torstai 5. marraskuuta 2020

Kuulumisia

Kevät 2020. Kesä 2020. Syksy 2020. Tuntuu, kuin viimeiset kuukaudet olisivat yhtä aikaa kestäneet vuosia ja olleet vain sekuntien mittaisia. Asioita on tapahtunut paljon.



Pelasimme lyhennetyn pesäpallokauden, kun vihdoin pääsimme eroon kokoontumiskielloista. Olin töissä Pesäpalloliitolla pari kuukautta. Aloitin luovan kirjoittamisen perusopinnot Turun avoimessa yliopistossa. Luin kirjoja. Kirjoitin. Ryhdyin yrittäjäksi. (lisätietoja!) Bloggerin luomistila on muuttanut muotoaan, enkä osaa enää käyttää tätä.

Huokailukevät. Koronakauhut. Kiinni menneet liikuntapaikat. Zoom-treenit joukkuekavereiden kanssa. Saamattomuus. Työttömyyshuolet. Kasapäin luettuja kirjoja.

Vuoristoratakesä. Ihania hetkiä ja vähän vähemmän ihania hetkiä. Stressiä ja hiekkarannalla lojumista. Pesäpalloa, pesäpalloa, pesäpalloa.

Hujaussyksy. Kaikki tapahtui hirveän nopeasti. Yrittäjyys, paperisota (joka on vieläkin kesken, koska kaikki virastojen ohjeet ovat teoreettisia, eivät käytönnöllisiä), ensimmäiset työt. Pesäpallokauden päätös ja uuden alku. Kaksi luovan kirjoittamisen kurssia. Kasvavat joulufiilikset, jotka ehtivät vielä kuolla pois.

Tänä vuonna olen ollut enemmän oma itseni kuin pitkään aikaan. Tärisevä stressipallo minä, mutta myös se vanha Hanna, joka innostui asioista ja suhtautui niihin intohimoisesti. Kasvava feminismi on nostanut päätään.

Outo vuosi ja oudommaksi tuntuu menevän. Ei auta kuin koittaa pitää pää pinnalla.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti