakaan kiinnosta (esimerkiksi akateeminen kapitalismi hurahti yli niin, että olisin taittanut niskani, jos olisin sitä koettanut seurata). Mutta sen verran olen oppinut, että luennoilla ei puhuta. Minulle on periaatteessa ihan sama, mitä luennolla tekee, mutta hiljaa pitää olla. Höpöttäminen on paitsi häiritsevää niille, jotka oikeasti haluavat kuunnella myös äärimmäisen epäkunnioittavaa luennoitsijaa kohtaan. Ihan sama, saako hän palkkaa opettamisesta, me emme ole enää peruskoulussa, jossa tyhmyys meni nuoruuden piikkiin. Sosiaalitieteissä minua varmaan vihataan, koska välillä mulkoilen supisevia ihmisiä pahasti, vaikka teen itse jotain muuta ja kuuntelen puolihuolimattomasti.

Myös ihmiset, jotka alkavat pakata ennen kuin luento on päättynyt, ovat raivostuttavia. Ihan sama, vaikka kello olisi jo varttia vaille. Jos luennoitsija ei ole sanonut, että nyt lopetetaan, me emme lopeta. Jos luennoitsija kysyy, onko jäänyt jotain epäselvää, ja joku kysyy jotain, silloin ei pidä rapistella ja jutella ja riehua. Mitä jos joku muu haluaa kuulla vastauksen samaan kysymykseen, eikä satu istumaan etupenkissä?





Niall Horan - This Town. Olen kuunnellut tätä ihan liikaa.

Opiskeluahdistusta jo nyt!

Nyt on polkaistu käyntiin kaikki ensimmäisen kahden viikon aikana alkavat kurssit. Kuten jo aiemmin kerroin, lukujärjestykseni tosiaan vaihtelee kolmen viikon välein, joten kursseja alkaa ja loppuu aika tiuhaa tahtia koko syksyn. Marraskuussa on käynnissä enää viisi kurssia ja joulukuun kahdella ensimmäisellä viikolla neljä. Sitten siirrytäänkin jo joululoman viettoon.

Olin ja olen edelleen todella innoissani siitä, että syksyyn mahtuu paljon luentokursseja. En ole edes laskenut, montako niitä ihan tosissaan on, mutta teen joka tapauksessa vain yhden kirjatentin (se ratkaiseva tentti, joka vielä erottaa minua kanditutkinnosta). Siitä huolimatta opintopisteitä tulee syksyltä kertymään nelisenkymmentä. Ihan perspektiiviksi niille, jotka eivät tiedä, Kela vaatii yhdeksän kuukauden opintotukien nostamiseksi 45 pistettä. Kevätpuolelle minulle ei tosin kovin montaa kurssia enää sitten jääkään, vaikka kaipa päälle kuudenkymmenen opintopisteen tänäkin vuonna päästään.

Neljässäkymmenessä opintopisteessä on se huono puoli, että puhutaan yli tuhannesta työtunnista. Rehellisesti sanottuna, minä en ainakaan käytä aivan niin paljon aikaa opiskeluun, mutta silti määrä on aika raju, varsinkin kun siihen päälle lisätään treenit ja työt. Mutta jos tätä matemaattisesti lähtee tarkemmin ratkomaan, niin alkaa hiukan huvittaa. Yksi opintopistehän vastaa noin 27 työtuntia eli 40 opintopistettä vaatii 1080 tuntia. Syyslukukauden aikana opiskellaan (tai minä ainakin) yhteensä noin 15 viikkoa. Jos 1080 tuntia jaetaan viidellätoista, tulee 72. Eli viikkotyömäärän "pitäisi" olla 72 tuntia. Jos työviikko on viisipäiväinen, joka päivälle pitää mahduttaa 14,4 tuntia opiskelua. Loput kymmenen tuntia saakin sitten käyttää miten huvittaa. Jos taas työviikko on oikeasti viikko,ei puhuta kuin 10,3 tunnista. Kukaanhan ei toki pakota olemaan sellainen sekopää opintojen suhteen kuin minä olen. Ja minähän tosiaan en tule käyttämään yli tuhatta tuntia opiskeluun syksyn aikana. Mutta silti. Haluan kaiken tässä heti nyt, koska ei ole mitään tietoa, pidetäänkö kaikkia tahtomiani kursseja ensi vuonna, joka kuitenkin on viimeinen kokonainen yliopistovuoteni, ellei jotakin erikoista tapahdu.

Luettavaa ja aikaa vieviä tehtäviä näihin kursseihin toki liittyy. Puhutaan yli tuhannesta tekstisivusta, kolmesta itse tehtävästä projektista ja muutaman tarkistamisesta. Toki löytyy listalta myös tenttejä ja luentopäiväkirja. Hommaa siis riittää. Nyt vain pitäisi aika nopealla tahdilla alkaa tehdä päätöksiä.



Tässä kohtaa on menossa hieman sormi suuhun. Olisi kaksi kiinnostavaa projektikurssia, joista olisi hyötyä työelämässä ja joista toista en enää voi jättää pois. Olisi sosiaalitieteiden kursseja, joita en todellakaan halua jättää pois. Ne vain valitettavasti kaikki täytyy tehdä näin syksyllä kirjatenttejä lukuunottamatta, koska ne on laskettu niin, että pääaineopiskelijat pääsevät siirtymään erikoisaloilleen yhteisistä opinnoista. Olisi kielipolitiikkaa ja mediakurssia. Jotain pitäisi ehkä jättää pois, jotta oikeasti jaksaisi ja selviäisi kaikesta, varsinkin jos aikoo pärjätä myös taloudellisesti eli tehdä töitä ja henkisesti eli ottaa vähän omaakin aikaa. Kielipolitiikka ja kielisuunnittelu sekä Uusi media ja vuorovaikutus -kurssit ovat luultavasti ensimmäisiä lähtölistalla, mutta mikäli päädyn jotakin jättämään pois.

Pieni ongelma on se, että mikäli tässä kohtaa jättää jonkin kurssin pois, on kevään kursseja laskettava tarkkaan, jotta opintopisteitä kertyy riittävä määrä. Kelan vaatimiin pisteisiin on melko helppo päästä, mutta aikataulussa valmistuminen vaatisi sen 60 opintopistettä vuoden aikana. En ole asiaan sen enempää vielä perehtynyt, mutta ei näytä erityisen lupaavalta, sillä kevään kurssitarjonta on melkoisen heikko, ellen sitten yritä saada jostakin harjoittelupaikkaa.



Samalla kaiken tämän hullun "minä luen kaiken mahdollisen"-kunnianhimoni keskellä, mietin sitä, miten voin olla niin lusmu, että en ole vielä saanut kandia ulos tai aloittanut gradun kirjoittamista. Monet vuosikurssilaiseni nimittäin kirjoittavat jo gradujaan ja ovat kovalla vauhdilla menossa kohti maisterintutkintoa tai opiskelevat pedagogisia valmistuakseen joskus ihan oikeasti ammattipätevyyden kera. Toisaalta, mikään kiire kandin ulossaamiseen ei sinänsä ole, koska opinnot etenevät näinkin, mutta helpottaahan se työnhakua. Ja toisaalta en halua kirjoittaa gradua ennen kuin tiedän, mistä ihan oikeasti haluan sen vääntää. Ja toisaalta, minä en edes aio lukea pedagogisia.

Ehkä tässä kaikessa on vain kyse minun halustani tietää ja osata kaikki? Joskus (mahdollisesti jo nyt) olisi ehkä vain parempi keskittyä joihinkin asioihin ja tehdä ne hyvin. Projektilaboratorio ja Kieliasiantuntija yhteisöviestinnän tukena ovat varmasti sellaisia kursseja, joiden arvo tulee olemaan korvaamaton tulevaisuuden työtehtävissä. Onhan kuitenkin olemassa täysin realistinen mahdollisuus siihen, että työskentelisin jonain päivänä esimiestehtävissä, niin kuin monet kielten ja viestinnän asiantuntijat.

Juuri nyt kurssitaakka ei toki ole erityisen paha, koska toinen projektikurssi on vasta aluillaan ja toinen alkaa ensi viikolla, eikä tähtäimessä ole seuraavan kuukauden sisään kuin yksi tentti, johon vaaditaan kirjamateriaaliin tutustumista, toinen kurssi täytynee jättää myöhemmälle, vaikka se tietää kandin lykkäämistä edelleen. Miksi valitseminen ja päätösten tekeminen on näin vaikeaa?

Kun elämä ilostuttaa osa 1.

Näin jossakin haasteen, jossa kehotettiin listaamaan sata ilonaihetta. Tein vastaavanlaisen haasteen muutama vuosi sitten Instagramissa. Silloin otin sadan päivän ajan kuvan jostain minut iloiseksi. Silloin kuvia oli aika laidasta laitaan, erikoisin ehkä uusi hammasharja, jonka ostaminen oli venynyt turhan pitkälle. En ollut lainkaan ajatellut, että tällaisen voisi toteuttaa myös blogissa ja ehkä jopa hiukan helpommalla. Tässä ja seuraavassa postauksessa siis listaan sata asiaa, jotka saavat minut iloiseksi. Jaoin tämän kahteen osaan, jottei yhdestä postauksesta tule aivan hirvittävän pitkä. Tässä tulevat ensimmäiset 50, ilman mitään sen suurempia tärkeysjärjestyksiä.

100 ilonaihetta

1. tulevaisuudennäkymät
Maailmassa ei varmasti ole montaa nuorta, joka ei olisi aina silloin tällöin huolissaan tulevaisuudesta. Pääseekö opiskelemaan? Jos pääsee, pääseekö töihin? Minä olen ollut erityisen huolissani töihin pääsemisestä. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Mutta kuulin juuri isossa lääkefirmassa kesätöissä olevalta ystävältäni äidinkielenopettajasta, joka on siellä töissä. Minullekin on siis lähes taivas rajana!

2. pesäpallo
Ei ehkä tarvitse hirveästi tarkentaa. Pesäpallo on parasta.

3. joukkue
Olen pelannut monenlaisissa joukkueissa. On ollut helppoja kausia ja vaikeita kausia. Jokaisessa joukkueessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Helppoina ja kivoina kausina hyvät puolet ovat olleet huomattavasti huonoja isompia ja merkittävämpiä. Tämä kausi on ollut kiva ja helppo joukkueen kannalta katsottuna. Huikeita naisia ja paljon ihania kavereita.

4. oma koti
Vaadin paljon omaa tilaa ja omaa aikaa, jotta on hyvä olla. Vanhempien luona on myös hyvä olla, mutta oma koti on aina oma koti. Ja varsinkin nyt, kun olen saanut vuoden asua sisäilmaongelmattomassa asunnossa, joka on aivan minun näköiseni, tuntuu erityisen ihanalta tulla kotiin.

5. Turku
Vaikka en asukaan enää Turussa, se on silti yksi lempikaupungeistani. Vietän siellä hyvin paljon aikaa edelleen. Turku on ihana sekoitus uutta ja vanhaa, kaupunkia ja luontoa. Jos ette ole koskaan kävelleet Tuomiokirkolta joenrantaa pitkin Halistenkoskelle, tehkää se!



6. perhe
Perhe on ollut mulle aina todella tärkeä. Varsinkin nyt kun asuu yksin ja näkee vanhempia ja veljeä vain harvoin, he tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä. Kaikkea tietenkin varjostaa isän sairaus, mutta kuten äiti aina jaksaa muistuttaa, sain kuitenkin tuntea isän hyväkuntoisena yli kaksikymmentä vuotta. Nyt odotan erityisen innolla kotiin pääsyä, sillä vanhemmilleni on tullut kissa!

7. ystävät
Mulla ei ole mitenkään hirvittävän paljon ystäviä, mutta he ovat sitäkin rakkaampia. Osaan olen tutustunut jo aivan vauvana, osa on liittynyt joukkoon vasta lukioiässä. Pidän siitä, että kaikkien ystävien kanssa tulee tehtyä ja puhuttua erilaisista asioista. Saan siis tyydytystä sekä aktiiviselle ja energiselle riehujapuolelleni kuin rauhalliselle mietiskelijäpuolellenikin.

8. yliopisto
Yliopistoon hakeminen ja sinne pääseminen ovat yksiä tärkeimmistä virstanpylväistä elämässäni. Yliopisto itsessään opettaa tiedonhakua ja tietoa, mutta kaikki se muu, mikä yliopiston mukana tulee, on opettanut minulle todella paljon itsestäni, itsenäistymisestä, elämästä ja maailmasta yleensä.



9. klarinetti
Olen soittanut klarinettia jo lähes neljätoista vuotta. Vaikka välillä harjoittelu vähän jää, on soittamisen pariin loppujen lopuksi aina yhtä kiva palata. Klarinetti oli rakkautta ensikosketuksella. Muistan kun pikku-Hanna 8v otti klarinetin käteen, asetteli hetken sormiaan ja puhalsi ja soittimesta lähti maailman kaunein ääni. Eikä hirveästi haitannut sekään, että ihana muskaritäti jatkoi soitonopettajanani seuraavat vuodet ennen kuin siirryin konservatoriolle opiskelemaan.

10. musiikki
En voisi elää ilman musiikkia. Yksi suurimmista peloistani on tulla kuuroksi, koska silloin en voisi enää kuunnella musiikkia.

11. One Direction
En ollut ensin ihan varma kehtaanko myöntää tätä, mutta jostain syystä olen viime aikoina kuunnellut tosi paljon One Directionia. Ja katsonut haastatteluja. Ja kuunnellut Niall Horanin naurua. Toivon niiiin paljon, että bändi vielä palaa yhteen.


12. Imagine Dragons
Imagine Dragons on yksi lempibändeistäni. En tiedä mikä heidän musiikissaan viehättää, mutta hienoa se on. Siinä on yhtä aikaa kovuutta ja pehmeyttä ja jotain mystistä.


13. Coldplay
Coldplay tekee ehkä maailman parasta musiikkia. Mikäli ei olisi elokuu, olisin linkittänyt teille heidän joululaulunsa Christmas Lights, joka on ollut vakijoululaululistallani jo useamman vuoden.


14. Hans Zimmer
Yksinkertaisesti nero. Voisin kuunnella Zimmerin elokuvasoundtrackeja tuntikausia (olen kuunnellutkin).


15. Softengine
Suomalaisetkin tekevät hyvää musiikkia!


16. unelmat
Lähes kaikilla on unelmia. Niin on minullakin ja parasta niissä on, että ne voi joskus toteuttaa.

17. lukutaito
Luin aikaisemmin tällä viikolla uutisen, jonka mukaan Suomessakin osa nuorista on käytännössä lukutaidottomia koulunkäynnistä huolimatta. Sellainen tieto nostaa oman lukutaidon arvaamattomaan arvoon. Miten vaikeaa elämä olisikaan, jos ei osaisi lukea?

18. pöllöt
Olen jostain syystä aivan rakastunut pöllöihin. Tykkään niistä ihan eläiminä, mutta erityisesti myös sisustuksessa ja muuten kuvioina. Osa kavereista varmasti tietää, että mä olen kaupassa maailman paras pöllöbongari.

19. koirat
Koirat on ehkä mun lempieläimiä. Varsinkin mun sukulaisilla on ja on ollut aivan ihania koiria, joiden hoitotädiksi onneksi aina välillä pääsen, vaikka oman koiran ottaminen ei missään tapauksessa nyt ole ajankohtaista.

20. My Study Life
Tämä sovellus saattaa vielä mullistaa mun opiskeluajan. Olin niin iloinen kun tämä löytyi, koska nyt saan lukujärjestykset siististi esille, ilman että tarvii aina tapella kalenterin kanssa. Ja toki saan merkattua siihen myös kaikki tentit ja suoritettavat tehtävät.

21. Disney
Kasvoin Disneyn parissa ja se osa lapsuudestani tuskin jää koskaan taakse. Pidän sekä Disneyn piirretyistä, Pixarin animaatioista että live-action elokuvistakin (ja tietysti Disney Channel -sarjat ovat myös kivoja). Disney-sarjakuvatkin (lähinnä Aku Ankka) ovat mahtavia. Saatan joskus kirjoittaa vielä postauksen Disney-suosikeistani, mutta nyt tyydyn sanomaan, että tavoitteeni on joskus nähdä ja omistaa kaikki Disneyn klassikot.

22. kirjat
Nuorempana olen lukenut paljon enemmän kaunokirjallisuutta kuin nykyään (kotimaisen kirjallisuuden tentteihinkin luin useimmiten hyvin valikoivasti), mutta rakastan lukemista edelleen. Ja mikäli kirjan on julkaistu ihan fyysisenä teoksena, luen sitä paljon mieluummin niin.

23. aurinko
Tänä kesänä on saatu nauttia auringosta todella paljon. Mikäs sen ihanampaa.

24. lumi
Lumi! Kaipaan niin paljon lapsuuden talvia, jolloin lunta ja pakkasta tuntui riittävän koko talvelle, eikä vain kahdeksi viikoksi tammi-helmikuussa.

25. luontopolut
Aiemmin mulla ei ollut mitään sen suurempaa arvostusta luontopolkuja kohtaan, mutta viime syksynä kävin ystäväni kanssa luontopolulla Raisiossa. Olimme hyvin lähellä kaupunkia koko ajan, mutta silti tuntui kuin olisimme olleet jossain aivan luonnon keskellä. Näimme ketunkin!


26. kukat
Kukkia tulee ostettua todella harvoin, mutta katselen niitä aina mielelläni.

27. kissat
Kissat ovat myös yksiä lempieläimistäni. Viime elokuussa kun tein muuttoa Turun kämpästä pois, naapurin kissa halusi kovasti osallistua muuttopuuhiin ja jouduin ainakin kaksi kertaa kantamaan pennun takaisin kotipihalle.

28. juokseminen
Pari vuotta sitten olin juoksukiellossa kolmisen kuukautta takareiden revähdysvamman takia. Sen jälkeen juoksemista on taas osannut arvostaa, vaikka en ehkä aina varauksetta siitä pidäkään.

29. sali
Abivuonna innostuin kuntosalilla käymisestä. Olin ollut melko skeptinen sen suhteen, mutta nykyään minua harmittaa, jos en pääse salille. Tänä kesänä on tosin jäänyt saliharjoittelu aivan minimiin, koska pelejä on ollut paljon, eikä niitä ennen oikein voi käydä.

30. tennis
Pääsen pelaamaan tennistä vain hyvin harvoin, mutta se on aina yhtä hauskaa. Tänä kesänä kävimme pitkästä aikaa yhden hyvän ystäväni kanssa Kaskelotilla Ulvilassa lätkimässä ja vaikka emme kumpikaan ole erityisen hyviä (lue: olemme umpisurkeita), tennis tuntuu olevan yksi niistä asioista, joissa ei tarvitse olla hyvä siitä pitääkseen.

31. ruuanlaitto ja ruoka
Meillä on kotona laitettu aina paljon ruokaa. Minäkin olen aivan pienestää asti päässyt osallistumaan. Varhaisin ruuanlaittomuistoni lienee se, kun isän kanssa teimme kastiketta, ja veljeni ja minä saimme sen maustaa. Heittelimme sekaan hirveän määrän mausteita ja ihmettelimme, kun keitos ei silti maistunut miltään. Sitten äiti tuli ja lisäsi suolaa. En muista maistuiko kastike hyvältä, mutta makua siinä ainakin oli. Keittiössä ehkä parasta on se, että sääntöjä ei oikeastaan ole. Kavereidenkin kanssa tulee lähes aina laitettua ruokaa. Alla oleva kuva muutaman vuoden takaisista juhannustarjoiluista todistaa, etten suinkaan ole kaveriporukan ainoa ruokaintoilija.



32. valmentaminen
Olen valmentanut kohta puolitoista vuotta Turku-Pesiksen tyttöjunioreita. Aina motivaatiota ei ehkä ole, mutta kun näkee jonkin kauan harjoitellun asian onnistuvan tai kun tajuaa tyttöjen oikeasti kehittyneen, on tunne aika mieletön.

33. kielet
Kielien oppiminen on ihanaa. Onhan se työlästä ja hankalaa, mutta rakastan sitä, miten paljon kieli kertoo kulttuurista ja käyttäjästään. Tällä hetkellä puhun suomen lisäksi englantia melko sujuvasti, jonkin verran ranskaa ja ruotsia sekä osaan espanjan alkeet. Syyskuun alussa aloitan kielikeskuksessa saksan alkeiskurssin, enkä malta odottaa!

34. uusien sanojen oppiminen
Näin Youtubessa muutamia kuukausia sitten videon, jossa vertailtiin muistaakseni englannin ja saksan sanaston eroja ja siinä tuotiin esille, miten paljon käytännönläheisemmin saksan sananmuodostukseen on suhtauduttu. Sanojen oppiminen on hauskaa muistakin syistä. Mitä useampi nimi jollekin asialle on, sitä useammalla tavalla sitä voi kuvata.

35. suklaa
Maitosuklaa ja tumma suklaa erityisesti. Valkoinen on makuuni useimmiten turhan makeaa. Lidlin suklaat ovat erittäin hyviä, vaikkeivat Fazeria voitakaan. Suklaata tulee kuitenkin syötyä helposti liikaa, ja ajattelin kokeilla jotain uutta. Ostin eilen tummaa suklaata (70%) ja vedin käärepaperiin jokaisen palan ääriviivat (paloja taisi olla kymmenen, koska on melko pieni levy ja palat ovat isoja) ja kirjoitin joka palan kohdalle päivän. Saan siis syödä joka päivä yhden palan suklaata.

36. ketut
Ketuissa on jotain todella kaunista ja kiehtovaa.

37. kielioppi
Kielioppi on mielenkiintoinen asia. Varsinkin suomen kielessä, sillä vaikka luulisi muuta, suomikin on erittäin looginen kieli aina tiettyyn pisteeseen asti. Ja vaikka luulee tietävänsä jostakin kielestä todella paljon, kielioppi voi aina yllättää.

38. luonto
Olen kahta Turussa asuttua vuotta lukuun ottamatta aina asunut pienellä paikkakunnalla luonnon lähellä. Turussakin asuin laitakaupungilla lähellä metsää ja aivan pellon vieressä. Minusta ei ehkä olisi asumaan keskellä kaupunkia. Kaipaisin takaisin luontoon.

39. Instagram
Varmasti yksi eniten käyttämiäni sovelluksia. Tykkään katsella muiden ihmisten ottamia kuvia.


40. Facebook
Toisaalta Facebook on jo "vannha juttu", mutta kyllä mun mielestä se on älyttömän hyödyllinen yhteydenpitoväline. Ja onhan se kiva saada ilmoitus, kun joku lähettää viestin tai jakaa seinällä jotakin.


41. WhatsApp
Ehdottomasti mullisti pikaviestikäyttäytymiseni. Musta on kiva, kun voi jakaa kuvia ja lähetellä turhiakin viestejä ilman, että tarvitsee murehtia kuluista.


42. uusi tietokone
Mun vanha, uskollinen Packard Bell alkoi vedellä viimeisiään kevätkesällä, kun kaikki kolme USB-porttia lakkasivat toimimasta (kahteen ei saa laitettua USB:tä enää edes sisään ja kolmas toimii, kun sitä huvittaa), kosketushiiri sanoi osittain sopimuksensa irti ja kone alkoi lagailla oikein olan takaa. Ostinkin siis uuden kauniin punaisen HP:n koneen, joka ainakin toistaiseksi on tuntunut loistavalta ostokselta.


43. vuodenajat
Vuodenajat ovat yksi parhaista asioista Suomessa. Kaipaan tosin lapsuuden runsaslumisia talvia, harmaan loskan tilalle. Olen sellainen ihminen, jonka lempivuodenaika on aina se, mikä kulloinkin on käynnissä. Nyt tahdon nauttia täysin rinnoin kesästä, mutta kun lehdet alkavat kellastua, alkaa syksy tuntumaan ihanalta.

44. Harry Potter
Olen Harry Potter -lapsi. Kasvoin toivoen saavani kutsun Tylypahkaan (silloin en tosin tiennyt, että pitäisi olla britti sinne päästäkseen). Olen lukenut kaikki kirjat viimeistä lukuun ottamatta vähintään neljä kertaa ja katsonut kaikki elokuvat ainakin yhtä monesti. En tiedä, miltä lapsuuteni olisi näyttänyt ilman Harry Potteria.

45. Narnian tarinat
Velho ja leijona oli yksi ensimmäisiä "oikeita" kirjoja, jonka luin itse. Siinä oli jotakin niin taianomaisen ihmeellistä, että rakastan sitä edelleen. Ja jotenkin se, miten C.S. Lewis aloitti kirjoittamisen jo viisitoistavuotiaana, mutta sai Narnian tarinat päätökseen todellisuudessa vasta viisikymppisenä, luo minuunkin uskoa, että jonain päivänä pystyn siihen, vaikka se päivä ei olisikaan tänään, huomenna tai edes kymmenen vuoden päästä.

46. vlogit
Joskus en välittänyt vlogeista yhtään, mutta viime aikoina olen kiinnostunut niidenkin katselemisesta. TheCheernastics2 on jostain syystä ainoa, jota seuraan oikeasti aktiivisesti (en tiedä miten kanavalle eksyin, mutta sinne jäin), ja muita katselen lähinnä kun osuu silmään jotain kiinnostavaa. Hauskimpia tuntuvat olevan ne, joissa sisarukset pitävät vlogia yhdessä.

47. terveys
Terveys on ehkä asia, joka pitää menettää, jotta sitä oikeasti osaa arvostaa. Minä jouduin onneksi kärsimään terveydellisistä ongelmista melko lyhyen aikaa, eivätkä ongelmat olleet pahoja, mutta kun on tottunut siihen, että on kerran vuodessa kipeä ja yhtäkkiä on lyhyen ajan sisällä neljä kertaa, menee hiukan usko. Homeasunnosta poismuuttamisen jälkeen tilanne on kuitenkin korjaantunut ennalleen. Terveyttä osaa arvostaa taas aivan uudella tavalla.

48. rusakot
Kun kolme vuotta sitten muutin Turkuun, olin huolissani etten näkisi enää rusakoita. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä täällä on citykaneja vielä enemmän kuin Ulvilassa. Niistä tulee todella kotoinen olo.

49. kirjoittaminen
Olen kirjoittanut jo niin pitkään, että en enää tiedä millaista olisi elää ilman sitä. Kirjoittaminen auttaa paitsi purkamaan tunteita ja jäsentämään ajatuksia myös vapauttamaan luovuutta. Joskus tuntuu, ettei ole aikaa tai jaksamista kirjoittaa, mutta useimmiten, kun kirjoittamisen pariin palaa pidemmän ajan jälkeen, on kuin tulisi kotiin pitkästä aikaa.

50. aamut
Rakastan aamuja. En ole enää aivan niin aamuvirkku kuin nuorempana, koska en saa itseäni yhtä ajoissa nukkumaan. Varsinkin kesäaamut ovat ihania. Minua harmittaa vieläkin, kun pari vuotta sitten jaoin aamulehtiä, eikä minulla ollut kameraa mukana. Olisin voinut muutaman kerran pysähtyä ottamaan pari kuvaa, vaikka työajalla olinkin liikkeellä, sillä varsinkin peltojen reunoissa aamukasteiset kukat olivat äärettömän kauniita.

Ajankäyttöongelmat ja epäsuora haastajakoulutus

Turun yliopisto. Suomen kieli ja suomalais-ugrilainen kielentutkimus. "Ai, etkö sä jo osaa suomea?"

Pari viikkoa sitten elokuun lopulla alkanut johdantokurssi saa vieläkin pään pyörälle, vaikka isoimmat asiat on jo käsitelty. On sitä ja tätä opittavaa. Tentit, kurssit, ilmoittautumiset, ainejärjestöt, bileet, sitsit, kampus, Fennicum, luentosalit, kirjastot, kirjallisuus, sivuaineet... En tahdo edes ajatella lukujärjestysten tekoa kolmelle viimeiselle periodille. Tuntuu, että vähintään puolet informaatiosta on liuennut vihertävän keltaiseksi massaksi aivojen siihen osaan, josta sitä ei saa ulos kaivamallakaan. Onneksi meitä on lohduteltu sillä, että kaikki tarvittava tieto tullaan kuulemaan ainakin sata kertaa vielä kurssien aikanakin.

Vaikka pääaineeni on suomen kieli ja sivuaineeksi on välttämätöntä ottaa joko kotimainen kirjallisuus tai yleinen kirjallisuustiede, mikäli mielii äidinkielen ja kirjallisuuden opettajaksi, tarjoaa yliopisto aivan huikeasti mahdollisuuksia opiskeluun. Käytännössä mikä tahansa on mahdollista, jos vain viitsii järjestellä ja käyttää aikansa fiksusti. Tietenkään ei voi lukea miljoonaa sivuainetta, mutta luennoille osallistuminen ilman, että kurssia varsinaisesti käy, on ainakin viime tiedon mukaan sallittua.
Toisaalta tuntuisi tympeältä jättää tämä mahdollisesti jopa ainutlaatuinen tilaisuus käyttämättä, mutta aikaa on pakko jättää omienkin aineiden opiskelemiselle ja muulle elämälle.

Uskoisin, että on mahdollista saada äänne- ja muotorakenteen, sekä lauseopin kursseista kerralla kolmonen, tai parempikin. Uskoisin, että kolmosen keskiarvo yleensä, on kohtuullisen helppo saavuttaa, mikäli vain viitsii tehdä töitä ja nähdä vaivaa. En menisi lyömään tästä päätäni pantiksi, mutta omiin opiskelutaitoihin on pakko luottaa, mikäli tahtoo selviytyä edes kohtalaisesti. Suurimpia ongelmia yliopisto-opiskelussa tuleekin luultavasti olemaan ajankäyttö.

Turun yliopistolta löytyy hurjasti kaikkea kiinnostavaa. On sivuaine mahdollisuuksia aina mainituista kirjallisuusaineista valtio-opillisiin aineisiin, mediatutkimukseen, kieliin, ympäristötieteisiin... Aivan kuin kaikki tunnettu tieto ja tuntematon tutkimus olisi lastattu yhden(tai no, useamman)katon alle! Myös muuta aktiviteettia järjestetään monen eri tahon toimesta ja monella tavalla. On osakuntia, ainejärjestöjä, harrasteseuroja, saunailtoja, bileitä, sitsejä ja yleisiä opiskelijatapahtumia, kuten vappu ja laskiainen. Tahtoisin kokeilla kaikkea(bileistä skippaan kyllä osan ihan vapaasta tahdostani), mutta on välttämätöntä miettiä asioita myös omaa jaksamista. Vapaa-aikaa on järjestettävä. On oltava hiljaisia hetkiä, joina saa käpertyä omassa asunnossa sohvannurkkaan ja vain olla. On oltava hetkiä, joina voi lähteä lenkille aivan niin pitkäksi ajaksi kuin tahtoo. On oltava hetkiä, joina voi siivota ja tiskata ja pestä pyykkiä, vaikka ne eivät aivan mielihuveja olisikaan(siivosin itse juuri ja nytkin on pyykinpesukone pyörimässä). On oltava aikaa harrastuksille. Tahdon jatkaa pesäpalloa ja soittamista. Tahdon kirjoittaa ja lukea.

Luulen kuitenkin, että aikatauluja oppii suunnitteleaan ja toimintaamnsa järjestämään suhteellisen nopeasti. Täällä joutuu pakon edessä sumplimaan ja miettimään. Tämä on taito, joka varmasti kasvaa, mitä pitemmälle opinnoissa mennään.

Otsikon epäsuora haastajakoulutus taasen viittaa akateemisen vapauden tuomiin mahdollisuuksiin, joista aiemmin jo mainitsin. Yliopistossa saamme tehdä periaatteessa mitä tahansa. Voimme mennä luennoille tai olla menemättä. Voimme opiskella tai olla opiskelematta, tosin jos ei opiskele, saattaa Kela tulla hengittelemään niskaan. Voimme tutustua eri oppiaineisiin ja kokeilla ja yrittää ja hakea omaa tietämmä.

Yliopisto haastaa opiskelijat haastamaan itsensä. Meille ei opeteta täällä vain akateemisia aineita. Meille opetetaan selviytymistaitoja. Aluksi odotin pelkästään kirjojen pänttäämistä ja kirjastossa nyhjäämistä, mutta jo muutamat ensimmäiset viikot ovat näyttäneet, että meitä kannustetaan verkostoitumaan ja kehotetaan löytämään oma tapamme pärjätä arjessa ja elämässä. Me saamme yrittää, erehtyä ja yrittää uudelleen. Vääriä vastauksia ei yliopistossa ole, mikäli kyseessä on oma elämä.