Minä ja julkinen liikenne!?

Yliopistolla päätettiin, että syyskuun alusta asti kaikki yliopiston parkkipaikat muuttuvat maksullisiksi. Henkilökunta voi ostaa itselleen parkkeerausoikeuden, joka maksaa 15 euroa kuukaudessa, mutta opiskelijoilta se ei onnistu. Opiskelijoita varten on opiskelijaparkit. Tunnin parkkeeraus maksaa viisikymmentä senttiä, ja auton saa jättää paikalle korkeintaan neljäksi tunniksi kerrallaan. Parkkimaksun maksaminen onnistuu kätevästi EasyPark-sovelluksella tai sen nettisivuilla.

Ja koska aiheeseen littyviä kuvia ei tietenkään ole, pyhäinpäivänä napatut otokset saavat olla tänään kuvituksena. Pahoittelut tästä.

Ongelma 1. Saatan olla yliopistolla yli kahdeksan tuntia kerralla. Saattaa olla, että juoksen luennolta toiselle tai paikasta toiseen hiki hatussa, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole ylimääräistä (tämä tosin on melko harvinaista). Voi myös olla, että kaikki luentoni ovat eri puolilla kampusta tai parkkiaikani loppuu juuri silloin, kun en autoa pääse siirtämään.

Ongelma 2. Jos tuon autoni yliopiston parkkiin, maksan neljän tunnin pysäköinnistä 2 euroa. Viikossa se tekee kymmenen euroa, kuukaudessa neljäkymmentä. Vuokran jälkeen opintotuesta jää käyttöön reilu 70 euroa. Bensojen ja parkkimaksujen jälkeen sitä rahaa ei enää ole.

Ongelma 3. En voi maksaa parkkimaksua, koska puhelimeeni ei saa EasyPark-sovellusta (joojoo, Lumia on vähän huono näissä asioissa) eikä minulla ole luottokorttia. Tässä ovat jonkin sortin neropatit olleet systeemiä keksimässä.

Ongelma 4. Jos päätän tulla autolla, joudun uhmaamaan sakkoja, sompailemaan keskellä pikkukatuja siinä toivossa, että joku vapaa paikka löytyy tai viemään auton melko kauas. Sakkoihin ei ole varaa, pikkukadut eivät houkuta, ja kauas on pitkä matka (ja kaukaa käveleminen kestää turhan kauan).



Lokakuun alussa hain itselleni Föli-kortin. Minusta, vannoutuneesta omien aikataulujen noudattajasta, tuli siis julkisen liikenteen suurkuluttaja. Ja se on yllättävän kivaa ja kätevää. Maksoin kolmenkymmenen päivän linja-autoajelusta muistaakseni 41 euroa, josta viisi meni itse korttiin ja loput kuukausimaksuun. Nyt, kun kortti on jo olemassa, voin ladata sen uudelleen netissä 33 eurolla. Opiskelijahinnat ovat parhautta.

41 euroa tai 33 euroa kuulostaa nopeasti ajateltuna jopa isolta summalta. Mutta koska matkustin lähemmäs neljäkymmentä kertaa kolmenkymmenen päivän aikana, jäi hinnaksi yhtä matkaa kohden vain hiukan yli euro. Puhutaan siis ihan hirvittävästä säästöstä. Ja onhan se halpaa.

Vertailun vuoksi: Ulvilasta Poriin on suunnilleen sama matka kuin nykyisestä kotikaupungistani Turkuun. Ulvilasta Poriin matkustetaan bussilla kaikkien mahdollisten mutkien kautta, busseja kulkee noin neljänkymmenen minuutin välein, ja perille pääsee puolessa tunnissa. Kolmenkymmenen päivän bussikortti maksaa opiskelijalle 42 euroa (+ ensimmäisellä kerralla 7 euron pantti). Nykyään pääsen kotoani Turun keskustaan parhaimmillaan kahdessakymmenessä minuutissa, ja busseja tulee vähintään vartin välein, ruuhka-aikoina vielä useammin.

Yksi iso plussa tässä bussimatkustelussa, kun vertaa Turun ja Porin liikennettä on se, että Turussa oikeasti kuskit ovat asiakaspalvelijoita. Okei, osa on tosi yrmeitä ja nihkeitä, mutta monikaan ei katso matkustajiaan nenän varttaan pitkin. Turkulaisille bussikuskeille uskallan maksaa käteisellä ja heiltä uskaltaisin jopa kysyä jotakin. Porissa bussikuskit ovat aina olleet jotenkin kovin ikäviä.



Okei, oli täälläkin yksi aika erikoinen kuski. Turun busseissa on sellaiset lähilukuominaisuudella varustetut kortinlukijat, joihin kortti vain lätkäistään hetkeksi ja siihen ilmestyy merkki onnistuneesta noususta. Yhtenä päivänä kortinlukija ei jostain syystä suostunut lukemaan korttiani, vaikka kuinka koitin. Bussikuski ei sanonut mitään, mutta hetken kuluttua huomasin, kun hän huitoi kättään toista lukijaa kohden. Koitin sitten tätä lukijaa, mutta koska en nähnyt päätettä, joka oli kuskia kohden, en tietenkään tiennyt, lukiko laite korttini. Kuski jatkoi vain huitomista ja lopulta minun oli pakko kysyä, ottiko se korttini. Kuski vain mumisi jotain epämääräistä ja päättelin sen tarkoittaneen kyllä. Ei huudellut perään, että kai se ihan oikein meni. Tämä kuski oli muutenkin hiukan kummallinen, sillä hän ajoi hyvin levottomasti ja töyssähtelevästi ja alkoi ilmeisesti jossain vaiheessa laskea rahoja…

Kuitenkin, mikä on hyvin mielenkiintoinen ero bussikäyttäytymisen suhteen Porin ja Turun välillä on se, että Porissa oikeastaan kaikki kiittävät bussista noustessaan (tai näin minä muistaisin), mutta Turussa se on melko harvinaista. Tuntuu omituiselta, että paremmasta palvelusta ei kiitetä. Pelätäänkö Porissa bussikuskeja? Tai no, minä ainakin pelkäsin silloin joskus kun busseilla ajelin. Olin tosin vielä alakoulussa ja pelkäsin kaikkea ja kaikkia.