Viime viikolla istuin bussissa kotimatkalla, kun joukko vanhuksia (olkoon kuinka epäkorrekti termi tahansa!) alkoi kerrata omia sairaushistorioitaan. Oli lonkkaleikkausta, selkävaivaa ja ylipäänsä vaikeaa elämää. Eikä siinä sinänsä mitään. Omista vaivoistaan tietenkin saa puhua ja joskus se on varmasti helpottavaakin. Olen kuitenkin rehellisesti sanottuna sitä mieltä, että koko bussin ei välttämättä tarvitsisi tietää, kenen lonkkia on sörkitty veitsellä ja kenen ei.
Sairauskertomusten jälkeen haukuttiin noin puolet kanssamatkustajista niin, että vähintään se puolibussia jälleen asian kuuli. Valitettiin sitä, etteivät nuoret päästä vanhempia istumaan täydessä bussissa, eikä kukaan enää kunnioita. Totesivatpa myös, että mitä tummempi iho ihmisellä on, sitä epätodennäköisempää on, että nousisi kenenkään tieltä. (Olen kyllä nähnyt ihan kaikennäköisten nuorten nousevan vanhempien tieltä penkeistä. Aivan ihonväristä riippumatta.) Kyseiset rouvathan kyllä kaikki istuivat, paitsi se kaikista kovaäänisin, joka ei aluksi edes suostunut istumaan selkäkipujen takia. Meni kyllä myöhemmin istumaan, kun paikka vapautui, mutta nousi jo parin pysäkinvälin jälkeen takaisin seisomaan, koska istuminen sattui. Nuoria ehdittiin myös muutenkin päivitellä aika tyytyväisesti hetki. Kaikista ikävintä touhussa mielestäni oli se, että rouvien penkkien vieressä seisoi ehkä lukioikäinen tyttö, joka ei sanonut mitään koko päivittelyyn.
Muutenkaan kohtaamiset iäkkäämpien ihmisten kanssa eivät ole aina kovin mieltä ylentäviä. Kauppajonossa saattaa saada kärryistä töytäisyn takapuoleen, mikäli takana seisoo vanhempi rouvashenkilö (jostain syystä törmäilijät tuntuvat aina olevan naisia!). Vanhat rouvat saattavat myös kaupassa lähes juosta kärryineen eteen jonossa tai kiilata hyllyn eteen niin, että et enää näe valikoimaa.
Älkää toki kuitenkaan erehtykö, olen tavannut paljon erittäin mukavia vanhuksia. Vanhuus itsessään ei siis tee kenestäkään töykeää tai epäkohteliasta. Mutta koska ihmisistä on helpompi puhua ryhminä, tämä saattaa tuntua oikomiselta ja yleistämiseltä. Se ei siis tosiaankaan ole pyrkimykseni! Myönnettäköön myös, että minäkin omasta nuoresta iästäni huolimatta, olen jo saanut itseni kiinni sanoessani "nykynuoret", mutta ainakin kerran se johtui siitä, että päälleni oli sylkäisty syyttä.
Nuorten odotetaan aina kunnioittavan vanhempia ihmisiä. Ja niin sen toisaalta pitääkin mennä. Totta kai muita ihmisiä on kunnioitettava, mikäli ihminen sen ansaitsee. Minusta olisi kuitenkin lähtökohtaisesti olennaista, että myös vanhemmat ihmiset kunnioittaisivat itseään nuorempia, jos siihen on aihetta. Kunnioituksen ei kuitenkaan pitäisi olla välttämättä itsestään selvää. Kohteliaalla ja kunnioittavalla käytöksellä on mielestäni ero. Se ei ole suuri, mutta kyllä se sieltä löytyy. Kohteliaasti voi käyttäytyä ilman kunnioitusta, mutta kunnioittava käytös on aina kohteliasta.
En osaa ajatella, että kukaan ansaitsisi automaattisesti kunnioitusta vain sen takia, miten monta vuotta on elänyt. Kunnioitus on mielestäni sellainen asia, joka pitäisi ansaita omalla käytöksellä tai teoilla. Millä perusteella 80-vuotiaalla henkilöllä olisi yhtään sen enempää ihmisarvoa kuin 17-vuotiaalla? Minkä takia 17-vuotiaan pitäisi kohdella 80-vuotiasta erityisen kunnioittavasti, jos 80-vuotias ei osoita tätä samaa kunnioitusta takaisin? Siksikö, että 80-vuotias on sattunut syntymään yli kuusikymmentä vuotta aiemmin? Tämä vastakkainasettelu ei myöskään päde pelkästään nuorison ja iäkkäämpien välillä, sillä välissä ei tarvitse olla edes kahta sukupolvea.
Henkilökohtaisesti en koe tarvetta kunnioittaa ihmisiä, jotka katsovat toisia nenänvarttaan pitkin tai odottavat saavansa jollakin tavalla erityistä kohtelua vain siksi, että ovat vanhempia. Hyviin tapoihin toki kuuluu antaa bussissa tilaa iäkkäämmille ihmisille, väistää esimerkiksi kaupassa, jos osuu jonkun kanssa kohdakkain sekä tietenkin kiltit pikku fraasit kuten kiitos, ole hyvä ja anteeksi. Sen sijaan kovaääninen kailottaminen, toisten ihmisten äänekäs ja aiheetonkin arvostelu sen sijaan eivät.
Tästä tuli kyllä nimensä mukaisesti marina...
Olet täysin oikeassa.
VastaaPoista