Onko jouluna mitään parempaa, kuin paksu romaani, lämmin juotava, peitto ja takkatuli tai kynttilät? Minun on ainakin vaikea keksiä mitään sen ihanampaa ja tänä vuonna todella toivon pääseväni nauttimaan niistä ainakin pari kertaa.
Nyt kun opiskelulle mikset on ainakin joksikin aikaa opiskeltu, minulla on aikaa muillekin kirjoille. Aikaa olisi toki ollut jo jonkin aikaa, mutta en ole saanut luettua kuin ihan muutaman kirjan valmistumisen jälkeen. Joulun aikana kuitenkin ajattelin avata ainakin pari kirjaa. Mieluusti lukisin useammankin, mutta on todennäköistä, että pääsen paneutumaan aika harvaan, koska luen hitaasti. Muutenkin, koska olen lukenut viime vuosina niin vähän kaunokirjallisuutta, on niihin tarttuminen ollut toisinaan vähän vaikeaa. Kun oli lukenut puolipakosta koko päivän kirjoja opintojen takia, kaunokirjallisuuden lukeminen ainakaan minulla ollut se ensimmäinen rentoutumiskeino. Valitettavasti se fiilis on jäänyt päälle. Nyt joulun aikaan koetan sitä karistaa, koska olen nuorempana rakastanut lukemista ja haluan löytää kauan kadoksissa oleen harratukseni taas.
Lyhyt joulun lukulistani koostuu tällä tietoa kolmesta kirjasta: Harry Potter ja Feeniksin kilta, A Christmas Carol ja A Winter Kiss on Rochester Mews. Englanninkielipainotteisesti siis tällä kertaa. Tai no, sivumäärällisesti Feeniksin kilta hurauttaa kyllä kevyesti kahdesta muusta ohi, joten ehkä silti tulee luettua enemmän suomea.
Feeniksin kiltaa luen, koska aloin lukea Harry Pottereita uudelleen joskus viime vuonna ja olen vasta nyt päässyt tänne asti. Muistelen kaiholla niitä aikoja, kun luin koko sarjan kahdessa tai kolmessa viikossa. Se oli silloin, kun vielä osasin keskittyä ja ottaa aikaa lukemiseen. Feeniksin kilta on yksi suosikkikirjoistani sekä Harry Pottereista että kirjoista yleensä. Luen sitä varmaan vähintään kymmenettä kertaa. Joskus mietin, että pitäisi ehkä suunnata kirjallisia kiinnostuksia myös johonkin muuhun suuntaan, luultavasti pelkillä Harry Potterien lukemisella ei kovin paljon sivisty. Mutta omaksi puolustuksekseni minun on sanottava, että joka kerta kun luen Harry Pottereita uudelleen, löydän niistä jotakin uutta.
A Christmas Carol on luonnollisesti Charles Dickensin kirjoittama jouluklassikko. Olen joskus nuorempana lukenut sen suomeksi, mutta omistamaani englanninkielistä versiota en ole vielä saanut kahlattua läpi. Kirja on toki sen verran lyhyt, että se pitäisi olla melko nopeasti lukaistavissa. Hankaluuksia saattaa toki aiheuttaa vanhahko kieli, mutta kai siitäkin selviää. A Christmas Carol on yksi parhaista joulutarinoista ikinä. Se on koskettava, jännittävä ja hauskakin. Yleensä haluan joulun aikaan katsoa ainakin jonkin monista sen pohjalta tehdyistä elokuvista. Ehkä tänä vuonna luen ensin ja katson sitten.
A Winter Kiss on Rochester Mews on listani uusin lisäys. Olin haaveillut joulukirjan ostamisesta jo jonkin aikaa, sillä Akateemisen ja Suomalaisen hyllyt lähes pursuavat melkein ällöromanttisia joulutarinoita. Romantiikka kuitenkin sopii minusta varsinkin jouluun niin hyvin, että olen valmis jättämään ällöosuuden huomiotta. Ainakin useimmiten. Aloitin kirjan lukemista edellisiltana, mutta en päässyt vielä pitkälle, koska kello oli silloin jo aika paljon ja aamulla piti tulla työnhakuvalmennukseen (oi, mitä iloa! älkää kertoko kenellekään, mutta olen valmennuksessa nytkin, minulla vain ei ole oikeastaan tehtävää), enkä tätä kirjoittaessani ole ehtinyt siihen sen enempää vielä paneutua. Kirjan kansi on visuaalisesti todella miellyttävä, ja sen juoni vaikuttaa juuri sellaiselta, joka minua kiinnostaa. Pidän usein hyvin paljon tarinoista, jotka jollakin tavalla pureutuvat ihmisten arkiseen elämään ja erityisesti heidän töihinsä. Jos henkilöt joutuvat puurtamaan yrittäessään saavuttaa jotakin tavoitetta, kirja tai tarina on minulle usein helppo myydä. Odotan innolla!
Oletko koskaan lukenut Jesper Malmrosen kirjoittamaa romaania Vallan linnake? Entä kuulostaako Orhan Pamukin Kummallinen mieleni tutulta? Voi olla, että teokset ovat sinulle tuttuja tai voi olla, että et ole niistä koskaan kuullutkaan. Luova Eurooppa -hankkeen avulla todennäköisyys sille, että ainakin joku teistä lukijoista tuntee nämä kirjat, on kasvanut.
Luova Eurooppa on Euroopan unionin hanke, joka toimii vuosina 2014 - 2020. Se tarjoaa taloudellista tukea luovien alojen toiminnalle ja eurooppalaiselle yhteistyölle. Hankkeen kokonaisbudjetti on hurjalta kuulostava 1,46 miljardia euroa. Luova Eurooppa -hankkeen tärkein tehtävä on tukea kulttuurin, luovien alojen ja av-alan organisaatioita sekä av-alan ammattilaisia. Hakukierros tuelle järjestetään kerran vuodessa. Hanke pyrkii laajentamaan eurooppalaisten luovien alojen toimijoiden näkyvyyttä ja mahdollisuuksia kansainvälisellä tasolla. Se osallistuu markkinoiden kasvattamiseen ja eurooppalaisten kulttuurituotteiden saattamiseen sellaisille yleisöille, joille ne eivät ilman resurssien lisäämistä välttämättä ulottuisi. Yksi hankkeen tehtävistä on myös Euroopan kulttuurisen ja kielellisen monimuotoisuuden suojeleminen. Hanke toimii Luova Eurooppa -yhteyspisteiden kautta. Yhteyspisteitä on kaikissa ohjelmamaissa, ja niiden tehtävä on hoitaa hankkeen tiedotusta ja neuvontaa.
Luovilla aloilla työskennellään esittävän taiteen, kuvataiteen, kustannusalan, elokuvien, television, musiikin, monialaisten taiteiden, videopelien ja kansanperinteen parissa. Luovat alat rakentavat pohjan sille, millainen meidän yhteiskuntamme on, sillä ne ovat kautta aikojen heijastelleet sitä, minä ja millaisina itsemme, toisemme ja maailman näemme. Globaalistuvassa tai jo täysin globaalistuneessa maailmassa kansainvälinen yhteistyö on noussut arvaamattomaan arvoon. Myös Luova Eurooppa -hanke on hypännyt kyytiin mukaan, sillä se tukee paljon eurooppalaisia yhteistyöhankkeita, kuten kirjallisuuden käännöshankkeita. Yhteistyöhankkeet ovat pääosin laajoja. Niiden tavoitteena on usein osaamisen kehittäminen, alan toimijoiden liikkuvuuden edistäminen tai yhteistuotantojen ja -kiertueiden tai kulttuurituotteiden vaihtaminen tai levittäminen. Eräitä menestyneitä kansainvälisiä hankkeita ovat olleet Cineuropa (hankkeen sivuille tästä), PHONE HOME (hankkeen sivuille tästä) ja The European Opera Digital Project (hankkeen sivuille tästä).
Minulle tutuin ja rakkain taiteenlaji on kirjallisuus. Pidän kovasti myös musiikista, elokuvista ja kuvataiteesta, mutta kirjallisuudessa on oma hohtonsa. Siksi esimerkkini tänään on nimenomaan kirjallisuudesta. Aiemmin tekstissä mainitsin Malmrosen ja Pamukin kirjoittamat kirjat. Ensimmäinen näistä kirjoista on alkuperäiseltä tanskankieliseltä nimeltään Borgen, jälkimmäinen turkinkieliseltä nimeltään Kafamda Bir Tuhaflik. Molemmat kirjat on käännetty Luova Eurooppa -hankkeen tarjoamalla tuella. Tukea on myönnetty suomalaisille kustantamoille kirjojen kääntämistä varten kaksi kertaa: vuonna 2014 Into Kustannukselle 39 820 € kolmen kirjan kääntämiseen ja vuotta myöhemmin Kustannusosakeyhtiö Tammelle 75 000 € kuuden kirjan kääntämiseen. Tämä tuki on mahdollistanut sen, että me suomea puhuvat suomalaiset olemme saaneet lukea näitä yhdeksää kirjaa omalla äidinkielellämme.
Luova Eurooppa haluaa edistää eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämistä. Se pyrkii myös laajentamaan käännöskirjallisuuden markkinoita löytämällä sille uusia lukijoita sekä sen perinteisessä että digitaalisessa muodossa. Tukea myönnetään vuosittain noin kuudellekymmenelle käännöshankkeelle, Suomeen tukea on tosiaan myönnetty kahdesti. Kustantamot voivat hakea hanketukea paitsi eurooppalaisen kaunokirjallisuuden kääntämiseen ja julkaisemiseen, myös näytekäännösten tekemiseen. Tukea voidaan myöntää myös sellaisten tilaisuuksien järjestämiseen, joiden pyrkimys on levittää ja markkinoida käännöskirjallisuutta sekä EU:n alueella että sen ulkopuolella. Hakemuksia arvioidaan myös sen pohjalta, onko kirjallisuuhankkeisiin sisällytetty EU:n kirjallisuupalkinnon voittaneita teoksia. Kun Kustannusosakeyhtiö Tammelle myönnettiin hanketukea, oli yksi käännöskirjoista isobritannialaisen Evie Wyldin Kaikki laulavat linnut (alkuperäiseltä nimeltään All The Birds, Singing), joka voitti EU:n kirjallisuuspalkinnon vuonna 2014.
Tietoa siitä, minkä verran Suomessa luetaan nimenomaan kaunokirjallista käännöskirjallisuutta, en löytänyt. Voisi kuitenkin olettaa, että vaikka suomalainen kirjallisuus on erittäin suosittua, myös ulkomainen kirjallisuus tekee kauppansa. Voin itse ainakin vakuuttaa, että vaikka yöpöydälläni on tällä hetkellä alkuperäiskielisiä teoksia, löytyy siltä myös käännöskirjallisuutta. Samoin "tämän haluan joskus lukea" -listaltani. Vaikka vain pieni osa käännöskirjallisuudesta käännetään Luova Eurooppa -hankkeen tuella, sekin pieni osa on tärkeä pala meidän kirjallisuuskenttäämme ja samalla kulttuuriamme. Jos kirjat olisivat jääneet kääntämättä, ne eivät olisi tavoittaneet niin laajaa yleisöä kuin nyt. Voisi kuvitella, että ainakin Kafamda Bir Tuhaflik olisi jäänyt monelta suomalaiselta lukematta.
Joskus lukion englannin tunnilla meille annettiin tehtäväksi keskustella siitä, mitä kulttuuri on tai mikä kaikki on kulttuuria. Sanoin silloin, että kulttuuri on elämää tai elämä kulttuuria, en muista tarkkaa muotoa. Asiasta kanssani puhuneet kaverini kuitenkin nauroivat minulle, koska ajatus oli heistä klisee. Silloin nielin sanojani, koska minulla ei ollut järkevää perustetta omalle mielipiteelleni. Nyt, jos minulta kysyttäisiin samaa asiaa, saattaisin edelleen vastata samoin. Luova Eurooppa -hanke edustaa minulle siis ennen kaikkea yhteiskunnan kehitystä ja luovuuden kukoistusta silloinkin, kun asiat ovat vaikeita. Taide. Luovuus. Kulttuuri. Ilman niitä sivilisaatio, jonka olemme vuosituhansien saatossa rakentaneet ei olisi sellainen kuin se nyt on. Minä en usko, että sitä oikeastaan edes olisi. Kaikki se, mitä me kulttuuriin ja taiteeseen vuodatamme, on heijastusta siitä, mitä me koemme. Asioita, joita me pelkäämme. Asioita, joita rakastamme. Asioita, jotka saavat meidät tuntemaan jotain suurta. Luova Eurooppa -hanke mahdollistaa sen, että me suomalaiset pääsemme kurkistamaan sisään turkkilaisten arkeen ja kulttuuriin. Turkkilaiset näkevät, mitä Belgiassa tapahtuu. Belgialaiset kokevat sen, mitä kreikkalaiset. Kun laajennamme näkökulmaamme kulttuuriin, laajennamme näkökulmaamme elämään ja ihmisiin.
Tyylistäni poiketen en liitä tähän tekstiin kuvia tai musiikkia. Ne edustavat taiteenlajeina kulttuuria, enkä voisi kuvitella elämää ilman niitä. Mutta. Joskus on parempi antaa sanojen sanoa, eikä peittää niitä muulla.
Yliopiston aloittamisen jälkeen lukemisesta on tullut jotenkin raskasta. Tiedä sitten, johtuuko se ajanpuutteesta, huonosta omastatunnosta vai siitä, että olen opiskellut kirjallisuutta sivuaineena, ja lukeminen on tuntunut työltä. Luulen että isoimpia ongelmia ovat olleet omatunto ja työläys.
Huomasin viime talvena kanditutkielmaani kirjoittaessa, että en saanut kirjoitettua yhtään mitään muutakaan, kun kandi oli kesken. Tuntui inhottavasti lusmuilulta ja työn välttelyltä, jos kirjoitti jotakin muuta kuin tutkielmaa, joten en kirjoittanut lähes mitään. En tiedä miten järkevä se ratkaisu on ollut, sillä kirjoittaminen on minulle yksi tärkeimmistä asioista koko maailmassa. Samalla tavalla uskon, että lukemisesta on tullut velvollisuus. Kun oli koko ajan kasa kaunokirjallisia teoksia, jotka olisi pitänyt lukea ja joita ei tahtonut lukea, ei tullut luettua niitä, mutta eipä juuri mitään muutakaan. Se oli ikään kuin kierre, jota ei oikein voinut pysäyttää. Lukeminen on helpompaa, kun siitä nauttii, mutta jos toisten kirjojen lukeminen ei huvita ja toisten lukemisesta tulee paha mieli ja huono omatunto, eipä paljon tee mieli lukea.
Nyt kun kotimaisen kirjallisuuden sivuaine on kutakuinkin paketissa (pitäisi vaivautua Sirkkalaan hakemaan loppumerkintä), voin hyvillä mielin taas paneutua kirjojen pariin, varsinkin kun syksyn aikana ei ole tarkoitus tehdä kovin montaa kirjatenttiäkään. Päätinkin siis koota listan kirjoista, joita haluaisin seuraavaksi lukea. Osan listaamistani teoksista olen lukenut ennenkin, mutta haluan lukea uudelleen ja osa on uusia tuttavuuksia. Muutaman kirjoista olen aloittanut, mutta jättänyt syystä tai toisesta kesken. Tässä listassa on vain osa niistä kirjoista, joita haluan lukea, mutta nämä olivat päällimmäisinä mielessä.
Lukulista - nämä kirjat tahdon lukea
Alcott, Louisa M.: Pikku naisia -sarja
En oikein tiedä mistä rakkauteni Marchin perheen tyttöihin alkoi, mutta rakastan heistä kertovia kirjoja. Olen lukenut kaikki neljä, ja hyllyssänikin keikkuu kaksi, mutta minusta tuntuu siltä että on taas aika palata niiden pariin.
Austen, Jane: Northanger Abbey
Austenin tuotantoon olen tutustunut enemmän elokuvien muodossa. Northanger Abbey on Ylpeyden ja ennakkoluulon jälkeen ehdoton suosikkini, ja vaikkei se kirjana kuulemma ole erityisen hyvä, tahdon sen silti lukea.
Brontë, Charlotte: Kotiopettajattaren romaani
Sain Jane Eyren mummiltani lahjaksi jo joitakin vuosia sitten, mutta en ole kirjaa tullut lukeneeksi. Tämä on kuitenkin yksi niitä teoksia, jotka pitää lukea.
Brontë, Emily: Humiseva harju
Tämän romaanin kohdalla pätee sama juttu kuin edellisen kanssa: pitää lukea. Tätä tosin en saanut mummilta, vaan ystäväni bongasi sen kirpputorilta ja toi minulle. Joskus yläkoulussa luin lyhennetyn version äidinkielessä, mutta sen lähemmäs en ole tätä teosta vielä päässyt.
Collins, Suzanne: Matkijanärhi
Olen lukenut sarjan muut osat, vain Matkijanärhi on edelleen lukematta. En ole myöskään voinut vielä katsoa tästä tehtyjä elokuvia, koska haluan lukea kirjan ensin.
Dickens, Charles: A Christmas Carol
Luin tämän joskus nuorempana suomeksi, mutta haluaisin palata kirjan pariin englanniksi, sillä alkuperäiskielinen versio on seisonut hyllyssä jo joitakin vuosia. Yksi suosikkitarinoistani.
Golding, William: Kärpästen herra
Tästä en ihan tarkkaan tiedä, miksi sen haluan lukea, mutta on ollut mielessä jo muutaman vuoden.
Harris, Joanne: Pieni suklaapuoti
Elokuva on yksi kaikkien aikojen suosikeitani. En rehellisesti sanottuna ollut edes tajunnut, että tästä on oikeasti kirja, ennen kuin törmäsin siihen alennusmyynnissä ja olihan se pakko napata mukaan.
Hemingway, Ernest: Vanhus ja meri
Tämän kanssa on jälleen sama juttu. En yhtään tiedä, miksi sen haluan lukea, mutta haluanpa vain.
Hietamies, Eve: Tarhapäivä, Puolinainen
Äiti osti Hietamiehen Tarhapäivää edeltävän Yösyötön joitakin vuosia sitten Ideaparkin reissullamme. Luin itse kirjan äidin jälkeen ja nauroin itseni lähes kipeäksi. Hietamiehellä on ihanan humoristinen ja kepeä kirjoitustyyli. Tarhapäivää en jostain syystä saanut luettua loppuun asti, kun sen aloitin, mutta tarkoituksena olisi piakkoin lukaista sekä se että Puolinainen.
Hiidensalo, Venla: Mediahuora
Tämän ostin Suomalaisesta kirjakaupasta tarjouksesta Teemestarin kirjan ja Puolinaisen kanssa. Lukiossa opettajamme kertoi tästä, ja koska kiinnostus heräsi, päätin napata tämänkin mukaani, kun satuin kolmea kirjaa keväällä metsästämään.
Hiltunen, Pekka: ISO
Tämäkin oli ALE-löyty, Prismasta tosin. Jokin sen juonikuvauksessa kiinnosti. Tätäkin olen joitakin kymmeniä sivuja lukenut, ja sen kieli on kovin kiinnostavaa.
Hugo, Victor: Kurjat (Les Misérables)
Klassikko. En ole elokuvaakaan nähnyt. Sekin pitäisi laittaa katsottavien listalle.
Itäranta, Emmi: Teemestarin kirja
Olen päässyt romaanin lukemisessa lähes puoliväliin, mutta jostain syystä loppuun asti en ole saanut luettua. Täytyy sanoa, että se kummastuttaa minua suuresti, sillä kirja on kerrassaan ihastuttava (jos näin vanhanaikaisesti voi vielä sanoa). Siinä on jotain äärettömän kaunista ja utuista, vaikka yhtä aikaa se on kaunistelematon kuvaus siitä, mitä maailmalle voi tapahtua.
Jansson, Tove: Muumi-kirjat
Muumit ovat parhaita. Olen siitä aiemminkin puhunut.
Kivelä, Anneli: Uusia tuulia Katajamäellä
Tavoitteenani on saada luettua kaikki omistamani kirjat. Sain tämän joululahjaksi joitakin vuosia sitten, ja kyllä sen lukeminen jo syyhyttäisi.
Kivi, Aleksis: Seitsemän veljestä
En vieläkään ymmärrä, miten on mahdollista, että olen päässyt lukiosta ja kotimaisen kirjallisuuden perus- ja aineopinnoista läpi lukematta tätä. Olen aloittanut ja jättänyt kesken tämän teoksen useammin kuin minkään muun. Jostain syystä lukeminen on aina tökkäissyt johonkin, mutta onhan tämä nyt ihan pakko lukea!
Lee, Harper: Kuin surmaisi satakielen
Tämäkin on ollut lukulistallani tuntemattomista syistä jo pitemmän aikaa. Ehkä tämänkin kohdalla klassikkostatus edesauttaa asiaa.
Leino, Marko: Joulutarina
Bongasin tämän parilla eurolla kirpputorilta. Haluan lukea tämän joulukuussa, koska no, joulu. Elokuvasta pidän sen verran paljon, että arvelin kirjankin olevan lukemisen arvoinen.
Lewis, C.S.: Narnian tarinat
Kuten jossain aiemmassa postauksessa sanoinkin, Velho ja leijona oli yksi ensimmäisiä romaaneja, jonka luin itse. Siitä kasvoi rakkaus koko kirjasarjaa kohtaan. Myös kirjojen pohjalta tehdyt elokuvat ovat olleet loistavia.
Montgomery, L.M.: Anna-sarja, Pieni runotyttö Pieni runotyttö oli pienenä yksi isoimpia suosikeitani ja on sitä edelleen. Pitäisi jälleen päästä lukemaan Uudenkuun Emilian seikkailuista. Vihervaaran Annan tarinaan en ole vielä tutustunut, mutta koska Montgomery on sen kirjoittanut, se ei voi olla huono.
Munro, Alice: Kallis elämä
Tämäkin on lahjakirja, johon jo haluaisin paneutua!
Murakami, Haruki: Norwegian Wood
Tässä jälleen lahjakirja. Aloitin sen lukemisen kyllä jonkin aikaa sitten, mutta ei ollut aivan oikea aika sille, koska kirja ilmeisesti vaatii aikamoista avomielisyyttä ja keskittymistä.
Pekkola, Pasi: Unelmansieppaaja
En muista, mistä tämä kirja sattui mukaani, mutta tämänkin olen ostanut halvalla jostakin. Sen juonikuvaus kiehtoi minua, sillä se tuntui yhdistelevän paljo niitä asioita, jotka minua kiinnostavat.
Picoult, Jodi: Sisareni puolesta
Kiinnostus tähänkin kirjaan lähti elokuvasta. Olen kuullut, että kirja on elokuvaa parempi, ja elokuvasta pidän erittäin paljon.
Riordan, Rick: Percy Jackson and the Olympians; The Titans' Curse; The Battle of the Labyrinth; The Last Olympian
Näin ensimmäisen Percy Jackson -elokuvan jo vuosia sitten elokuvateatterissa. Sen jälkeen syttyi palava halu lukea lisää Percystä. En kuitenkaan päässyt ensimmäistä kahta kirjaa pitemmälle. Tarkoitus olisi kuitenkin lukea loputkin.
Rowling, J.K.: Harry Potter -sarja
Aika palata Tylypahkaan, varsinkin kun Viisasten kiven kuvitettu versio on äärettömän kaunis.
Rönkkonen, Henrikka: Mielikuvituspoikaystävä
Tästä kirjasta olen kuullut hirveästi kaikkea hyvää. Vaatii kirjastoreissua, jonka toivottavasti pystyn tekemään pian.
Tervo, Jari: Layla
Tämänkin olen saanut lahjaksi jo pitemmän aikaa sitten. Jälleen erittäin mielenkiintoisenoloinen romaani.
Tolstoy, Leo: Anna Karenina
Tämän kohdalle voisi kirjoittaa samat asiat kuin Kurjat-teoksen kohdalle. Klassikko, josta on tehty elokuva, joka sekin pitää lisätä katselulistalle. Ja kirja toki luettavien kasaan.
Valtonen, Jussi: He eivät tiedä mitä tekevät Nenäpäivän jälkeen olen suhtautunut Finlandia-voittajiin hieman epäileväisesti. Mikko Rimmisen teos oli äärimmäisen hämmentävä ja outo (ja myös lukemiseen tottunut mummini oli tätä mieltä, ei vain lukioikäinen minä), minkä takia ehkä tämänkin romaanin aloittaminen hieman hirvittää. Kirja kuitenkin löytyy hyllystä, koska sain sen muistaakseni syntymäpäivälahjaksi.
Westö, Kjell: Missä kuljimme kerran
Luennoitsijamme puhui tästä ensimmäisellä sosiaalitieteiden luennolla. Se piti oikeasti lukea jo johonkin kirjallisuuden kurssiin, mutta kai siihen näin jälkeenkin päin voi tutustua?
Tämä biisi tällä kertaa viime viikolla alkaneen saksan opiskelun kunniaksi.
Yliopistolla oli eilen Avajaiskarnevaalit, jotka ovat periaatteessa yliopiston järjestöjen esittäytymistilaisuus ja muutenkin virallinen aloitus lukuvuodelle. Porukkaa oli ahtautunut Yliopistonmäelle aivan tolkuttomasti, hyvä että mahtui kävelemään. Jos ei mitään muuta jäänyt retkeltä käteen kuin Kiekun ja ViNon esitteet, niin ainakin sain karkkia.
