Pariisin topit ja flopit

Pariisi. Matkustin sinne jo huhtikuun puolivälissä hyvän ystäväni kanssa. (Hänen ihana bloginsa kannattaa käydä katsastamassa! Sieltäkin voi lukea Pariisin matkastamme.) Valitettavasti takaisin Suomeen paluun jälkeen olen hukkunut gradun viimeistelykiireisiin, treeneihin, peleihin, Hogwarts Mystery -mobiilipelin naputtamiseen ja yleiseen laiskotteluun, joten tämä postauksen kirjoittaminen on venähtänyt ihan luvattoman kauas. Osasyy siihen on myös se, että jouduin pitkään harkitsemaan, pyrinkö tekemään matkasta Youtube-videon vai tyydynkö postauksen kirjoittamiseen. Puolivälissä reissua kuitenkin olin jo tullut siihen lopputulokseen, että en osaa enkä ehkä halua elää elämääni täysin kameran läpi, enkä lopulta kuvannut ihan hirveästi videoita. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, ettenkö jossain vaiheessa aloittaisi Youtube-kanavaa, sillä se on edelleen minusta hyvin kiinnostava projekti, en vain välttämättä tule koskaan kuvaamaan lifestyle-videoita tai matkavlogeja.



Joka tapauksessa, tänään on tarkoitus tehdä pieni katsaus Pariisin matkaamme topit ja flopit listan muodossa. Matkaseura oli toki parasta kaikessa, mutta veikkaan, että Janina tietää sen itsekin, eikä hän siis pääse listalle. Matka ei olisi kuitenkaan ollut puoliksikaan yhtä kiva, jos olisin matkustanut esimerkiksi yksin. Ja sanottakoon, että me oltiin aika hyvä tiimi esimerkiksi, kun piti löytää paikkoja. Minä vastasin yleensä pysäkkien ja paikkojen nimien muistamisesta ja Janina itse suunnistamisesta. Minullahan tunnetusti on järkyttävän huono suuntavaisto. Emme tainneet eksyä kertaakaan!

TOP 5


1. Flicker Tour
Keskiviikkoiltana koitti yksi matkan kohokohdista ja yksi isoimmista matkaanlähdön syistä. Flicker Tour. Niall Horan. Julia Michaels. MAH-TA-VAA! Meillä oli piippuhyllypaikat, mutta ainoa huono puoli siinä oli se, että ihmiset lavalla olivat kovin pieniä. Jälkeenpäin olen katsonut varsinkin Niallin keikalta joitain videoita, joissa näkyy, miten hän on reagoinut joihinkin asioihin ja nauranut itseni kipeäksi. Kannattaa esimerkiksi katsoa tämä, joskin se oli kontekstissaan vielä hauskempi kuin irrallisena videona. Tunnelma oli iso osa kokemusta ja oli huikeaa, miten energia nousi aivan sinne ylös asti ihan ensisekunneista lähtien ja varsinkin Niallin keikan aikana. Kävin kierroksilla päiväkausia keikan jälkeen. Vieläkin, kun ajattelen asiaa, tekisi mieli vain palata ajassa takaisin ja kokea keikka uudelleen. Videoiden katsominen on aivan eri asia, sillä se tunnelma oli huumaava. Tämä oli ensimmäinen keikka, jolla olen ikinä käynyt, eikä todellakaan harmita, että tuli käytyä. Julia Michaels oli myös jopa odottamaani parempi. Olen lämmennyt hänen musiikilleen keikan jälkeen aivan eri tavalla kuin ennen. Molemmat artistit olivat livenä vähintään yhtä hyviä elleivät jopa parempia kuin nauhoitettuina.



2. Louvre
Louvressa voisi kierrellä päiväkausia. Olin alun perin hieman epävarma siitä, tahtoisinko edes mennä, mutta oli ehdottomasti näkemisen arvoinen paikka. Mona Lisa on ehkä hieman antikliimaksi, mutta olin toisaalta jo varautunut siihen, ettei sen näkeminen olisi erityisen suuria tunteita herättävä kokemus. Monet muut maalaukset, veistokset ja taideteokset sen sijaan osasivat yllättää. En ymmärrä, miten jotkut ihmiset voivat olla niin taitavia! Jo Louvren upea arkkitehtuuri oli kokemus sinänsä. Näin myös muutaman suosikkimaalarini Monet'n taulun. Huippu-uutinen muuten niille, jotka ovat Pariisiin menossa. Alle 26-vuotiaat EU-kansalaiset pääsevät Louvreen ilmaiseksi, jos pystyy todistamaan henkilöllisyytensä. Passi siis kannattaa ottaa mukaan!



3. Nähtävyydet
Louvre on toki yksi nähtävyyksistä, mutta kävimme katsomassa muitakin. Eiffel-torni, Notre Dame, Champs Elysées, Riemukaari... Joka toisesta kadunkulmasta tuntui myös tulevan vastaan jokin kirkko, sillä jo ensimmäisenä iltana näimme Madeleinen kirkon (L'église de la Madeleine) ja Pyhän Augustinuksen kirkon (Église Saint-Augustin de Paris). Eiffel-torni, Notre Dame ja Riemukaari olivat paljon isompia kuin olin kuvitellut. Eiffel-torni oli oikeastaan aika kaunis ja sen näkeminen omin silmin nosti aika isoja tunteita pintaan. Eiffel-torniin menimme aivan huipulle asti, sillä pääsimme puoleen hintaan (12,50), kuten kaikki 24-vuotiaat tai sitä nuoremmat. Huipulle asti minun ei tarvitse toista kertaa mennä, sillä ylimmästä kerroksesta ei oikein nähnyt mitään kovan tungoksen takia. En ymmärrä, miten se vaikuttaa kaikissa elokuvissa aina niin romanttiselta kokemukselta. Notre Dame oli yksi niistä paikoista, joka oli ehdottomasti minun Pariisin vierailulistallani. Ulkoa se oli paljon vaikuttavampi kuin olin odottanut, ja sisällä ikkunoiden lasimaalaukset ja paikan arkkitehtuuri olivat henkeäsalpaavia. Turisteja oli paljon, eikä kirkossa ollut varsinaista kirkkotunnelmaa, koska se oli täynnä kuvia ja tietotauluja kirkon historiasta. Champs-Elysées ja Riemukaari eivät nekään pettäneet, sillä siellä jos jossain tunnelma oli erittäin ranskalainen.

4. Ilmasto
Lämmin, lämmin, lämmin! Saimme jo huhtikuussa nauttia helteistä. Emme todellakaan olleet varautuneet siihen, sillä Suomessa käpristeltiin samaan aikaan monesti vielä alle viidentoista asteen lämpötiloissa ellei kylmemmässäkin. Toisin sanoen, meillä oli liikaa paksuja vaatteita mukana. Haha. Mutta oli mahtavaa, miten hyviltä tavallisesti kuivat käteni tuntuivat vain parin päivän Pariisissa oleskelun jälkeen. Kuivuus oli poissa ja sormet olivat pehmeät. Kyllä se keski-Euroopan ilmasto vain on ehkä parempi iholle kuin tämä pohjoinen.

5. Julkinen liikenne
Julkinen liikenne toimi todella hyvin ja oli kohtuullisen halpa käyttää. Toki metroasemilla välillä haisi aivan järkyttävästi, mutta se oli pieni hinta maksettavaksi. Useimmilla reiteillä oli myös yhtymäkohtia toisten kanssa, jolloin pääsi pienellä vaivalla ja samalla lipulla liikkumaan useammankin alueen läpi. Kun ajoimme junalla Charles-de-Gaullelta Pariisiin oli junassa mies soittamassa haitaria. Voitteko kuvitella mitään pariisilaisempaa?



Kunniamaininnat: Ranskan hurmaava arkkitehtuuri. Kaunis, kaunis Seine. Hotelli Ibis Styles Paris Massena Olympiades -hotelli (ja sen aamupala).

FLOP 5

1. Asiakaspalvelu
Opiskelin ranskaa alakoulusta yliopiston kolmannelle vuodelle. Siitä taidosta ei kuitenkaan ollut juuri mitään hyötyä, koska ranskalaisten puheesta en saanut lähes koskaan mitään selvää. Useimmissa tapauksissa ongelma ei ollut edes se, että en olisi ymmärtänyt asiaa, mutta en vain kuullut. Minusta on aina ikävää, kun asiakaspalvelija alkaa puhua englantia, vaikka asiakas yrittäisikin käyttää ranskaa. Ymmärrän, että joskus on kiire, mutta puheen volyymia nostamalla voisi tilanne joskus muuttua ilman kielen vaihtamistakin. Myönnettäköön kuitenkin, että joskus ongelma oli myös minun ymmärryksessäni. Mutta huomattavasti parempaa palvelua sai englanniksi, mikä oli suuresti ärsyttävää. Ranskaa ilmeisesti piti puhua täydellisesti tai ei ollenkaan. Haha.

2. Vessat
Yök, yök ja vielä kerran yök. Okei. Selvennettäköön, että ravintoloiden, Louvren, lentokentän ja hotellin vessat olivat hyvät. Louvressa tosin vessoissa haisi ja hanat olivat erikoiset (tai sitten minä olen vain huono hanojen kanssa). Olimme kuitenkin sen verran paljon liikenteessä, että vessassa oli väkisinkin pakko käydä myös muualla. Esimerkiksi metroasemalla, jossa vessa näytti hissiltä ja jossa ei ollut paperia. Pariisissa oli myös ns. vessalaatikoita ympäriinsä. Ne olivat maksuttomia ja ne desinfioituivat itsekseen jokaisen käytön jälkeen. Juoksevaa vettä ei ollut eikä aina edes paperia. Vesipulloa ja papereita kannattaa siis oikeasti kantaa mukana, jos haluaa hyödyntää ilmaisia vessoja, maksulliset vessakäynnit kun kustantavat euron tai pari. Ei myöskään kannata olla turhan herkkä ällöttävyyksille, sillä eräässä kopperossa näimme seinään liimautuneen verisen terveyssiteen. Hyh. Hyviäkin vessoja toki on. Janina kävi muun muassa yhdessä luksusvessassa, jossa myytiin vessatarvikkeita ja jossa saatettiin kopin ovelle asti. Tämä lysti toki maksoi sen kaksi euroa. .

3. Ravintola Eiffel-tornin lähellä.
Tästä kokemuksesta kertoo jotain se, että meistä ei kumpikaan muista, minkä niminen ravintola oli kyseessä. Keskiviikkona siis kävimme aamupäivällä Eiffel-tornilla ja menimme syömään läheiseen ravintolaan ennen suuntaamista takaisin hotellille valmistautumaan. Me emme vieläkään tiedä oliko ravintolan tarkoitus olla ranskalainen, espanjalainen vai italialainen. Palvelu oli hyvin epämääräistä ja jouduimme odottamaan melko kauan, että joku tuli ottamaan tilauksemme. Ravintolan omistaja (tai näin oletamme) mekasti jatkuvasti yhdelle työntekijöistään, joka haahuili ympäriinsä päämäärättömän näköisenä. Hänellä ei ilmeisesti ollut lupa tehdä juuri mitään. Tilasin kanapastaa ja ensimmäinen annos jonka he tekivät oli Pasta Carbonara, joka johti jälleen mekastamiseen. Meidän pöytämme oli aivan tiskin edessä, joten kuulimme ja näimme aika paljon asioita, joita siinä tapahtui. Ruoka oli ihan siedettävää, joskaan ei todellakaan parasta, mitä olen syönyt. Janinalta myös vietiin lautanen pois jo ennen kuin minä olin saanut omani tyhjäksi, mistä tuli vähän hoputettu olo. Jos tässä ei ollut vielä tarpeeksi, voinen kertoa, että puolen litran vesipulloista laskutettiin noin neljä euroa, emmekä tainneet edes saada kuitteja.



4. Turistirysät
Turisteja siellä, turisteja täällä, siellä räps, täällä räps, jokapuolla räps räps, hiiala, hiiala hei. Joo joo, olin itsekin turisti, mutta jestas, miten paljon siellä oli porukkaa! En ole itse mikään suurin turistirysien ystävä, vaikka nähtävyyksiä haluankin katsella. Luulimme menevämme Notre Damelle ajoissa, kun olimme siellä joskus kymmenen maissa, mutta ilmeisesti olisi pitänyt eksyä sinne jo ennen yhdeksää, jos olisi halunnut esimerkiksi kuvia ilman kirkon ympärillä juoksevaa ihmislaumaa. Onneksi myynnissä on paljon kortteja, joissa ainakin on kauniita kuvia. Turistirysät houkuttelevat myös myyjiä. He ovat useimmiten nuoria, tummaihoisia miehiä, jotka joko levittävät kaikki tuotteensa maahan lakanan päälle tai tyrkyttävät niitä lennosta ihmisille. Heitä sai vältellä ihan toden teolla. Mietimme jälkeenpäin, miten hauska ajatus on se, että itse päätyy varmasti jonkun lomakuviin epämääräiseksi, outoilmeiseksi turistiksi.

5. Matkustaminen
Okei. Totta kai, kun lähtee ulkomaille, pitää varautua siihen että matkustamiseen menee useampi tunti. Täytyy silti sanoa, että 15 tuntia yhteen suuntaan tuntui vähän liioittelulta, kun ottaa huomioon, kuinka lähellä Ranska loppujen lopuksi on. Meilläkin toki oli hieman ylimääräistä aikaa lentokentillä, koska pelasimme varman päälle, joten matka-ajan olisi saanut myös katkaistua vähän lyhyemmäksi. Lisäksi olemme toki syyllisiä myös tiettyyn pihiyteen, sillä haimme halvimmat mahdolliset liput, totta kai. Lensimme molempiin suuntiin Lufthansalla. Mennessä vaihdoimme Münchenissä ja tullessa Frankfurtissa. Kotimatka alkoi vähän huolestuttavasti, koska lentomme Frankfurtiin oli kaksikymmentä minuuttia myöhässä. Vaihtoaikamme oli jo valmiiksi vain noin viisikymmentä minuuttia. Hirvitti, kun kuulimme, että se lähes puolittuisi. Onni oli kuitenkin matkassa, sillä jollain konstilla lento oli lopulta perillä puoli tuntia suunniteltua aiemmin. En tiedä miten, mutta meillä oli lopulta aika sopivasti aikaa. Frankfurtin lentokenttä oli valtava. Olin jo Münchenissä ja Charles de Gaullella Pariisissa ollut aika hämilläni, mutta Frankfurtissa tuntui, että portilta toiselle oli matkaa kilometri. Lisäksi me emme päässeet terminaalista suoraan lentokoneeseen, vaan meidät vietiin bussilla pitkä matka ennen kuin pääsimme kiipeämään kyytiin. Meillä oli ihan hyvä tuuri paikkojen kanssa, sillä ainoastaan viimeistä lentoa lukuun ottamatta pääsimme aina vierekkäisille paikoille. Suurin osa lentoajasta tosin meni nukkuessa tai lukiessa. Lufthansalle propsit hyvistä lentoeväistä.



Kaiken kaikkiaan aivan loistava reissu. Minulla oli superhauskaa ja Pariisi oli ihana. Ei jää viimeiseksi vierailukseni, jos se vaan on minusta kiinni!

Yllätysläksiäiset

Mun hyvä kaveri Iina on lähdössä Belgiaan vaihtoon syyslukukaudeksi. Me ollaan Iinan kanssa tunnettu jo ihan pienistä asti, vaikka ei todellakaan oltu lapsina ylimpiä ystävyksiä. Alakoulun viimeisillä luokilla hengattiin jonkin verran, mutta paremmin me ystävystyttiin vasta lukiossa, jolloin meille muodostui tyttöporukka, joista neljän kanssa olen edelleen läheisissä väleissä ja pidetään melko tiiviisti yhteyttä. Päätettiinkin sitten pitää Iinalle yllätysläksiäiset perjantaina, osittain myös siksi, että ei olla koko kesänä nähty porukalla kuin kaksi kertaa: kesäkuun alussa Helsingissä, kun vietettiin päivä Linnanmäellä (silloinkin kyllä jakaannuttiin, koska vain Janina ja minä lopulta päädyttiin kiertämään laitteita isommalla innolla) ja toisen kerran Jazzien aikaan Porissa, jolloin minä en päässyt pelikiireiden takia mukaan. Tälläkään kertaa ei valitettavasti kyllä saatu koko porukkaa kasaan.

Kuvituksena tällä kertaa lähinnä vain ruokakuvia, koska kaverit ei ollut kovin kuvauksellisella tuulella, enkä enää Rappakaljaa pelatessa jaksanut ottaa kuvia.



Meidän illanvietoissa tärkein tekijä hyvien tyyppien lisäksi on useimmiten ruoka. Syömingit edellä siis lähdettiin tähänkin, heti kun varmistui, että päästään Janinan vanhempien luokse iltaa istumaan. Laura ja minä saimme tehtäväksemme käydä kaupassa ja valmistaa ruuat, kun taas Janina hoiti juomapuolen ja kakun. Kun tehdään jotain porukalla, meidän luottoruoka on tortillat. Toki joskus grillataan tai tehdään muutakin, mutta tortillat on niin hyviä ja helppoja valmistaa, että niistä on hyvä usein lähteä. Tällä kertaa ajateltiin panostaa myös hedelmäpuoleen ja tehtiin vesimeloni-ananas-viinirypälevartaita. Ne on ehkä lievästi kotitekoisen näköisiä, koska minun puukonkäsittelytaitoni eivät välttämättä ole aivan huippukokkien tasolla, mutta hyvin tekivät kauppansa.

Tortillojen ja hedelmien lisäksi tarvittiin toki myös karkkia ja sipsiä. Suosittelenkin jokaiselle ehdottomasti Estrellan satokausierikoisuutta: kermaviilin ja kantarellin -makuisia sipsejä. Voivat kuulostaa hiukan erikoisilta, mutta olivat ehkä parhaita sipsejä mitä olen maistanut. Kakku oli Janinan loihtima suklaajuustokakku, enkä ole aikoihin syönyt mitään niin hyvää. Ohje oli viime tiedon mukaan Valion sivuilta.



Rehellisesti sanottuna olin hetken hyvinkin huolissani siitä, miten Iina reagoisi "yllätysjuhliin". En tajua, miksei televisiossa kerrota, miten hermoja raastavaa on odottaa täysin tietämätöntä juhlakalua paikalle, kun ei voi olla varma tämän reaktiosta. Iina onneksi suhtautui yllätykseen oikeinkin iloisesti, varsinkin kun tarjolla oli ruokaa ja viiniä. Jopa keräämäni Belgia-faktat osoittautuivat hyväksi ideaksi. Saatiinkin ihan hyvät halausfestivaalit ihan illan aloitukseksi, ja mikäs sen mukavampaa.

Iltaa vietettiinkin siis syöden, jutellen ja lautapelejä pelaillen. Cluedo on kyllä ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, vaikka Lauran tuoma versio olikin hieman erilainen kuin se, jota nuorempana pelasin. Luulen, että mikäli olisi hieman enemmän aikaa ja hieman enemmän rahaa ostaa pelejä, saattaisin hyvinkin olla lautapelifanaatikko.

Aivan täysin mutkitta illanvietto ei onnistunut. Asioita tuli unohdeltua (esimerkiksi tikut vartaita varten jäivät ostamatta, mutta onneksi äidin kätköistä löytyi), ja aikataulutus oli hankalaa. Yksi suurimmista ongelmista meinasi tulla, kun emme löytäneet korkinavaajaa mistään. Janinalla ja minulla oli molemmilla lasipullo, joiden korkit Janina onneksi lopulta sai avattua ulkorapun reunan avulla. Maailma ei olisi toki kaatunut, vaikka pullot olisivat jääneet avaamatta, mutta minullakin sattui kerrankin olemaan sellainen olo, että yhden voisin ottaa, niin olisihan se ollut harmi, jos se olisi minulta evätty. Minähän tosiaan juon vain hyvin harvoin ja vähän kerralla, koska en pidä alkoholista.

Mutta ruoka ja seura olivat hyviä, eikä muuta onnistuneeseen illanviettoon tarvitakaan.



Oma iltani päättyi hiukan lauantain puolella, sillä väsy alkoi painaa. En tiedä yhtään, miten pitkään muut ovat jatkaneet, mutta ei ole muutenkaan mitenkään tavatonta, että olen ensimmäinen lähtijä. Ilta oli kuitenkin kiva. Olen onnekas, kun minulla on niin hyviä ystäviä.



Tiesittekö muuten, että Belgia on perustuslaillinen monarkia, jossa vallanperimysjärjestys on sukupuolesta riippumaton! Tällä hetkellä hallitsija on kuningas Philippe, mutta kruununperijä on hänen esikoistyttärensä. Belgiassa tosin kuninkaan valta on hyvinkin rajallinen, ja häntä pidetään lähinnä maan yhtenäisyyden symbolina.



Ja Iina, jos satut tätä lukemaan, niin hyvää matkaa, pidä huoli itsestäsi ja nauti!

Kissankokoinen kesäloma

Tänään tein viimeisen työpäivän ennen ensi viikon perjantaita, jolloin alkaakin jo koulun ohella työskentely. Kouluhan mulla tosiaan alkaa vasta ensi viikon torstaina Kielipolitiikka ja kielisuunnittelu -kurssilla(jota muuten odotan aivan innolla!). Alun perin olin siinä luulossa, että aloitettaisiin jo keskiviikkona, mutta yhden kurssin alku poikkesikin viikolla ilmoitetusta, joten sain yhden ylimääräisen vapaapäivän.

Päätin jo heinäkuussa, että pidän pienen loman ennen koulun alkua ja lopetan työt hyvissä ajoin ennen elokuun loppua. Toukokuussa olin vielä siinä uskossa, että pitäisin kaksi viikkoa lomaa, mutta kun töiden kunnollinen aloitus venyi kesäkuulle, jätin sitten lomani vain viikon mittaiseksi. Huomenissa onkin tarkoitus jo suunnata vanhempien luokse Ulvilaan. En ole käynyt kotikotona sitten heinäkuun alun jälkeen, mikä on ehkä pisin aika ikinä, kun en ole nähnyt vanhempiani. Äidin kanssa toki olen puhunut puhelimessa moneen otteeseen, mutta isän kanssa kommunikointi ei juurikaan onnistu edes kasvokkain, saati puhelimessa. Meidän isällähän on siis aivokasvain, eli ollaan ihan väleissä, mutta isä ei ole enää kovin hyvässä kunnossa, eikä puhu lähes lainkaan enää.

Kotiin meneminen jännittää tällä kertaa paljon enemmän kuin yleensä. Jossain aiemmista postauksista mainitsin, että vanhempani ovat ottaneet kissan. Olen hiukan katkera, sillä kinuin lemmikkiä varmaan siitä asti, kun osasin puhua, mutta meille ei ikinä otettu kissaa tai koiraa tai mitään muutakaan otusta. Äidin ja isän puolustukseksi sanottakoon, että olen vasta vanhemmiten päässyt eroon allergioista, jotka olivat niin pahat, että en parhaimmillaan pystynyt edes olemaan kissan kanssa samassa huoneessa ilman rajua reaktiota. Lisäksi oltiin aika kiireisiä, koska sekä minä että veljeni harrastimme pesäpalloa ja minä lisäksi opiskelin musiikkiopistolla iltaisin jo alakoulusta asti. Totta puhuakseni, keväällä tehtyjen allergiatestien mukaan olen edelleen allerginen kissalle, koiralle ja hevoselle. Unelmoin silti oman koiran omistamisesta. Eniten haluaisin saksanpaimenkoiran, mutta voi olla, että täytyy ottaa jonkun helpomman ja vähemmän sairaan rodun edustaja.

Vanhempieni kissa Liisi on kolmivuotias, kolmijalkainen kattiraukka, jolla on ollut melko rankka elämä. Sen jalka loukkaantui, kun se oli nuorempi, jalka katkaistiin, ja sen jälkeen kukaan ei huolinut Liisiä ennen kuin vasta jonkin aikaa sitten. Uudessa hoitokodissa muut kissat syrjivät sitä, ja sille haettiinkin kotia netin kautta. Äiti oli jo siinä vaiheessa hetken pohtinut kissan hankkimista, koska arveli siitä olevan iloa isälle ja itselleen, kun sitten törmäsi ilmoitukseen Liisistä ja ilmeisesti rakastui ihan sydänjuuriaan myöten. Liisihän kaipasi rauhallista kotia, jossa ei ollut muita kissoja häiritsemässä ja kiusaamassa, ja äiti ja isä kaipasivat pörröistä hellittävää otusta.

Liisi järjestettiin sitten Ulvilaan, ja sen jälkeen kommellukset eivät ole loppuneet. Oli ilmeisesti aikamoinen tappelu saada Liisi ensin ulos kopasta ilman että henkiä tai sormia menetettiin prosessissa, ja sen jälkeen se on ahkerasti piilotellut ympäri taloa. Äitikään ei ole aina ollut varma, missä katti kulloinkin on luurannut. Se oli esimerkiksi keksinyt mennä piilottelemaan sohvan sisälle, kunnes äiti oli tukkinut reitit, jottei Liisi loukkaisi itseään sohvan sisällä mahdollisesti oleviin nauloihin.

Jo tässä kohtaa on melko selvää, että Liisi on kietonut äidin häntänsä ympärille, vaikka se on ollut heillä kuukauden päivät. Äiti ilmoittaa aina riemuissaan, kun Liisi on tullut vähänkään tavallista lähemmäs tai tehnyt jotain hiukankin tavallisesta poikkeavaa. Ja ymmärtäähän sen, sillä kissat eivät sopeudu helposti muutokseen ja Liisillä oli jo lähtökohtaisesti ongelmia luottamuksen kanssa. Mutta silti äitini into on jotenkin äärettömän hauskaa ja hellyttävää, sillä en muista koska olisin viimeksi kuullut hänen olevan yhtä innoissaan jostakin. Sitä paitsi, mikä minä edes olisin tuomitsemaan, sillä pelkään älyttömästi, etten tule Liisin kanssa yhteen toimeen. Äiti tosin on lähes vakuuttunut, että niin ei käy, koska olen muka hyvä eläinten kanssa. Epäilen tätä huomiota kyllä melko vakavasti, mutta saa nähdä. Jos katin kanssa ei tule tappelua, olen tyytyväinen.

Jännityksestä huolimatta odotan jo kotiin pääsyä. En ole nähnyt vanhempia tai kavereita aikoihin, ja heitä on kova ikävä. Miniloman ajaksi onkin jo tiedossa paljon kaikkea kivaa, kuten lauantainan sieniretki, mahdollinen pikamökkeily ja venetsialaisilotulituksen seuraaminen Kirjurissa tai Muinaistulien yön fiilistely Kallossa. Joko voisi olla huominen?



Tämän päivän olen töiden jälkeen kuluttanut syömällä jääkaappia tyhjäksi, siivoamalla, pakkaamalla ja löysäilemällä. Ja toki iltapalalla oli juotava Karhuherra Paddington -teetä, kun sitä satuin kirpputorilta löytämään (tai en nyt tiedä ostinko varsinaisesti kirpputorilta, koska taitavat olla Minimanin kanssa yhteisissä tiloissa. Paddington-teetä suosittelen kyllä kaikille, jotka tykkää hauskoista teemauista. Paketissahan tosiaan on neljä mustan teen makua: Herkkukäpälä (vaniljan ja kolan aromit), Pistetään töpinäksi (hunajan ja melonin aromit), Karhu yli laidan (kerman ja mangon aromit) ja Viisas karhu tietää (appelsiinimarmeladin ja ananaksen aromit). Näiden kaveriksi pitäisi jostain metsästää samanlainen pakkaus Muumi-teetä, joissa ei ole kofeiinia ja joita voi huoletta kuluttaa illallakin.


Tämä video teidän iloksenne, koska olen viihdyttänyt itseäni muun muassa The Ellen Showlla viime aikoina.



Ja pahoittelut laimeasta kuvasaldosta. Ei yksinkertaisesti ollut mitään aiheeseen sopivia kuvia. Onko teillä suunnitelmia kesän viimeisten päivien varalle, vai oletteko jo ihan syystunnelmissa?