Kirjoja, kirjoja, kirjoja!

Yliopiston aloittamisen jälkeen lukemisesta on tullut jotenkin raskasta. Tiedä sitten, johtuuko se ajanpuutteesta, huonosta omastatunnosta vai siitä, että olen opiskellut kirjallisuutta sivuaineena, ja lukeminen on tuntunut työltä. Luulen että isoimpia ongelmia ovat olleet omatunto ja työläys.

Huomasin viime talvena kanditutkielmaani kirjoittaessa, että en saanut kirjoitettua yhtään mitään muutakaan, kun kandi oli kesken. Tuntui inhottavasti lusmuilulta ja työn välttelyltä, jos kirjoitti jotakin muuta kuin tutkielmaa, joten en kirjoittanut lähes mitään. En tiedä miten järkevä se ratkaisu on ollut, sillä kirjoittaminen on minulle yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa. Samalla tavalla uskon, että lukemisesta on tullut velvollisuus. Kun oli koko ajan kasa kaunokirjallisia teoksia, jotka olisi pitänyt lukea ja joita ei tahtonut lukea, ei tullut luettua niitä, mutta eipä juuri mitään muutakaan. Se oli ikään kuin kierre, jota ei oikein voinut pysäyttää. Lukeminen on helpompaa, kun siitä nauttii, mutta jos toisten kirjojen lukeminen ei huvita ja toisten lukemisesta tulee paha mieli ja huono omatunto, eipä paljon tee mieli lukea.

Nyt kun kotimaisen kirjallisuuden sivuaine on kutakuinkin paketissa (pitäisi vaivautua Sirkkalaan hakemaan loppumerkintä), voin hyvillä mielin taas paneutua kirjojen pariin, varsinkin kun syksyn aikana ei ole tarkoitus tehdä kovin montaa kirjatenttiäkään. Päätinkin siis koota listan kirjoista, joita haluaisin seuraavaksi lukea. Osan listaamistani teoksista olen lukenut ennenkin, mutta haluan lukea uudelleen ja osa on uusia tuttavuuksia. Muutaman kirjoista olen aloittanut, mutta jättänyt syystä tai toisesta kesken. Tässä listassa on vain osa niistä kirjoista, joita haluan lukea, mutta nämä olivat päällimmäisinä mielessä.

Lukulista - nämä kirjat tahdon lukea

Alcott, Louisa M.: Pikku naisia -sarja
En oikein tiedä mistä rakkauteni Marchin perheen tyttöihin alkoi, mutta rakastan heistä kertovia kirjoja. Olen lukenut kaikki neljä, ja hyllyssänikin keikkuu kaksi, mutta minusta tuntuu siltä että on taas aika palata niiden pariin.

Austen, Jane: Northanger Abbey
Austenin tuotantoon olen tutustunut enemmän elokuvien muodossa. Northanger Abbey on Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen ehdoton suosikkini, ja vaikkei se kirjana kuulemma ole erityisen hyvä, tahdon sen silti lukea.

Brontë, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
Sain Jane Eyren mummiltani lahjaksi jo joitakin vuosia sitten, mutta en ole kirjaa tullut lukeneeksi. Tämä on kuitenkin yksi niitä teoksia, jotka pitää lukea.

Brontë, Emily: Humiseva harju
Tämän romaanin kohdalla pätee sama juttu kuin edellisen kanssa: pitää lukea. Tätä tosin en saanut mummilta, vaan ystäväni bongasi sen kirpputorilta ja toi minulle. Joskus yläkoulussa luin lyhennetyn version äidinkielessä, mutta sen lähemmäs en ole tätä teosta vielä päässyt.



Collins, Suzanne: Matkijanärhi
Olen lukenut sarjan muut osat, vain Matkijanärhi on edelleen lukematta. En ole myöskään voinut vielä katsoa tästä tehtyjä elokuvia, koska haluan lukea kirjan ensin.

Dickens, Charles: A Christmas Carol
Luin tämän joskus nuorempana suomeksi, mutta haluaisin palata kirjan pariin englanniksi, sillä alkuperäiskielinen versio on seisonut hyllyssä jo joitakin vuosia. Yksi suosikkitarinoistani.

Golding, William: Kärpästen herra
Tästä en ihan tarkkaan tiedä, miksi sen haluan lukea, mutta on ollut mielessä jo muutaman vuoden.

Harris, Joanne: Pieni suklaapuoti
Elokuva on yksi kaikkien aikojen suosikeitani. En rehellisesti sanottuna ollut edes tajunnut, että tästä on oikeasti kirja, ennen kuin törmäsin siihen alennusmyynnissä ja olihan se pakko napata mukaan.

Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri
Tämän kanssa on jälleen sama juttu. En yhtään tiedä, miksi sen haluan lukea, mutta haluanpa vain.

Hietamies, Eve: Tarhapäivä, Puolinainen
Äiti osti Hietamiehen Tarhapäivää edeltävän Yösyötön joitakin vuosia sitten Ideaparkin reissullamme. Luin itse kirjan äidin jälkeen ja nauroin itseni lähes kipeäksi. Hietamiehellä on ihanan humoristinen ja kepeä kirjoitustyyli. Tarhapäivää en jostain syystä saanut luettua loppuun asti, kun sen aloitin, mutta tarkoituksena olisi piakkoin lukaista sekä se että Puolinainen.

Hiidensalo, Venla: Mediahuora
Tämän ostin Suomalaisesta kirjakaupasta tarjouksesta Teemestarin kirjan ja Puolinaisen kanssa. Lukiossa opettajamme kertoi tästä, ja koska kiinnostus heräsi, päätin napata tämänkin mukaani, kun satuin kolmea kirjaa keväällä metsästämään.

Hiltunen, Pekka: ISO
Tämäkin oli ALE-löyty, Prismasta tosin. Jokin sen juonikuvauksessa kiinnosti. Tätäkin olen joitakin kymmeniä sivuja lukenut, ja sen kieli on kovin kiinnostavaa.

Hugo, Victor: Kurjat (Les Misérables)
Klassikko. En ole elokuvaakaan nähnyt. Sekin pitäisi laittaa katsottavien listalle.

Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Olen päässyt romaanin lukemisessa lähes puoliväliin, mutta jostain syystä loppuun asti en ole saanut luettua. Täytyy sanoa, että se kummastuttaa minua suuresti, sillä kirja on kerrassaan ihastuttava (jos näin vanhanaikaisesti voi vielä sanoa). Siinä on jotain äärettömän kaunista ja utuista, vaikka yhtä aikaa se on kaunistelematon kuvaus siitä, mitä maailmalle voi tapahtua.



Jansson, Tove: Muumi-kirjat
Muumit ovat parhaita. Olen siitä aiemminkin puhunut.

Kivelä, Anneli: Uusia tuulia Katajamäellä
Tavoitteenani on saada luettua kaikki omistamani kirjat. Sain tämän joululahjaksi joitakin vuosia sitten, ja kyllä sen lukeminen jo syyhyttäisi.

Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä
En vieläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että olen päässyt lukiosta ja kotimaisen kirjallisuuden perus- ja aineopinnoista läpi lukematta tätä. Olen aloittanut ja jättänyt kesken tämän teoksen useammin kuin minkään muun. Jostain syystä lukeminen on aina tökkäissyt johonkin, mutta onhan tämä nyt ihan pakko lukea!

Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
Tämäkin on ollut lukulistallani tuntemattomista syistä jo pitemmän aikaa. Ehkä tämänkin kohdalla klassikkostatus edesauttaa asiaa.

Leino, Marko: Joulutarina
Bongasin tämän parilla eurolla kirpputorilta. Haluan lukea tämän joulukuussa, koska no, joulu. Elokuvasta pidän sen verran paljon, että arvelin kirjankin olevan lukemisen arvoinen.

Lewis, C.S.: Narnian tarinat
Kuten jossain aiemmassa postauksessa sanoinkin, Velho ja leijona oli yksi ensimmäisiä romaaneja, jonka luin itse. Siitä kasvoi rakkaus koko kirjasarjaa kohtaan. Myös kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat olleet loistavia.

Montgomery, L.M.: Anna-sarja, Pieni runotyttö
Pieni runotyttö oli pienenä yksi isoimpia suosikeitani ja on sitä edelleen. Pitäisi jälleen päästä lukemaan Uudenkuun Emilian seikkailuista. Vihervaaran Annan tarinaan en ole vielä tutustunut, mutta koska Montgomery on sen kirjoittanut, se ei voi olla huono.

Munro, Alice: Kallis elämä
Tämäkin on lahjakirja, johon jo haluaisin paneutua!

Murakami, Haruki: Norwegian Wood
Tässä jälleen lahjakirja. Aloitin sen lukemisen kyllä jonkin aikaa sitten, mutta ei ollut aivan oikea aika sille, koska kirja ilmeisesti vaatii aikamoista avomielisyyttä ja keskittymistä.

Pekkola, Pasi: Unelmansieppaaja
En muista, mistä tämä kirja sattui mukaani, mutta tämänkin olen ostanut halvalla jostakin. Sen juonikuvaus kiehtoi minua, sillä se tuntui yhdistelevän paljo niitä asioita, jotka minua kiinnostavat.

Picoult, Jodi: Sisareni puolesta
Kiinnostus tähänkin kirjaan lähti elokuvasta. Olen kuullut, että kirja on elokuvaa parempi, ja elokuvasta pidän erittäin paljon.

Riordan, Rick: Percy Jackson and the Olympians; The Titans' Curse; The Battle of the Labyrinth; The Last Olympian
Näin ensimmäisen Percy Jackson -elokuvan jo vuosia sitten elokuvateatterissa. Sen jälkeen syttyi palava halu lukea lisää Percystä. En kuitenkaan päässyt ensimmäistä kahta kirjaa pitemmälle. Tarkoitus olisi kuitenkin lukea loputkin.



Rowling, J.K.: Harry Potter -sarja
Aika palata Tylypahkaan, varsinkin kun Viisasten kiven kuvitettu versio on äärettömän kaunis.

Rönkkonen, Henrikka: Mielikuvituspoikaystävä
Tästä kirjasta olen kuullut hirveästi kaikkea hyvää. Vaatii kirjastoreissua, jonka toivottavasti pystyn tekemään pian.

Tervo, Jari: Layla
Tämänkin olen saanut lahjaksi jo pitemmän aikaa sitten. Jälleen erittäin mielenkiintoisenoloinen romaani.

Tolstoy, Leo: Anna Karenina
Tämän kohdalle voisi kirjoittaa samat asiat kuin Kurjat-teoksen kohdalle. Klassikko, josta on tehty elokuva, joka sekin pitää lisätä katselulistalle. Ja kirja toki luettavien kasaan.

Valtonen, Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät
Nenäpäivän jälkeen olen suhtautunut Finlandia-voittajiin hieman epäileväisesti. Mikko Rimmisen teos oli äärimmäisen hämmentävä ja outo (ja myös lukemiseen tottunut mummini oli tätä mieltä, ei vain lukioikäinen minä), minkä takia ehkä tämänkin romaanin aloittaminen hieman hirvittää. Kirja kuitenkin löytyy hyllystä, koska sain sen muistaakseni syntymäpäivälahjaksi.

Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
Luennoitsijamme puhui tästä ensimmäisellä sosiaalitieteiden luennolla. Se piti oikeasti lukea jo johonkin kirjallisuuden kurssiin, mutta kai siihen näin jälkeenkin päin voi tutustua?




Tämä biisi tällä kertaa viime viikolla alkaneen saksan opiskelun kunniaksi.

Yliopistolla oli eilen Avajaiskarnevaalit, jotka ovat periaatteessa yliopiston järjestöjen esittäytymistilaisuus ja muutenkin virallinen aloitus lukuvuodelle. Porukkaa oli ahtautunut Yliopistonmäelle aivan tolkuttomasti, hyvä että mahtui kävelemään. Jos ei mitään muuta jäänyt retkeltä käteen kuin Kiekun ja ViNon esitteet, niin ainakin sain karkkia.

Adoptioserkkuja, kantarelleja ja tyrskyävä meri

Olin kirjoittanut lähes puoli tekstiä, kun yhtäkkiä kaikki katosi. Aloitan siis alusta. Pitäisi varmaan käyttää Wordia apuna ja kirjoittaa postaukset ensin sinne ja liittää vain kuvat bloggerissa. Turhauttavaa.

Joka tapauksessa, tänään on viimeinen lomapäivä! Huomenna koittaa paluu arkeen ja kouluun. Valitin vielä eilen äidille, miten en sittenkään halua että koulu alkaa, mutta nyt alan taas olla jo lähes luvattoman innoissani. Toivon, että opiskelu näkyy blogissa jatkossa, mutta en ole vielä aivan varma, miten sen toteutan. Jos on ideoita, saa heitellä.

Ennen arjen kiireiden alkua halusin kirjoitella vielä viime viikonlopusta, ja erityisesti lauantaista, jonka vietin adoptioserkkujeni Iriksen ja Inarin seurassa. Ollaan tunnettu aivan pikkuvauvoista asti, koska ollaan perhetuttuja. Vietettiin lapsina aina juhannukset ja myöhemmin uudetvuodetkin yhdessä. Porukkaan kuului meidän perheidemme lisäksi, Iriksen ja Inarin serkkuperheen ja minun kummisetäni. Ollaan likimain kasvettu yhdessä, vaikka ei kovin usein nähtykään ja todettiin muutama vuosi sitten, että ollaan aina pidetty toisiamme serkkuina, vaikkei oikeasti sukua ollakaan. Kun minä sain ajokortin (olen meistä kolmesta vanhin), aloimme hengata hieman useammin yhdessä.

Iris on lähdössä puoleksi vuodeksi Saksaan vaihtoon ja palaa Suomen maalle kunnolla vasta ensi vuoden puolella. Emme nähneet kesälläkään montaa kertaa, koska vietin suurimman osan ajasta Varsinais-Suomessa ja Iris Satakunnassa eli oli korkea aika nähdä.



Me osataan aika harvoin vaan olla ja useimmiten ollaankin suunniteltu jotain hauskaa tekemistä. Useimmiten laitetaan ruokaa... Tällä kertaa lähteä Siikaisiin isovanhempieni kesäpaikkaan Vanhaantaloon sienestämään, metsä kun kuulemma oli keltaisenaan kantarelleja. Lähdettiin kahdella autolla, koska Inari pääsi sittenkin viime hetkellä mukaan, mutta ei ollut vielä lähtiessä varmaa, että hän ehtisi takaisin Poriin meidän kyydissämme. Menomatkaksi Iris hyppäsikin minun kyytiini ja Inari ajeli perässä.

Kummitätini oli miehensä ja 5-vuotiaan serkkuni kanssa (heidän ihanista ihanin koiransa Nelli oli myös mukana!) lähtenyt myös mummua katsomaan ja saatiinkin serkkutytöstä seuralainen myös sienimetsälle. Emme tosin päässet lähtemään ennen kuin mummu oli meidät ruokkinut.



Oletteko ikinä koettaneet kaitsea viisivuotiasta metsässä ja kerätä samalla sieniä? Ei ole ihan kaikista helpointa hommaa. Onneksi en ollut yksin. Todellisuudessa Iris ja Inari ehkä vahtivat pirpanaa enemmän kuin minä. Nosteltiin häntä kaatuneiden puiden yli ja ylös maasta, kun hän itse kellahti, kerättiin maahan kaatuneen ämpärin sisältö takaisin ja tapeltiin siitä, saanko minä pitää ison, poimimani sienen omassa ämpärissäni, vai pitääkö minun antaa se ipanan kannettavaksi. Arvatkaa mitä, olin ilkeä, enkä antanut sientä. Periaatekysymys.

Metsästä poistuttiin sitten noin puoliämpärillistä sieniä rikkaampina(tai minä poistuin, koska tytöt eivät sieniä huolineet). Siinä hetki pohdittin ja lähdettiin sitten sienestysporukalla vähän matkan päähän Päivölään, jossa vietettiin Leväsjoki-päiviä. Muistan hämärästi joskus pienenä käyneeni äidin kanssa samaisessa tapahtumassa. Muistan vain, että siellä oli paljon koneita ja ehkä myynnissä jotakin kiviä, mutta muistot ovat aika hataria. Tänä vuonna siitä oli tullut maksullinen, ja koska aikaa oli enää parikymmentä minuuttia sen sulkemiseen, emme sitten menneet katsomaan. En ole varma, olisivatko silloin enää pyytäneet pääsymaksua, mutta jotenkin tuntui hölmöltä mennä vain kääntymään. Eikä meillä olisi rahaakaan ollut, ettei sen puoleen.

Paluumatkaksi Inari ja Iris vaihtoivat paikkoja, joten Iris ajeli yksinään ja minä vietin kahdenkeskistä aikaa Inarin kanssa. Paluumatkaan oltiin onneksi varattu hyvin aikaa, sillä saatoin ajaa harhaan, ja voi olla, että ajelimme vartin verran hiekkatietä keskellä ei mitään. Hups.

Kun sitten päästiin vihdoin perille Poriin ja saatiin Inari uudelleen tien päälle, matkattiin Iriksen kanssa Meri-Poriin valokuvaamaan (minäkin sain isän järkkärin lainaksi). Niille, jotka eivät tiedä, tiedoksi, että Kallo kuhisee valokuvaajia ja muita aaltojen ja auringonlaskujen pällistelijöitä, varsinkin tuulisella säällä. Me liityimme kuitenkin joukon jatkoksi, ihan kliseisyyden uhallakin. Toivottiin matkalla, että sielläkin tuulisi, jotta saataisiin kivoja kuvia. Ja tuulihan siellä! Aurinkoakin riitti juuri sopivasti.







En muista ennen tuota Race Officea nähneeni, vaikka varmasti on siinä ollut. Eikö olekin outoa, kun joskus vain huomaa asioita, joihin ei ole ikinä ennen kiinnittänyt huomiota?

Koska me emme tahtoneet olla aivan kliseisyyden huippuja, ajelimme Kallosta myös Uniluotoon, jossa ei aivan yhtä paljon käy ihmisiä valokuvaamassa, vaikka kai sekin aika suosittu on. Aaltoja uhmaamassa oli myös uimari märkäpuvussa! Häntä tosin emme kuvanneet.





Meri-Porista menimme vielä iltapalalle Iriksen luo, ennen kuin lähdin joskus yhdentoista tienoilla sienineni kotia kohti.

Loppuloma meni aika rauhallisissa merkeissä. Sunnuntaina siivoiltiin hiukan ja perattiin sieniä (ja katsottiin samalla Risto Räppääjää). Sunnuntaina onnistuin myös näkemään Liisin. Olin etsinyt kattia joka päivä tuloksetta, kunnes sienisaaliin perkauksen jälkeen satuin kurkistamaan ruokahuoneen pöydän alle ja sieltä tuolin päältä tuijotti vastaan kaksi silmää. Saatoin kiljahtaa tai olla kiljahtamatta, kun ryntäsin keittiöön kertomaan löydöstä äidille. Siellä sitten kykittiin yhdessä katselemassa ja lörpöttämässä, kunnes Liisi päätti, ettei jaksa meitä enää ja etsi itselleen paremman piilon.

Maanantaina kävin tekemässä loikkatreenin, kiertelimme äidin kanssa kirpputoreja, haimme minulle saksan kirjan kirjastosta ja kävimme kaupassa. Illalla teimme vielä pitsan ja pääsin saunaan. Ei siis mitenkään kovin erikoinen päivä, mutta kaiken kaikkiaan kiva. Ollaan äidin kanssa sen verran läheisiä, että yhdessä vietetty aika on useimmiten mukavaa.



Sienikuvat olivat muuten Iriksen tai Inarin kuvaamia, en ole ihan varma enää kumman, sillä minähän en tietenkään voinut tajuta ottaa puhelinta mukaan, että olisin voinut kuvata.

Yllätysläksiäiset

Mun hyvä kaveri Iina on lähdössä Belgiaan vaihtoon syyslukukaudeksi. Me ollaan Iinan kanssa tunnettu jo ihan pienistä asti, vaikka ei todellakaan oltu lapsina ylimpiä ystävyksiä. Alakoulun viimeisillä luokilla hengattiin jonkin verran, mutta paremmin me ystävystyttiin vasta lukiossa, jolloin meille muodostui tyttöporukka, joista neljän kanssa olen edelleen läheisissä väleissä ja pidetään melko tiiviisti yhteyttä. Päätettiinkin sitten pitää Iinalle yllätysläksiäiset perjantaina, osittain myös siksi, että ei olla koko kesänä nähty porukalla kuin kaksi kertaa: kesäkuun alussa Helsingissä, kun vietettiin päivä Linnanmäellä (silloinkin kyllä jakaannuttiin, koska vain Janina ja minä lopulta päädyttiin kiertämään laitteita isommalla innolla) ja toisen kerran Jazzien aikaan Porissa, jolloin minä en päässyt pelikiireiden takia mukaan. Tälläkään kertaa ei valitettavasti kyllä saatu koko porukkaa kasaan.

Kuvituksena tällä kertaa lähinnä vain ruokakuvia, koska kaverit ei ollut kovin kuvauksellisella tuulella, enkä enää Rappakaljaa pelatessa jaksanut ottaa kuvia.



Meidän illanvietoissa tärkein tekijä hyvien tyyppien lisäksi on useimmiten ruoka. Syömingit edellä siis lähdettiin tähänkin, heti kun varmistui, että päästään Janinan vanhempien luokse iltaa istumaan. Laura ja minä saimme tehtäväksemme käydä kaupassa ja valmistaa ruuat, kun taas Janina hoiti juomapuolen ja kakun. Kun tehdään jotain porukalla, meidän luottoruoka on tortillat. Toki joskus grillataan tai tehdään muutakin, mutta tortillat on niin hyviä ja helppoja valmistaa, että niistä on hyvä usein lähteä. Tällä kertaa ajateltiin panostaa myös hedelmäpuoleen ja tehtiin vesimeloni-ananas-viinirypälevartaita. Ne on ehkä lievästi kotitekoisen näköisiä, koska minun puukonkäsittelytaitoni eivät välttämättä ole aivan huippukokkien tasolla, mutta hyvin tekivät kauppansa.

Tortillojen ja hedelmien lisäksi tarvittiin toki myös karkkia ja sipsiä. Suosittelenkin jokaiselle ehdottomasti Estrellan satokausierikoisuutta: kermaviilin ja kantarellin -makuisia sipsejä. Voivat kuulostaa hiukan erikoisilta, mutta olivat ehkä parhaita sipsejä mitä olen maistanut. Kakku oli Janinan loihtima suklaajuustokakku, enkä ole aikoihin syönyt mitään niin hyvää. Ohje oli viime tiedon mukaan Valion sivuilta.



Rehellisesti sanottuna olin hetken hyvinkin huolissani siitä, miten Iina reagoisi "yllätysjuhliin". En tajua, miksei televisiossa kerrota, miten hermoja raastavaa on odottaa täysin tietämätöntä juhlakalua paikalle, kun ei voi olla varma tämän reaktiosta. Iina onneksi suhtautui yllätykseen oikeinkin iloisesti, varsinkin kun tarjolla oli ruokaa ja viiniä. Jopa keräämäni Belgia-faktat osoittautuivat hyväksi ideaksi. Saatiinkin ihan hyvät halausfestivaalit ihan illan aloitukseksi, ja mikäs sen mukavampaa.

Iltaa vietettiinkin siis syöden, jutellen ja lautapelejä pelaillen. Cluedo on kyllä ehdottomasti yksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni, vaikka Lauran tuoma versio olikin hieman erilainen kuin se, jota nuorempana pelasin. Luulen, että mikäli olisi hieman enemmän aikaa ja hieman enemmän rahaa ostaa pelejä, saattaisin hyvinkin olla lautapelifanaatikko.

Aivan täysin mutkitta illanvietto ei onnistunut. Asioita tuli unohdeltua (esimerkiksi tikut vartaita varten jäivät ostamatta, mutta onneksi äidin kätköistä löytyi), ja aikataulutus oli hankalaa. Yksi suurimmista ongelmista meinasi tulla, kun emme löytäneet korkinavaajaa mistään. Janinalla ja minulla oli molemmilla lasipullo, joiden korkit Janina onneksi lopulta sai avattua ulkorapun reunan avulla. Maailma ei olisi toki kaatunut, vaikka pullot olisivat jääneet avaamatta, mutta minullakin sattui kerrankin olemaan sellainen olo, että yhden voisin ottaa, niin olisihan se ollut harmi, jos se olisi minulta evätty. Minähän tosiaan juon vain hyvin harvoin ja vähän kerralla, koska en pidä alkoholista.

Mutta ruoka ja seura olivat hyviä, eikä muuta onnistuneeseen illanviettoon tarvitakaan.



Oma iltani päättyi hiukan lauantain puolella, sillä väsy alkoi painaa. En tiedä yhtään, miten pitkään muut ovat jatkaneet, mutta ei ole muutenkaan mitenkään tavatonta, että olen ensimmäinen lähtijä. Ilta oli kuitenkin kiva. Olen onnekas, kun minulla on niin hyviä ystäviä.



Tiesittekö muuten, että Belgia on perustuslaillinen monarkia, jossa vallanperimysjärjestys on sukupuolesta riippumaton! Tällä hetkellä hallitsija on kuningas Philippe, mutta kruununperijä on hänen esikoistyttärensä. Belgiassa tosin kuninkaan valta on hyvinkin rajallinen, ja häntä pidetään lähinnä maan yhtenäisyyden symbolina.



Ja Iina, jos satut tätä lukemaan, niin hyvää matkaa, pidä huoli itsestäsi ja nauti!

Kun elämä ilostuttaa osa 2.

Tässä tulee loput 100 ilonaihettalistasta. Minulla on ollut muutama kiireinen ja osittain melko ikäväkin päivä, eikä postauksen kirjoittaminen onnistunut. Lista oli valmiina, mutta selitysten kirjoittaminen onkin se työläämpi osa.


100 ilonaihetta


51. kävelylenkit
Kävelylenkit on yksi kaikkein rentouttavimmista asioista. Kävelyllä käydessä on aikaa ajatella asioita eri tavalla kuin esimerkiksi juostessa. Kävellen paikkoihinkin tutustuu helpommin. Minä vain valitettavasti (tai onneksi) olen varustettu äärimmäisen huonolla suuntavaistolla, mikä tarkoittaa sitä, että joskus kävelylenkeistä saattaa tulla yli kahden tunnin mittaisia, koska en vain löydä kotiin.

52. elokuvat
Tykkään katsella elokuvia. Joku kaveri joskus ihmettelikin, kun onnistui aina laittamaan viestiä juuri, kun olin katsomassa jotain leffaa. Mieluiten katson draama- ja komediaelokuvia. Urheiluleffat ovat parhaita!

53. teatteri
En pääse teatteriin kovin usein, mutta minulla on hirveästi hyviä kokemuksia. Paria kesäteatterinäytöstä lukuun ottamatta olen käynyt vain Porin teatterissa. Näytelmistä parhaiten ovat mieleen jääneet Sound of Music, Eikä yksikään pelastunut sekä Porin teatterin ravintolan keittiöön sijoittunut ovifarssi ja Pyynikin eräs kesäteatterikappale, joiden kummankaan nimeä en valitettavasti muista. Kävimme kolmen ystäväni kanssa kahtena vuonna peräkkäin teatterissa joulun välipäivinä, mutta viime vuonna emme ajoitusongelmien takia päässeet. Ehkä taas joskus?

54. Chicago Fire
Yksi mun suosikkisarjoistani. Kertoo chicagolaisesta paloasemasta ja sen ihmisistä. Draamaa ja huumoria ei puutu. Jesse Spencer on huikea!

55. Chicago PD
Edellisen spin-off. Paras poliisisarja pitkään aikaa. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Selvitettävät tapaukset tuntuvat sellaisilta, että ne voisivat oikeastikin tapahtua. Jesse Lee Sofferin etsivät Jay Halstead on paras!



56. Chicago Med
Edelleen edellisten spin-off. Kertoo sairaalan ensiavusta. Tämä ei ole tv-sarjasuosikeissani aivan kahden edellisen tasolla, mutta tykkään silti sarjasta tosi paljon ja odotan aina innolla uusia jaksoja.

57. Robin Hood (BBC)
BBC:n Robin Hood sarja. Ostin kaikki kolme tuotantokautta Anttilasta jo aikoja sitten. Viimeisin on vielä katsomatta, koska en halua ajatella Robin Hoodia ilman Harry Lloydin Will Scarlettia. Mutta ihan huikean hyvin tehty sarja, jossa on paljon mielenkiintoisia käänteitä. Saa aina hymyilemään.

58. Teen Wolf
Tykästyin tähän sarjaan aika yllättäen. Olin jo pidempään harkinnut ensimmäisen jakson vilkaisemista, ja kun sitten lopulta tein sen, jäin heti koukkuun. Odotan jo innolla uutta tuotantokautta!

59. Musketeers
Rakastuin Dumas'n muskettisotureihin jo kun katsoin kirjan pohjalta tehdyn ranskalaisen minisarjan. Kirja itsessään on aika raskaslukuinen, mutta senkin olen kahlannut läpi. Musketeers on kuitenkin englantilainen sarja, jonka ainoa huono puoli on, että ranskalaiset hahmot puhuvat englantia. Yllätyin isosti, miten hyvä Santiago Cabrera on ollut Aramiksena. Cabrerasta en Heroesin Isaacina erityisemmin pitänyt, mutta muskettisoturiksi hän sopii.

60. Poldark
Poldark!! Puhun siis uusimmasta TV-versiosta. Kirjoja en ole lukenut, vaikka yhden joskus lainasinkin. Tarkoitus olisi jonain päivänä ryhdistäytyä siinä suhteessa ja tosiaan lukea kirjat. Pidän tällaisista sarjoista ja elokuvista, jotka sijoittuvat sellaiseen aikaan, ettei kukaan nykyisin elävä sitä muista.

61. Muumit
Muumien suhteen olen "kaikkiruokainen". Kirjat, sarjakuvat, piirretyt... Minulla on myös Muumi-brändin tavaroita keittiössä, tee- ja kahvilaatikkoina sekä tietenkin mukeina. Olen mahdottoman ylpeä siitä, että Muumit ovat suomalainen luomus. Kiitos Tove Jansson.

62. luisteleminen
Yläkoulun ja lukion aikana kävin luistelemassa korkeintaan liikuntatunneilla. Jostain syystä ei tullut lähdettyä jäälle juuri koskaan. Turkuun muuton jälkeen olen käynyt talvisin paljon enemmän luistelemassa. Tykkään Kupittaan madosta, jota voi luistella ympäri ja vain ajatella.

63. tanssiminen
Rehellisesti sanottuna olen melko surkea tanssija, mutta pidän tanssimisesta. Jotkut biisit ovat sellaisia, jotka suorastaan kutsuvat tanssimaan, enkä edes minä osaa kieltäytyä. Julkisesti ei juurikaan tule tanssittua, vaikka harkinnassa olisi kokeilla syksyllä korkeakoululiikunnan tarjoamaa nykytanssia.



64. laulaminen
Laulamisesta tulee aina hyvälle tuulelle. Viihdytän naapureita varsinkin suihkussa käydessäni ja kanssamatkustajia autossa.

65. Youtube
No. Youtube. Musiikkia, vlogeja ja muuten vaan kivoja videoita.

66. Naantali
Yksi unelmani olisi asua joskus Naantalissa tai ainakin Naantalin kaltaisessa paikassa. Siellä on niin äärettömän kaunista, että olen ottanut tavakseni vierailla siellä aina silloin tällöin. Toivottavasti ensi vuonna pääsen joulun alla käymään Naantalin vanhassa kaupungissa.

67. Ulvila
Lapsuuden koti. Sinne on aina yhtä kiva palata. Ja siellä asuu äiti ja isä ja kissa.

68. värittäminen
Olin aika skeptinen kun aikuisten väriyskirjat tulivat markkinoille. En ihan tajunnut niiden ideaa tai miten kenelläkään olisi oikeasti aikaa väritellä. Mutta sitten jonkin päähän piston seurauksena ostin itsellenikin yhden ja vaikka en kovin usein jaksa tai muista värittää, se on jostain syytä hyvin rentouttavaa.

69. yliopistokorkeakoululiikunta
Vielä viime vuonna puhuttiin vain yliopistoliikunnasta, mutta tänä vuonna korkeakoululiikunnat yhdistyvät Turussa isoksi CampusSportiksi. Korkeakoululiikunta on opiskelijan kukkarolle sopiva ja antaa mahdollisuuden käydä salilla ja osallistua ryhmäliikuntoihin. Nykyään eri paikkoihin on järjestetty jo omatoimivuorojakin. Ihana systeemi.

70. tyttökirjat
FH. Burnett, L.M. Alcott, L.M. Montgomery... Runotytöt, Salainen puutarha, Pikku prinsessa, Pikku lordi, Pikku naisia... Paljon lapsuuteni suosikeita. Ja yksi parhaista asioista on, että nämä olisivat ensimmäisiä kirjoja, jotka yhdistivät minua ja mummia. Monet näistä kirjoista olen saanut nimenomaan mummilta ja useimmiten joululahjaksi.

71. viikonloppu
Olen ollut onnekas, kun en ole joutunut työskentelemään viikonloppuisin. Ne ovat kuin minilomia keskellä työtä. Ja viikonloppuisin tulee telkkarista kivoja elokuvia.

72. auto
En haluaisi ajaa autolla ihan niin paljon kuin ajan, mutta jostain syystä tulee ajettua lähes joka paikkaan. Ja onhan oma auto hyödyllinen. Pääsen käymään kotonakin välillä, kun ei tarvi koko päivää olla Turussa bussilinjojen armoilla.

73. blogi
Vaikka olen vastikää päässyt takaisin bloggaamisen makuun, olen jälleen tajunnut miten palkitsevaa se on.

74. meri
Niin typerältä kuin se kuulostaakin, yksi painava syy siihen, minkä takia halusin lukion jälkeen ennemmin Turkuun kuin Tampereelle opiskelemaan oli meri. Olen lähes koko ikäni asunut lähellä merta ja tuntui jotenkin pahalta, ettei enää olisikaan yhtä lähellä. Vesi on ollut minulle aina hyvin läheinen elementti ja rakkaus mereen on osittain kummunnut ehkä sieltäkin.

75. tähdet
Ikävintä Turussa asumisessa oli se, että tähtiä ei näkynyt kunnolla. Ne olivat haaleita ja himmeitä. Nykyään aina kun menen vanhempien luo sellaiseen aikaan, että öisin on pimeä, minun on pakko mennä takapihalle katsomaan tähtitaivasta. Kummisetäni on jopa koettanut opettaa minulle joitakin tähtikuvioita. Otavan ja Orionin vyön jo tunnistan (ainakin luullakseni).

76. ruska
Syksyssä parasta ovat kauniit värit. Viime syksynä puheviestinnän kurssilla piti kertoa yhdestä itseä sinä päivänä liikuttaneesta asiasta ja minä kerroin auringonvalosta ja ruskasta. Siinä on jotain niin sanoinkuvaamattoman kaunista.

77. pähkinät
Olin todella pitkään allerginen pähkinöille. Niin allerginen, että jo yhdenkin syöminen saattoi saada kurkun lähes umpeen. Allergia on kuitenkin mennyt näin vanhemmiten ohi ja olen todella alkanut pitää pähkinöistä. Cashew-pähkinät ovat suosikkejani.

78. viljat
Söin viime jouluun asti hiukan yli puoli vuotta gluteenitonta ruokaa, koska ärtyneen suolen oireyhtymä pakotti siihen. Vuoden alussa lopetin punaisen lihan syömisen ja sen jälkeen olen saanut palata muuten normaaliin ruokavalioon. Ja kyllä, syön mieluummin ruisleipää kuin pihviä.

79. jäätelö
Rakastan jäätelöä. Ei muuta sanottavaa.

80. mukikokoelma
Tämä on yksi erikoisimmista ilonaiheistani. Jostain syystä tykkään erilaisista mukeista. Kuvassa muutama suosikkini. On mukava juoda kauniista mukeista.



81. luentokurssit
Istun noin 50 kertaa mieluummin luennolla kuin pänttään pelkästä kirjasta tietoa. Opin paljon paremmin, kun saan myös kuunnella ja kirjoittaa. Muutenkin kaikki parhaat yliopistokurssit ovat olleet luentokursseja.

82. kirjasto
Vietin viime talvena ja keväänä melko paljon aikaa kirjastoissa. Tuli opiskeltua paljon paremmin. Yksi ensimmäisistä asioista mitä kotoa pois muuttamisen jälkeen tein oli hakea kirjastokortti. Kirjastot ovat mukavan rauhallisia ja mikä sen parempaa kuin iso valikoima kirjoja ja elokuvia lainattavaksi.

83. joulu
Ehdottomasti suosikkipyhäni! Nuorempana parhaita asioita olivat lahjat ja ruoka, nykyään voiton vievät tunnelma ja joululaulut (ja joululeffat ja ruoka). Turun vanhalla Suurtorilla on joulukuussa aina viikonloppuisin vanhanaikainen joulutori ja koitan aina käydä ainakin kerran. Pidän Turussa myös Sokoksen ja Stockan jouluikkunoista, ne ovat aivan toisista sfääreistä kuin porilaiset jouluikkunat.

84. juhannus
Keskikesän juhla. Ihaninta on se, että aurinko ei laske. Juhannuksen viettäisin mieluiten mökillä, mutta myös kaupunkijuhannus välttää paremman puutteessa. Kun olimme nuorempia kävimme aina kahden tuttavaperheen ja kummisetäni kanssa mökkeilemässä. Niiltä reissuilta on paljon huikeita muistoja.

85. uunilohi
Joskus nuorempana lempiruokaani oli spagetti ja jauhelihakastike. Se saattaisi edelleen olla, mikäli söisin punaista lihaa, mutta koska tosiaan en syö, on uusi selkeä suosikkini uunilohi. Pidän kalasta muutenkin, mutta lohessa on sitä jotain.

86. omenat
Omenoillekin olin pitkään allerginen ja kun allergia alkoi mennä ohi, FODMAP-ruokavalio kielsi ne. Nyt voin taas syödä niitä sydämeni kyllyydestä!

87. kiivi
Olin todella pahasti allerginen kiiveille kun olin nuorempi. Allergialistalla ne lukivat kohdassa: "ei missään muodossa". Olin surullinen, koska kiivit olivat lempihedelmiäni sitä ennen. Jostain syystä tulin kokeilleeksi kiiviä parikymppisenä uudelleen ja kas kummaa, se ei enää allergisoinut! Tänään viimeksi söin kaksi kiiviä ilman mitään ongelmia.

88. kaakao
En juo kahvia ja teetäkin melko harvoin. Kaakao on kuitenkin kiva lämmin juoma talvisin. Valion Plus-kaakaota tykkään toisinaan ostaa kaupasta. Suklaata ja maitoa, nam!

89. viinirypäleet
Niin hyvää, niin helppoa.

90. Yyteri
Yyteri on mun suuri rakkaus. Sieltä on tosi paljon ihania muistoja, kun käytiin perheen kanssa joka kesä kun oltiin pieniä. Vanhempana on tullut käytyä lenkkeilemässäkin dyyneillä.



91. opiskelijalounas
Terveellinen, täyttävä, monipuolinen ja maukas lounas alle kolmella eurolla. Kelpaa!

92. onnistumiset
No, kaikkihan pitävät onnistumisesta.

93. serkut
Tiedän ihmisiä, joilla on niin paljon serkkuja, etteivät he edes tunne kaikkia. Minulla on viisi ja olen iloinen siitä, koska olen oikeasti puhunut kaikkien kanssa henkilökohtaisesti ja olen kaikkien kanssa hyvissä väleissä, mitä nyt nuorimmainen vihaa intohimoisesti kaikkia, jotka komentavat häntä.

94. urheilu
Olen innokas penkkiurheilija. Olympialaisia en ole aikataulujen takia hirveästi seurannut tänä vuonna, mutta olen pääpiirteissään tietoinen varsinkin suomalaisten menestyksestä (tai menestymättömyydestä). Pesäpallon ja ison kisojen lisäksi seuraan enimmäkseen jääkiekkoa, hiihtoa, formuloita ja lentopalloa.

95. Ulvilan lukio
Ulvilan lukio ei välttämättä ollut Porin alueen lukioista kaikista arvostetuin tai lähtökohtaisesti kovatasoisin, mutta sain sieltä erittäin hyvää opetusta, vaikka esimerkiksi ranskan opiskelu ei sujunutkaan sovitulla tavalla. Olen kuitenkin iloinen ja ylpeä siitä, että sain kuulua Ulvilan lukion abeihin lukuvuonna 2012-2013. Lukiovuodet olivat myös täynnä ihania ihmisiä, jotka tekivät kaikesta paljon hauskempaa.

96. lautapelit
Lautapelit ovat niiin kivoja! Muutamien kavereiden kanssa tulee lähes aina pelattua jotakin. Menolippu, Cluedo, Carcassonne ja Scrabble ovat suosikkejani.

97. vesimeloni
Vesimeloni on ihanaa. Rhodoksella maistoin joskus vesimelomipirtelöä ja suosittelen ehdottomasti muitakin maistamaan!!

98. polkupyörä
Haluaisin pyöräillä paljon enemmän. Muutaman ystävän kanssa on tullut pyöräiltyä vuosien mittaa jonkin verrankin (järkevin reissu lienee se, kun pyöräilimme Friitalasta Kullaan huoltsikalle katsomaan, löytyisikö sieltä vaniljakastiketta). Tällä hetkellä pyöräni vain valitettavasti on ajokelvoton, sillä renkaissa ei pysy ilma.

99. Lidlin smoothiet
Lidlin Naturis-smoothiet ovat parhautta. Niistä punaisista en juuri välitä, mutta mango-omena(?) ja kookos-banaani (?) vievät kielen mennessään!

100. tämä haaste
Tämän haasteen tekeminen oli oikeastaan melko avartava kokemus. Sata ilonaihetta on iso määrä ja niitä pohtiessa tajusi, miten pienistä asioista oikeasti voi olla iloinen.



Vihdoin ja viimein! Listaus on nyt valmis. Tässä kohtaa haluan heittää haasteen teille, hyvät lukijat. Tehkää kaikki siis tällainen lista. Julkaiskaa tai olkaa julkaisematta, mutta tehkää se silti. Elämässä on niin paljon kivoja pieniä asioita, jotka vain pitää huomata.

Kun elämä ilostuttaa osa 1.

Näin jossakin haasteen, jossa kehotettiin listaamaan sata ilonaihetta. Tein vastaavanlaisen haasteen muutama vuosi sitten Instagramissa. Silloin otin sadan päivän ajan kuvan jostain minut iloiseksi. Silloin kuvia oli aika laidasta laitaan, erikoisin ehkä uusi hammasharja, jonka ostaminen oli venynyt turhan pitkälle. En ollut lainkaan ajatellut, että tällaisen voisi toteuttaa myös blogissa ja ehkä jopa hiukan helpommalla. Tässä ja seuraavassa postauksessa siis listaan sata asiaa, jotka saavat minut iloiseksi. Jaoin tämän kahteen osaan, jottei yhdestä postauksesta tule aivan hirvittävän pitkä. Tässä tulevat ensimmäiset 50, ilman mitään sen suurempia tärkeysjärjestyksiä.

100 ilonaihetta

1. tulevaisuudennäkymät
Maailmassa ei varmasti ole montaa nuorta, joka ei olisi aina silloin tällöin huolissaan tulevaisuudesta. Pääseekö opiskelemaan? Jos pääsee, pääseekö töihin? Minä olen ollut erityisen huolissani töihin pääsemisestä. Mitä jos en olekaan tarpeeksi hyvä? Mutta kuulin juuri isossa lääkefirmassa kesätöissä olevalta ystävältäni äidinkielenopettajasta, joka on siellä töissä. Minullekin on siis lähes taivas rajana!

2. pesäpallo
Ei ehkä tarvitse hirveästi tarkentaa. Pesäpallo on parasta.

3. joukkue
Olen pelannut monenlaisissa joukkueissa. On ollut helppoja kausia ja vaikeita kausia. Jokaisessa joukkueessa on ollut hyvät ja huonot puolensa. Helppoina ja kivoina kausina hyvät puolet ovat olleet huomattavasti huonoja isompia ja merkittävämpiä. Tämä kausi on ollut kiva ja helppo joukkueen kannalta katsottuna. Huikeita naisia ja paljon ihania kavereita.

4. oma koti
Vaadin paljon omaa tilaa ja omaa aikaa, jotta on hyvä olla. Vanhempien luona on myös hyvä olla, mutta oma koti on aina oma koti. Ja varsinkin nyt, kun olen saanut vuoden asua sisäilmaongelmattomassa asunnossa, joka on aivan minun näköiseni, tuntuu erityisen ihanalta tulla kotiin.

5. Turku
Vaikka en asukaan enää Turussa, se on silti yksi lempikaupungeistani. Vietän siellä hyvin paljon aikaa edelleen. Turku on ihana sekoitus uutta ja vanhaa, kaupunkia ja luontoa. Jos ette ole koskaan kävelleet Tuomiokirkolta joenrantaa pitkin Halistenkoskelle, tehkää se!



6. perhe
Perhe on ollut mulle aina todella tärkeä. Varsinkin nyt kun asuu yksin ja näkee vanhempia ja veljeä vain harvoin, he tuntuvat entistäkin tärkeämmiltä. Kaikkea tietenkin varjostaa isän sairaus, mutta kuten äiti aina jaksaa muistuttaa, sain kuitenkin tuntea isän hyväkuntoisena yli kaksikymmentä vuotta. Nyt odotan erityisen innolla kotiin pääsyä, sillä vanhemmilleni on tullut kissa!

7. ystävät
Mulla ei ole mitenkään hirvittävän paljon ystäviä, mutta he ovat sitäkin rakkaampia. Osaan olen tutustunut jo aivan vauvana, osa on liittynyt joukkoon vasta lukioiässä. Pidän siitä, että kaikkien ystävien kanssa tulee tehtyä ja puhuttua erilaisista asioista. Saan siis tyydytystä sekä aktiiviselle ja energiselle riehujapuolelleni kuin rauhalliselle mietiskelijäpuolellenikin.

8. yliopisto
Yliopistoon hakeminen ja sinne pääseminen ovat yksiä tärkeimmistä virstanpylväistä elämässäni. Yliopisto itsessään opettaa tiedonhakua ja tietoa, mutta kaikki se muu, mikä yliopiston mukana tulee, on opettanut minulle todella paljon itsestäni, itsenäistymisestä, elämästä ja maailmasta yleensä.



9. klarinetti
Olen soittanut klarinettia jo lähes neljätoista vuotta. Vaikka välillä harjoittelu vähän jää, on soittamisen pariin loppujen lopuksi aina yhtä kiva palata. Klarinetti oli rakkautta ensikosketuksella. Muistan kun pikku-Hanna 8v otti klarinetin käteen, asetteli hetken sormiaan ja puhalsi ja soittimesta lähti maailman kaunein ääni. Eikä hirveästi haitannut sekään, että ihana muskaritäti jatkoi soitonopettajanani seuraavat vuodet ennen kuin siirryin konservatoriolle opiskelemaan.

10. musiikki
En voisi elää ilman musiikkia. Yksi suurimmista peloistani on tulla kuuroksi, koska silloin en voisi enää kuunnella musiikkia.

11. One Direction
En ollut ensin ihan varma kehtaanko myöntää tätä, mutta jostain syystä olen viime aikoina kuunnellut tosi paljon One Directionia. Ja katsonut haastatteluja. Ja kuunnellut Niall Horanin naurua. Toivon niiiin paljon, että bändi vielä palaa yhteen.


12. Imagine Dragons
Imagine Dragons on yksi lempibändeistäni. En tiedä mikä heidän musiikissaan viehättää, mutta hienoa se on. Siinä on yhtä aikaa kovuutta ja pehmeyttä ja jotain mystistä.


13. Coldplay
Coldplay tekee ehkä maailman parasta musiikkia. Mikäli ei olisi elokuu, olisin linkittänyt teille heidän joululaulunsa Christmas Lights, joka on ollut vakijoululaululistallani jo useamman vuoden.


14. Hans Zimmer
Yksinkertaisesti nero. Voisin kuunnella Zimmerin elokuvasoundtrackeja tuntikausia (olen kuunnellutkin).


15. Softengine
Suomalaisetkin tekevät hyvää musiikkia!


16. unelmat
Lähes kaikilla on unelmia. Niin on minullakin ja parasta niissä on, että ne voi joskus toteuttaa.

17. lukutaito
Luin aikaisemmin tällä viikolla uutisen, jonka mukaan Suomessakin osa nuorista on käytännössä lukutaidottomia koulunkäynnistä huolimatta. Sellainen tieto nostaa oman lukutaidon arvaamattomaan arvoon. Miten vaikeaa elämä olisikaan, jos ei osaisi lukea?

18. pöllöt
Olen jostain syystä aivan rakastunut pöllöihin. Tykkään niistä ihan eläiminä, mutta erityisesti myös sisustuksessa ja muuten kuvioina. Osa kavereista varmasti tietää, että mä olen kaupassa maailman paras pöllöbongari.

19. koirat
Koirat on ehkä mun lempieläimiä. Varsinkin mun sukulaisilla on ja on ollut aivan ihania koiria, joiden hoitotädiksi onneksi aina välillä pääsen, vaikka oman koiran ottaminen ei missään tapauksessa nyt ole ajankohtaista.

20. My Study Life
Tämä sovellus saattaa vielä mullistaa mun opiskeluajan. Olin niin iloinen kun tämä löytyi, koska nyt saan lukujärjestykset siististi esille, ilman että tarvii aina tapella kalenterin kanssa. Ja toki saan merkattua siihen myös kaikki tentit ja suoritettavat tehtävät.

21. Disney
Kasvoin Disneyn parissa ja se osa lapsuudestani tuskin jää koskaan taakse. Pidän sekä Disneyn piirretyistä, Pixarin animaatioista että live-action elokuvistakin (ja tietysti Disney Channel -sarjat ovat myös kivoja). Disney-sarjakuvatkin (lähinnä Aku Ankka) ovat mahtavia. Saatan joskus kirjoittaa vielä postauksen Disney-suosikeistani, mutta nyt tyydyn sanomaan, että tavoitteeni on joskus nähdä ja omistaa kaikki Disneyn klassikot.

22. kirjat
Nuorempana olen lukenut paljon enemmän kaunokirjallisuutta kuin nykyään (kotimaisen kirjallisuuden tentteihinkin luin useimmiten hyvin valikoivasti), mutta rakastan lukemista edelleen. Ja mikäli kirjan on julkaistu ihan fyysisenä teoksena, luen sitä paljon mieluummin niin.

23. aurinko
Tänä kesänä on saatu nauttia auringosta todella paljon. Mikäs sen ihanampaa.

24. lumi
Lumi! Kaipaan niin paljon lapsuuden talvia, jolloin lunta ja pakkasta tuntui riittävän koko talvelle, eikä vain kahdeksi viikoksi tammi-helmikuussa.

25. luontopolut
Aiemmin mulla ei ollut mitään sen suurempaa arvostusta luontopolkuja kohtaan, mutta viime syksynä kävin ystäväni kanssa luontopolulla Raisiossa. Olimme hyvin lähellä kaupunkia koko ajan, mutta silti tuntui kuin olisimme olleet jossain aivan luonnon keskellä. Näimme ketunkin!


26. kukat
Kukkia tulee ostettua todella harvoin, mutta katselen niitä aina mielelläni.

27. kissat
Kissat ovat myös yksiä lempieläimistäni. Viime elokuussa kun tein muuttoa Turun kämpästä pois, naapurin kissa halusi kovasti osallistua muuttopuuhiin ja jouduin ainakin kaksi kertaa kantamaan pennun takaisin kotipihalle.

28. juokseminen
Pari vuotta sitten olin juoksukiellossa kolmisen kuukautta takareiden revähdysvamman takia. Sen jälkeen juoksemista on taas osannut arvostaa, vaikka en ehkä aina varauksetta siitä pidäkään.

29. sali
Abivuonna innostuin kuntosalilla käymisestä. Olin ollut melko skeptinen sen suhteen, mutta nykyään minua harmittaa, jos en pääse salille. Tänä kesänä on tosin jäänyt saliharjoittelu aivan minimiin, koska pelejä on ollut paljon, eikä niitä ennen oikein voi käydä.

30. tennis
Pääsen pelaamaan tennistä vain hyvin harvoin, mutta se on aina yhtä hauskaa. Tänä kesänä kävimme pitkästä aikaa yhden hyvän ystäväni kanssa Kaskelotilla Ulvilassa lätkimässä ja vaikka emme kumpikaan ole erityisen hyviä (lue: olemme umpisurkeita), tennis tuntuu olevan yksi niistä asioista, joissa ei tarvitse olla hyvä siitä pitääkseen.

31. ruuanlaitto ja ruoka
Meillä on kotona laitettu aina paljon ruokaa. Minäkin olen aivan pienestää asti päässyt osallistumaan. Varhaisin ruuanlaittomuistoni lienee se, kun isän kanssa teimme kastiketta, ja veljeni ja minä saimme sen maustaa. Heittelimme sekaan hirveän määrän mausteita ja ihmettelimme, kun keitos ei silti maistunut miltään. Sitten äiti tuli ja lisäsi suolaa. En muista maistuiko kastike hyvältä, mutta makua siinä ainakin oli. Keittiössä ehkä parasta on se, että sääntöjä ei oikeastaan ole. Kavereidenkin kanssa tulee lähes aina laitettua ruokaa. Alla oleva kuva muutaman vuoden takaisista juhannustarjoiluista todistaa, etten suinkaan ole kaveriporukan ainoa ruokaintoilija.



32. valmentaminen
Olen valmentanut kohta puolitoista vuotta Turku-Pesiksen tyttöjunioreita. Aina motivaatiota ei ehkä ole, mutta kun näkee jonkin kauan harjoitellun asian onnistuvan tai kun tajuaa tyttöjen oikeasti kehittyneen, on tunne aika mieletön.

33. kielet
Kielien oppiminen on ihanaa. Onhan se työlästä ja hankalaa, mutta rakastan sitä, miten paljon kieli kertoo kulttuurista ja käyttäjästään. Tällä hetkellä puhun suomen lisäksi englantia melko sujuvasti, jonkin verran ranskaa ja ruotsia sekä osaan espanjan alkeet. Syyskuun alussa aloitan kielikeskuksessa saksan alkeiskurssin, enkä malta odottaa!

34. uusien sanojen oppiminen
Näin Youtubessa muutamia kuukausia sitten videon, jossa vertailtiin muistaakseni englannin ja saksan sanaston eroja ja siinä tuotiin esille, miten paljon käytännönläheisemmin saksan sananmuodostukseen on suhtauduttu. Sanojen oppiminen on hauskaa muistakin syistä. Mitä useampi nimi jollekin asialle on, sitä useammalla tavalla sitä voi kuvata.

35. suklaa
Maitosuklaa ja tumma suklaa erityisesti. Valkoinen on makuuni useimmiten turhan makeaa. Lidlin suklaat ovat erittäin hyviä, vaikkeivat Fazeria voitakaan. Suklaata tulee kuitenkin syötyä helposti liikaa, ja ajattelin kokeilla jotain uutta. Ostin eilen tummaa suklaata (70%) ja vedin käärepaperiin jokaisen palan ääriviivat (paloja taisi olla kymmenen, koska on melko pieni levy ja palat ovat isoja) ja kirjoitin joka palan kohdalle päivän. Saan siis syödä joka päivä yhden palan suklaata.

36. ketut
Ketuissa on jotain todella kaunista ja kiehtovaa.

37. kielioppi
Kielioppi on mielenkiintoinen asia. Varsinkin suomen kielessä, sillä vaikka luulisi muuta, suomikin on erittäin looginen kieli aina tiettyyn pisteeseen asti. Ja vaikka luulee tietävänsä jostakin kielestä todella paljon, kielioppi voi aina yllättää.

38. luonto
Olen kahta Turussa asuttua vuotta lukuun ottamatta aina asunut pienellä paikkakunnalla luonnon lähellä. Turussakin asuin laitakaupungilla lähellä metsää ja aivan pellon vieressä. Minusta ei ehkä olisi asumaan keskellä kaupunkia. Kaipaisin takaisin luontoon.

39. Instagram
Varmasti yksi eniten käyttämiäni sovelluksia. Tykkään katsella muiden ihmisten ottamia kuvia.


40. Facebook
Toisaalta Facebook on jo "vannha juttu", mutta kyllä mun mielestä se on älyttömän hyödyllinen yhteydenpitoväline. Ja onhan se kiva saada ilmoitus, kun joku lähettää viestin tai jakaa seinällä jotakin.


41. WhatsApp
Ehdottomasti mullisti pikaviestikäyttäytymiseni. Musta on kiva, kun voi jakaa kuvia ja lähetellä turhiakin viestejä ilman, että tarvitsee murehtia kuluista.


42. uusi tietokone
Mun vanha, uskollinen Packard Bell alkoi vedellä viimeisiään kevätkesällä, kun kaikki kolme USB-porttia lakkasivat toimimasta (kahteen ei saa laitettua USB:tä enää edes sisään ja kolmas toimii, kun sitä huvittaa), kosketushiiri sanoi osittain sopimuksensa irti ja kone alkoi lagailla oikein olan takaa. Ostinkin siis uuden kauniin punaisen HP:n koneen, joka ainakin toistaiseksi on tuntunut loistavalta ostokselta.


43. vuodenajat
Vuodenajat ovat yksi parhaista asioista Suomessa. Kaipaan tosin lapsuuden runsaslumisia talvia, harmaan loskan tilalle. Olen sellainen ihminen, jonka lempivuodenaika on aina se, mikä kulloinkin on käynnissä. Nyt tahdon nauttia täysin rinnoin kesästä, mutta kun lehdet alkavat kellastua, alkaa syksy tuntumaan ihanalta.

44. Harry Potter
Olen Harry Potter -lapsi. Kasvoin toivoen saavani kutsun Tylypahkaan (silloin en tosin tiennyt, että pitäisi olla britti sinne päästäkseen). Olen lukenut kaikki kirjat viimeistä lukuun ottamatta vähintään neljä kertaa ja katsonut kaikki elokuvat ainakin yhtä monesti. En tiedä, miltä lapsuuteni olisi näyttänyt ilman Harry Potteria.

45. Narnian tarinat
Velho ja leijona oli yksi ensimmäisiä "oikeita" kirjoja, jonka luin itse. Siinä oli jotakin niin taianomaisen ihmeellistä, että rakastan sitä edelleen. Ja jotenkin se, miten C.S. Lewis aloitti kirjoittamisen jo viisitoistavuotiaana, mutta sai Narnian tarinat päätökseen todellisuudessa vasta viisikymppisenä, luo minuunkin uskoa, että jonain päivänä pystyn siihen, vaikka se päivä ei olisikaan tänään, huomenna tai edes kymmenen vuoden päästä.

46. vlogit
Joskus en välittänyt vlogeista yhtään, mutta viime aikoina olen kiinnostunut niidenkin katselemisesta. TheCheernastics2 on jostain syystä ainoa, jota seuraan oikeasti aktiivisesti (en tiedä miten kanavalle eksyin, mutta sinne jäin), ja muita katselen lähinnä kun osuu silmään jotain kiinnostavaa. Hauskimpia tuntuvat olevan ne, joissa sisarukset pitävät vlogia yhdessä.

47. terveys
Terveys on ehkä asia, joka pitää menettää, jotta sitä oikeasti osaa arvostaa. Minä jouduin onneksi kärsimään terveydellisistä ongelmista melko lyhyen aikaa, eivätkä ongelmat olleet pahoja, mutta kun on tottunut siihen, että on kerran vuodessa kipeä ja yhtäkkiä on lyhyen ajan sisällä neljä kertaa, menee hiukan usko. Homeasunnosta poismuuttamisen jälkeen tilanne on kuitenkin korjaantunut ennalleen. Terveyttä osaa arvostaa taas aivan uudella tavalla.

48. rusakot
Kun kolme vuotta sitten muutin Turkuun, olin huolissani etten näkisi enää rusakoita. Huoleni oli kuitenkin turha, sillä täällä on citykaneja vielä enemmän kuin Ulvilassa. Niistä tulee todella kotoinen olo.

49. kirjoittaminen
Olen kirjoittanut jo niin pitkään, että en enää tiedä millaista olisi elää ilman sitä. Kirjoittaminen auttaa paitsi purkamaan tunteita ja jäsentämään ajatuksia myös vapauttamaan luovuutta. Joskus tuntuu, ettei ole aikaa tai jaksamista kirjoittaa, mutta useimmiten, kun kirjoittamisen pariin palaa pidemmän ajan jälkeen, on kuin tulisi kotiin pitkästä aikaa.

50. aamut
Rakastan aamuja. En ole enää aivan niin aamuvirkku kuin nuorempana, koska en saa itseäni yhtä ajoissa nukkumaan. Varsinkin kesäaamut ovat ihania. Minua harmittaa vieläkin, kun pari vuotta sitten jaoin aamulehtiä, eikä minulla ollut kameraa mukana. Olisin voinut muutaman kerran pysähtyä ottamaan pari kuvaa, vaikka työajalla olinkin liikkeellä, sillä varsinkin peltojen reunoissa aamukasteiset kukat olivat äärettömän kauniita.