Moniko muistaa Hannah Montana -sarjan? Moniko muistaa Mileyn parhaan ystävän Lilyn, jota näytteli Emily Osment? No. Tässä on Emily Osment ja hänen musiikkinsa nykyään. Hän on ottanut taiteilijanimekseen Bluebiird.
Black Coffee Morning on suosikkini näistä, mutta olen todella innoissani Bluebiirdin musiikista juuri nyt!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste musiikki. Näytä kaikki tekstit
keskiviikko 10. heinäkuuta 2019
maanantai 25. helmikuuta 2019
5 Fun Facts with Hanna
Tammikuu tuli ja meni. Samoin melkein helmikuu. Aloitin työt. Treenasin. Sairastin. Kirjoitin kirjaa. Muka kiirettä, muka väsymystä. No. Nyt kirjoitan. Toivottavasti pian uudelleen. Ehkä sillä kertaa työstäni. Tai jostain muusta, mitä olen suunnitellut jo puoli vuotta. Nyt kuitenkin fakta-asiaa. Minusta. 5 hauskaa faktaa, koska totesin eräänä päivänä, että minulla on hauskoja tapoja ja asioita, jotka saattaisivat kiinnostaa muitakin.
Jos löydän biisin, josta pidän todella paljon, minulla on paha tapa kuunnella sitä joskus päiväkausia lähes taukoamatta. Ehdin joskus jopa kyllästyä siihen, kunnes jossain kohtaa taas palaan saman kappaleen pariin.
Viimeisin löytöni oli (kuinka ollakaan) Julia Michaelsin ja Niall Horanin What a Time. Siinä on jotain täydellisen kaunista. YouTubessa on jopa video, johon biisi on laitettu niin monta kertaa peräkkäin, että videon pituudeksi on saatu yksi tunti. Joskus laitan sen illalla päälle, kun olen menossa nukkumaan ja kuuntelen sulosäveliä omaksi iltasadukseni.
Minulla on aina, AINA, vähintään kaksi kirjaa kesken yhtä aikaa. En tiedä, johtuuko se keskittymiskyvyn puutteesta vai mistä, mutta yhden kirjan lukeminen ei tyydytä minua samalla tavalla. Joskus asiatekstin lukeminen ilahduttaa eniten, joskus haluan jotain kevyempää ja joskus vain Harry Potter kelpaa. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut englanninkielisistä hömppäromaaneista.
Hauska asia on myös se, että huomasin tammikuussa, kun olin veljeni luona koiravahtina, että luen enemmän, kun minulla on vain yksi kirja käden ulottuvilla. Olisi siis ehkä aika luopua useamman kirjan taktiikasta...
Kun puen jalkaan sukkia tai kenkiä, laitan aina ensin vasemman. Aina. Otan kengät ja sukat myös aina pois ensin vasemmasta ja sitten vasta oikeasta jalasta. Housut laitan myös useimmiten vasen jalka edellä ylleni. Minusta tämä on hieman erikoista erityisesti sen takia, että minua oikeakätisempää ihmistä voi olla vaikea löytää. Luulisi siis, että oikealla jalalla aloittaminen kun olisi luontevampaa.
Teen yllättävän paljon muutenkin asioita luontevammin vasemmalla kuin oikealla jalalla. Jos pitää treeneissä reaktiolähdöissä kääntyä, se onnistuu paremmin vasemmalta puolelta. Ponnistan myös usein vasemmalla paremmin kuin oikealla (joskin syöksy hakeutuu aina oikealle, vaikka pitäisi pystyä ponnistamaan molemmilla) tai ainakin kuvittelen niin, koska muistelen yläkoulun liikuntatunteja, joilla ponnistin korkeushyppyyn vasemmalla jalalla.
Sanoisin, että kahdeksan tai yhdeksän kymmenestä unesta, jotka tiedostan nähneeni, ovat jonkinasteisia selkounia. En välttämättä muista enää aamulla, mitä niissä tapahtui, mutta tiedän ne nähneeni. Se ei tietenkään tee niistä selkounia, mutta olen lähes aina hyvin tietoinen siitä, että näen unta ja pystyn joskus vaikuttamaan siihen, että haluanko nähdä jonkin pätkän unesta uudelleen. Hirveästi en pysty unen kulkuun muuten kuitenkaan vaikuttamaan.
Mikä kuitenkin parasta, minä en tämän takia näe oikeastaan koskaan painajaisia. Jos uni alkaa mennä turhan ahdistavaksi tai jännittäväksi, pystyn herättämään itseni, koska tiedän näkeväni unta. Se on oikeastaan aika kätevää, vaikka omia uniaan ei olekaan kiva keskeyttää. Varsinkin, koska siitä jää toisinaan vähän inhottava tunne, eikä uudelleennukahtaminen ole aina helppoa.
Minulla on asunnossani joka paikassa pöllöjä. On seinätarroja, mukeja, tyynyliinoja, koriste-esineitä, vaatteita... Rakastan pöllöjä ja monet tietävät siitä. Pidän toki myös monista muista eläimistä, kuten kissoista, koirista, ketuista, oravista, jäniksistä ja susista (jos olisin itse eläin, olisin varmaan susi), mutta jostain syystä pöllöistä tuli muutama vuosi sitten melkein keräilykohde. Kuitenkin suurimman osan pöllöistäni olen saanut lahjaksi. En siis itse ole kovin montaa ostanut. Kai.
Minulla on kuitenkin hämmentävä kyky bongata kaikki pöllötavarat kaupoista, myös kirpputoreilta, joista en yleensä löydä mitään, koska sekaisuus häiritsee minua. On oikeastaan jo vähän surullisen kuuluisaa, miten vaivattomasti löydän pienimmätkin pöllöt.
Yllättikö jokin fakta? Mitä hauskoja faktoja voisit itsestäsi kertoa?
Jos löydän biisin, josta pidän todella paljon, minulla on paha tapa kuunnella sitä joskus päiväkausia lähes taukoamatta. Ehdin joskus jopa kyllästyä siihen, kunnes jossain kohtaa taas palaan saman kappaleen pariin.
Viimeisin löytöni oli (kuinka ollakaan) Julia Michaelsin ja Niall Horanin What a Time. Siinä on jotain täydellisen kaunista. YouTubessa on jopa video, johon biisi on laitettu niin monta kertaa peräkkäin, että videon pituudeksi on saatu yksi tunti. Joskus laitan sen illalla päälle, kun olen menossa nukkumaan ja kuuntelen sulosäveliä omaksi iltasadukseni.
Minulla on aina, AINA, vähintään kaksi kirjaa kesken yhtä aikaa. En tiedä, johtuuko se keskittymiskyvyn puutteesta vai mistä, mutta yhden kirjan lukeminen ei tyydytä minua samalla tavalla. Joskus asiatekstin lukeminen ilahduttaa eniten, joskus haluan jotain kevyempää ja joskus vain Harry Potter kelpaa. Viime aikoina olen ollut erityisen kiinnostunut englanninkielisistä hömppäromaaneista.
Hauska asia on myös se, että huomasin tammikuussa, kun olin veljeni luona koiravahtina, että luen enemmän, kun minulla on vain yksi kirja käden ulottuvilla. Olisi siis ehkä aika luopua useamman kirjan taktiikasta...
Kun puen jalkaan sukkia tai kenkiä, laitan aina ensin vasemman. Aina. Otan kengät ja sukat myös aina pois ensin vasemmasta ja sitten vasta oikeasta jalasta. Housut laitan myös useimmiten vasen jalka edellä ylleni. Minusta tämä on hieman erikoista erityisesti sen takia, että minua oikeakätisempää ihmistä voi olla vaikea löytää. Luulisi siis, että oikealla jalalla aloittaminen kun olisi luontevampaa.
Teen yllättävän paljon muutenkin asioita luontevammin vasemmalla kuin oikealla jalalla. Jos pitää treeneissä reaktiolähdöissä kääntyä, se onnistuu paremmin vasemmalta puolelta. Ponnistan myös usein vasemmalla paremmin kuin oikealla (joskin syöksy hakeutuu aina oikealle, vaikka pitäisi pystyä ponnistamaan molemmilla) tai ainakin kuvittelen niin, koska muistelen yläkoulun liikuntatunteja, joilla ponnistin korkeushyppyyn vasemmalla jalalla.
Sanoisin, että kahdeksan tai yhdeksän kymmenestä unesta, jotka tiedostan nähneeni, ovat jonkinasteisia selkounia. En välttämättä muista enää aamulla, mitä niissä tapahtui, mutta tiedän ne nähneeni. Se ei tietenkään tee niistä selkounia, mutta olen lähes aina hyvin tietoinen siitä, että näen unta ja pystyn joskus vaikuttamaan siihen, että haluanko nähdä jonkin pätkän unesta uudelleen. Hirveästi en pysty unen kulkuun muuten kuitenkaan vaikuttamaan.
Mikä kuitenkin parasta, minä en tämän takia näe oikeastaan koskaan painajaisia. Jos uni alkaa mennä turhan ahdistavaksi tai jännittäväksi, pystyn herättämään itseni, koska tiedän näkeväni unta. Se on oikeastaan aika kätevää, vaikka omia uniaan ei olekaan kiva keskeyttää. Varsinkin, koska siitä jää toisinaan vähän inhottava tunne, eikä uudelleennukahtaminen ole aina helppoa.
Minulla on asunnossani joka paikassa pöllöjä. On seinätarroja, mukeja, tyynyliinoja, koriste-esineitä, vaatteita... Rakastan pöllöjä ja monet tietävät siitä. Pidän toki myös monista muista eläimistä, kuten kissoista, koirista, ketuista, oravista, jäniksistä ja susista (jos olisin itse eläin, olisin varmaan susi), mutta jostain syystä pöllöistä tuli muutama vuosi sitten melkein keräilykohde. Kuitenkin suurimman osan pöllöistäni olen saanut lahjaksi. En siis itse ole kovin montaa ostanut. Kai.
Minulla on kuitenkin hämmentävä kyky bongata kaikki pöllötavarat kaupoista, myös kirpputoreilta, joista en yleensä löydä mitään, koska sekaisuus häiritsee minua. On oikeastaan jo vähän surullisen kuuluisaa, miten vaivattomasti löydän pienimmätkin pöllöt.
Yllättikö jokin fakta? Mitä hauskoja faktoja voisit itsestäsi kertoa?
sunnuntai 23. joulukuuta 2018
torstai 20. joulukuuta 2018
Joulukuun kahdeskymmenes päivä: Siivousmusiikkia
Minulla on tänään siivouspäivä, joten sen kunniaksi siivousmusiikkia.
lauantai 8. joulukuuta 2018
Joulukuun kahdeksas päivä: Christmas Lights
Tänään saatte iloksenne yhden kaikkien aikojen suosikkijoululauistani. Tämän olen toki jakanut ainakin kerran jo edellisvuonnakin, mutta jotkin asiat eivät koskaan vanhene liikaa.
Pidän Coldplaysta todella paljon ja tätä kappaletta voisin hyvin kuunnella ympäri vuoden.
Mikä on lempijoululaulusi?
lauantai 24. joulukuuta 2016
perjantai 9. joulukuuta 2016
Luukku 9: Parhaat joululaulut – English Edition
Joulukuun yhdeksäs päivä! Tänään listaan jälleen parhaita joululauluja, mutta tällä kertaa ne ovat englanninkielisiä. Olisin oikeastaan halunnut ylipäänsä vieraskielisiä joululauluja, mutta en oikein löytänyt hyviä muilla kielillä. Luulen, että se johtuu ihan tottumuksista.
Ehdottomasti yksi lempijoululauluistani. Voisin kuunnella tätä ympäri vuoden. Joulu ja Coldplay, mikä muka voi mennä vikaan?
Tähän törmäsin joskus Coca-Colan joulumainoksessa. Tiedättehän, ne missä joulupukki ajelee rekalla ja koko touhuun liittyy jonkin muukin hauska tarina? Joka tapauksessa, tämä biisi on myös sellainen, jota voisin kuunnella ympäri vuoden. Se ei edes kuulosta kovin paljon joululaululta. Sitä kuunnellessa alkaa kuitenkin aina tanssittaa.
En edes tiedä, miten päädyin tätä kuuntelemaan, mutta se on kaunis. Do They Know It's Christmas on muutenkin yksi ihanimmista joululauluista, ja tämä versio on jotenkin erityisen kiva.
Jostain syystä laulan tätä aina kesäkuussa. Ja seuraavan kerran ensilumen aikaan. Michael Bublé laulaa tämän niin kauniisti ja tarttuvasti.
Kaksi edellistä ovat molemmat Napapiirin pikajuna -elokuvasta, joka on yksi joulusuosikeistani. Varsinkin Josh Grobanin Believe on ihana.
Sleeping at Last on nykyään yksi suosikkiartisteistani. En edes tiedä, miten se tapahtui, mutta huomaan päivä toisensa jälkeen kuuntelevani näitä kappaleita uudelleen ja uudelleen. Enkä siis tosiaan puhu pelkästään joululauluista. Jos olette kuunnelleet postauksien loppuun linkkailemiani kappaleita, olette saattaneet pariin jo törmätä.
Tässä ei todellakaan ole kaikkia suosikeitani, mutta niiden listaamiseen voisi mennä vuosisata. Suosikeita tulee muutenkin koko ajan lisää. Eivätkä nämä ole muuten mitenkään järjestyksessäkään.
P.s. Tänään on ensimmäinen saksan kokeeni ikinä!
Ehdottomasti yksi lempijoululauluistani. Voisin kuunnella tätä ympäri vuoden. Joulu ja Coldplay, mikä muka voi mennä vikaan?
Tähän törmäsin joskus Coca-Colan joulumainoksessa. Tiedättehän, ne missä joulupukki ajelee rekalla ja koko touhuun liittyy jonkin muukin hauska tarina? Joka tapauksessa, tämä biisi on myös sellainen, jota voisin kuunnella ympäri vuoden. Se ei edes kuulosta kovin paljon joululaululta. Sitä kuunnellessa alkaa kuitenkin aina tanssittaa.
En edes tiedä, miten päädyin tätä kuuntelemaan, mutta se on kaunis. Do They Know It's Christmas on muutenkin yksi ihanimmista joululauluista, ja tämä versio on jotenkin erityisen kiva.
Jostain syystä laulan tätä aina kesäkuussa. Ja seuraavan kerran ensilumen aikaan. Michael Bublé laulaa tämän niin kauniisti ja tarttuvasti.
Kaksi edellistä ovat molemmat Napapiirin pikajuna -elokuvasta, joka on yksi joulusuosikeistani. Varsinkin Josh Grobanin Believe on ihana.
Sleeping at Last on nykyään yksi suosikkiartisteistani. En edes tiedä, miten se tapahtui, mutta huomaan päivä toisensa jälkeen kuuntelevani näitä kappaleita uudelleen ja uudelleen. Enkä siis tosiaan puhu pelkästään joululauluista. Jos olette kuunnelleet postauksien loppuun linkkailemiani kappaleita, olette saattaneet pariin jo törmätä.
Tässä ei todellakaan ole kaikkia suosikeitani, mutta niiden listaamiseen voisi mennä vuosisata. Suosikeita tulee muutenkin koko ajan lisää. Eivätkä nämä ole muuten mitenkään järjestyksessäkään.
P.s. Tänään on ensimmäinen saksan kokeeni ikinä!
perjantai 2. joulukuuta 2016
Luukku 2: Parhaat suomenkieliset joululaulut
Joululaulut tuovat joulumielen ihan eri tavalla kuin esimerkiksi koristeet. Joululauluissa on aina jotakin lämmintä ja ihanaa. Ne saavat olla surullisia tai iloisia, mutta jos ne luovat oikeanlaista tunnelmaa, pidän niistä melko varmasti. Tai no niin, olen oikeasti aika tarkka siitä, millaisesta musiikista pidän. Haluan, että laulajat pysyvät vireessä, sanoja ei venytetä typeristä kohdista ja muuta vastaavaa. Monet vanhojen iskelmätähtien kappaleet jäävät juuri tämän takia kuuntelematta.
Mutta jos nyt puhutaan lempijoululauluistani, niin päätin jakaa listan (ainakin) kahteen osaan. Tähän ensimmäiseen osaan kerään vain suomenkielisiä kipaleita. Vaikka kuuntelen mielelläni myös vieraskielistä musiikkia, on Suomessa paljon hyviä laulajia ja varsinkin juuri joululauluista löytyy paljon kauniita versioita. Tässä siis listaa tämän hetkisistä suosikkikappaleistani. Kaikkia en voi listata, koska niitä on aivan liikaa. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin voi hyvin olla, että siihen listaan tulisi huomattavasti enemmän Suvi Teräsniskaa.
Isoäidin soittorasia oli ykai lempijoululauluistani jo silloin, kun olin lapsi. En muista kuulleeni kovin montaa muuta versiota siitä kuin tämä. Tätä kuunnellessani ajattelen edelleen aina mummia. Tämä kappale ei kuitenkaan tuo mieleen surullisia tai haikeita muistoja, vaan oikeastaan kaikki ovat vain iloisia.
Hei mummo on yhtä aikaa haikea ja iloinen. En oikein tiedä, miksi se koskettaa niin paljon, mutta tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkejani heti, kun Suvin levyä kuuntelin ensimmäisen kerran.
Tämän kanssa on hiukan sama tilanne kuin edellisenkin kanssa. En tiedä, minkä takia tästä tuli niin tärkeä, mutta pidän tästä aivan erityisesti.
Huolimatta siitä, mitä edellisistä kappaleista olen sanonut Varpunen jouluaamuna on varmasti kaunein suomenkielinen joululaulu. Siitä oli kuitenkin äärettömän vaikea löytää kaunista versiota. En jostain syystä pidä tästä Loirin laulamana erityisen paljoa, mutta mikään muukaan versio ei tuntunut hyvältä. Jos siis joku löytää tai tietää hyvän versioinnin tästä, kertokaa ihmeessä!
Tähän törmäsin vahingossa joitakin vuosia sitten. Aikakoneen versio on kuulemistani ehdottomasti paras. Minusta tämä tarvitsee kirkasta ja siistiä laulutyyliä.
Loiri ei ole ikinä kuulunut suosikkilaulajiini, mutta kukaan muu ei laula Tonttua yhtä hyvin. Tämä tulkinta on äärettömän kaunis, kiireetön ja jouluinen.
Tässä on tosiaan vain joitakin joululaulusuosikeitani. Muita ovat ehdottomasti ainakin Joulumaa ja Sylvian joululaulu sekä Joel Hallikaisen laulama Joulurauhaa.
Mitkä ovat teidän joululaulujanne?
Mutta jos nyt puhutaan lempijoululauluistani, niin päätin jakaa listan (ainakin) kahteen osaan. Tähän ensimmäiseen osaan kerään vain suomenkielisiä kipaleita. Vaikka kuuntelen mielelläni myös vieraskielistä musiikkia, on Suomessa paljon hyviä laulajia ja varsinkin juuri joululauluista löytyy paljon kauniita versioita. Tässä siis listaa tämän hetkisistä suosikkikappaleistani. Kaikkia en voi listata, koska niitä on aivan liikaa. Ja jos nyt ollaan rehellisiä, niin voi hyvin olla, että siihen listaan tulisi huomattavasti enemmän Suvi Teräsniskaa.
Isoäidin soittorasia oli ykai lempijoululauluistani jo silloin, kun olin lapsi. En muista kuulleeni kovin montaa muuta versiota siitä kuin tämä. Tätä kuunnellessani ajattelen edelleen aina mummia. Tämä kappale ei kuitenkaan tuo mieleen surullisia tai haikeita muistoja, vaan oikeastaan kaikki ovat vain iloisia.
Hei mummo on yhtä aikaa haikea ja iloinen. En oikein tiedä, miksi se koskettaa niin paljon, mutta tästä tuli ehdottomasti yksi suosikkejani heti, kun Suvin levyä kuuntelin ensimmäisen kerran.
Tämän kanssa on hiukan sama tilanne kuin edellisenkin kanssa. En tiedä, minkä takia tästä tuli niin tärkeä, mutta pidän tästä aivan erityisesti.
Huolimatta siitä, mitä edellisistä kappaleista olen sanonut Varpunen jouluaamuna on varmasti kaunein suomenkielinen joululaulu. Siitä oli kuitenkin äärettömän vaikea löytää kaunista versiota. En jostain syystä pidä tästä Loirin laulamana erityisen paljoa, mutta mikään muukaan versio ei tuntunut hyvältä. Jos siis joku löytää tai tietää hyvän versioinnin tästä, kertokaa ihmeessä!
Tähän törmäsin vahingossa joitakin vuosia sitten. Aikakoneen versio on kuulemistani ehdottomasti paras. Minusta tämä tarvitsee kirkasta ja siistiä laulutyyliä.
Loiri ei ole ikinä kuulunut suosikkilaulajiini, mutta kukaan muu ei laula Tonttua yhtä hyvin. Tämä tulkinta on äärettömän kaunis, kiireetön ja jouluinen.
Tässä on tosiaan vain joitakin joululaulusuosikeitani. Muita ovat ehdottomasti ainakin Joulumaa ja Sylvian joululaulu sekä Joel Hallikaisen laulama Joulurauhaa.
Mitkä ovat teidän joululaulujanne?
Tilaa:
Kommentit (Atom)