Pari viikkoa sitten pidin puheviestinnässä puheen ihmisten typeryydestä verkkokeskusteluissa. Pidin sitä melko merkityksellisenäkin aiheena. Monet haukkuvat toisia ja kohtelevat muita huonosti. Nyt olen kuitenkin vakuuttunut, että verkon ongelmat ovat pieniä verrattuna siihen, mitä ulkomaailmassa tapahtuu.
Juuri nyt sosiaalinen media on tulvillaan Pray for Paris -kuvia. Instagram, Facebook ja Twitter hälisevät Ranskan tragediasta. Ja syystä, vaikka tai ehkä juuri siksi, että tällaiset asiat ovat liian isoja yhden ihmisen ymmärrettäväksi. Satoja uhreja. Vielä enemmän heidän läheisiään ja rakkaitaan. Mikä ajaa ihmiset tällaisiin tekoihin?
Jokainen meistä tietää, mitä tapahtui 11. syyskuuta 2001. Jokainen meistä tietää, mistä puhutaan, kun joku mainitsee Bostonin maratonin samankaltaisessa yhteydessä. Jokainen meistä tietää, kuka on Anders Breivik. Miksi? Koska jokainen tapahtuma on koskettanut ihmiskunnan sisintä suurena tragediana.
Lähes joka viikko meitä pyydetään rukoilemaan jonkun puolesta. Jotain on satutettu. Joku toinen on tapettu. Ihmisiä on rikottu ja revitty. Mikään syy ei ole siihen riittävä. Mikään syy ei oikeuta mielettömään väkivaltaan.
En halua rukoilla Pariisin puolesta. En halua rukoilla enää yhdenkään pommituksen tai ampumavälikohtauksen uhrin puolesta. En enää yhdenkään satutetun lapsen puolesta. En enää yhdenkään väkivallan uhrin puolesta. Olen nähnyt riittävästi pahuutta jo kolmeksi eliniäksi. Samalla olen kuitenkin nähnyt yhtä paljon hyvyyttä, sillä hädän hetkellä avuliaisuus lisääntyy. Ihmiset kokoontuvat kohtaamaan yhteisen vihollisen joukkona. Oli vihollinen sitten toinen ihminen tai luonto.
Meillä on vapaus ja vastuu valita, miten kohtelemme muita ihmisiä. Väkivaltaan ei koskaan pitäisi vastata väkivallalla
On kuitenkin tavallaan hyvä, että on vielä asioita, jotka tuovat ihmiset yhteen ympäri maailmaa. Niin kauan, kun ihmiset jaksavat surra toisten puolesta, rukoilla toisten puolesta ja tuntea myötätuntoa, on toivoa. Vaikka mieluummin näkisin, miten verkossa juhlitaan jäätiköiden pelastumista, nälänhädän loppumista tai maailmanrauhaa, on näissä oloissa otettava pienetkin voitot vastaan kiitollisena.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti