Toukokuu on jo melkein puolivälissä, mutta koska huomasin, että minulla on jonkin verran kivoja kuvia huhtikuulta, voisi olla hauska tehdä pieni katsaus elämääni viime kuussa. Eli tässä on Kielihäirikkö-blogin ensimmäinen "__kuu puhelimen läpi".
1. Aloitin joskus maalis-huhtikuussa palapelin tekemisen. Vielä ei ihan ole valmista, mutta en ole koskaan itsekseni päässyt yhtä pitkälle.
2. Rakastuin taas leskenlehtiin, ja kehitin oman teorian sille, miksi leskenlehtiä kutsutaan leskenlehdiksi. (Koska lehdet jäävät tavallaan leskiksi, koska kukat kuolevat ensin.)
3. Eräänä aamuna, kun olin lähdössä töihin, oli todella kaunista. Myöhästyin ensimmäisestä bussista, johon minun oli tarkoitus mennä, koska jäin kuvaamaan.
4. Rakastan Turun taloja.
1. Päivitin työpaikan IG-tarinaa alkukuusta viikon. Jaoin koko seuraajakunnan tietoon myös mielenkiintoisen näppisjärjestelmäni. Koneen oma näppäimistö on oikukas ja toimii, kun sitä huvittaa, enkä ole (vielä) saanut toimivaa konetta.
2. Äänioikeus tuli luonnollisesti hyödynnettyä.
3. Olen päässyt töissä mukaan myös suunnittelemaan mainoskampanjoita.
4. Muutaman päivän oli niin ihana ilma, että vierailin läheisessä metsässä melko ahkerasti.
1. Pääsiäinen, adoptioserkut ja kevään ekat grilliruuat.
2. Narsissit ovat aina varma kevään merkki.
3. Ihailin useampana iltana auringonlaskua ikkunasta, sillä auringon oranssit, keltaiset ja punaiset säteet soljuivat ihanasti puiden lomasta. Koko kämppä tuntui välillä värjääntyvän.
4. Auringonnousut eivät kalvenneet -laskuille tippaakaan. Menen pienen metsikön läpi usein aamulla bussipysäkille, ja näky on toisinaan lähes henkeäsalpaava.
Huhtikuussa avattiin toki myös ulkotreeni- ja ulkopelikaudet ja juhlittiin vappua.
Taisin lupailla ensimmäisessä luukussa, että avaan yliopistosanastoa joulukalenterin aikana. No, eilen oli vuoden viimeinen "koulu"päivä, joten mikäs sen parempi aika julkaista tätä kuin tänään. Kirjoitin tämän äitini ehdotuksesta. Alun perin minun piti kirjoittaa ja julkaista tämä jo lokakuussa, mutta elämä tuli tielle. No, sainpahan listan kuitenkin lopulta kirjoitettua.
Tässä on kuitenkin se ongelma tai hauskuus, että sanasto ei ole kaikissa yliopistoissa tai edes yliopiston sisällä välttämättä samaa. Tässä siis teille (Turun) (humanistinen) yliopistosanasto. Paljon varmasti puuttuu, mutta koettakaa kestää vajavaisuuksia ja järjetöntä epäjärjestystä.
Tentit
Tentithän siis ovat kokeita. Useimmiten ainakin meillä on esseetehtäviä, toisinaan monivalintaa tai oikein–väärin-väittämiä. Joskus löytyy myös sananselitystehtäviä. Kielten (ei siis kielitieteiden, vaan koulutyyliin opiskeltavien kielten) kokeet tai tentit ovat samanlaisia kuin esimerkiksi lukiossa. Tenttejä on kuitenkin vähän erilaisia, riippuen kurssin suoritustavasta ja ihan tentaattorin (eli tentin vastaanottajan) mieltymyksestä.
- kirjatentti
Kirjatentti on tentti, johon luetaan kirjallisuutta, kuten tieteellisiä teoksia tai artikkeleita. Tenttimateriaali koostuu siis vain luettavasta aineistosta, eikä luentoja tai muita tehtäviä ole. Työskentely on siis täysin itsenäistä.
- luentotentti
Luentokursseista tehtävä tentti, joka suoritetaan useimmiten samana ajankohtana kuin luennotkin on pidetty.
- akvaariotentti
Akvaariotentti on verkkotentti, joka tehdään yliopiston tenttitiloissa. Useimmat akvaariotentit ovat kirjatenttejä, mutta ne voivat olla myös luentokurssien tenttejä tai uusintatenttejä.
- kotitentti
Kotitentti on nimensä mukaisesti kotona tehtävä tentti. Sen tehtävät tulevat nettiin, ja niiden tekemiselle annetaan tietty aika.
- laitostentti
Laitostentit ovat jokaisen laitoksen (esimerkiksi humanistisessa tiedekunnassa kieli- ja käännöstieteiden laitos ja historian, kulttuurin ja taiteentutkimuksen laitos) omia tenttikertoja. Silloin jokainen tenttiin osallistuja saattaa tehdä eri kurssin tenttiä. Laitostentissä tentitään monesti kirjoja tai tehdään uusintatenttejä.
- tiedekuntatentti
Tiedekuntatentit ovat laitostenttejä hiukan isompia ja suunnattu juurikin koko tiedekunnalle (eli esimerkiksi humanistinen, valtiotieteellinen ja lääketieteellinen tiedekunta). Ainakin suomen kielen opiskelijat tekevät tiedekuntatenteissä esimerkiksi kypsyysnäytteen, joka siis on proseminaarin osasuoritus ja joka yleensä vaaditaan kandidaatintutkintoon. Siitä en ole aivan varma, mitä muita tenttejä tiedekuntatentissä tehdään, sillä itse olen suorittanut siellä vain kypsärin eli kypsyysnäytteen.
luento
Luennot ovat siis tavallaan oppitunteja. Ne kuitenkin yleensä pidetään luentosaleissa ja paikalla on normaalia koulutuntia vähemmän ihmisiä. Luennoilla ei yleensä myöskään ole kovinkaan paljon vuorovaikutusta, vaikka luennoitsijat siihen kannustavatkin (yhteiskuntatieteellisessä kyseleminen ja kommentoiminen on humanistista yleisempää). Luennoilla saattaa olla tai olla olematta läsnäolopakko. Humanistisessa ja yhteiskuntatieteellisessä tiedekunnassa läsnäolopakkoa harvemmin on.
luentopäiväkirja
Luentopäiväkirja on eräs luentokurssien suoritustapa. Tällöin luennoista pidetään oppimispäiväkirjaa, joka koostuu omasta pohdiskelusta ja opituista asioista. Ainakin meillä yliopiston intranetistä löytyy luentopäiväkirjaa varten ohjeita.
seminaari
Ainakin meillä seminaarit ovat aika pitkälti keskustelutilaisuuksia. Usein joku alustaa aiheen, ja siitä sitten keskustellaan.
periodi
Aika lailla sama asia, kuin jaksot lukiossa. Vuosi on jaettu ainakin meillä neljään osaan. Jotkut kurssit kestävät yhden, jotkut kaksi periodia. Vain harvat ovat pidempiä.
periodien välinen opetukseton viikko
Humanistisessa tiedekunnassa ja kielikeskuksessa on käytössä periodien välinen opetukseton viikko. Silloin olisi tarkoitus järjestää tentit (yleensä kuitenkin ensimmäinen kerta on jo ennen opetuksetonta viikkoa) ja ilmeisesti valmistautua seuraavaan periodiin. Ensimmäisenä vuonna opetuksettomat viikot olivat maailman paras asia, koska opiskelin vain humanistisessa ja kielikeskuksessa, mutta koska yhteiskuntatieteellinen ei tätä käsitettä tunne, seuraavina vuosina olen istunut tiukasti kursseilla näidenkin viikkojen aikana. Varsinkin tänä vuonna, kun sosiaalitieteiden kurssit alkoivat ja loppuivat milloin sattuu, eikä suomen kielestä ollut kuin kaksi kunnollista luentokurssia, ei opetuksettomasta viikosta ollut tietoakaan.
perusopinnot
Perusopinnot ovat yleensä 25 opintopisteen kokonaisuus. Pääaineessa ne ovat aina osa kandidaatin tutkintoa. Perusopinnot ovat usein vain pintaraapaisu tutkittaviin aiheisiin ja niiden on nimensä mukaisesti tarkoitus antaa vain perustiedot. Perusopinnot ovat ensimmäisiä suoritettavia opintoja oppiaineesta.
aineopinnot
Aineopinnot tehdään pääsääntöisesti perusopintojen jälkeen. Ne kuuluvat pääaineessa myös kandidaatin tutkintoon. Aineopinnoissa on yleensä jo jonkin verran vapaavalintaisuutta. Niiden laajuus on pääsääntöisesti pääaineopiskelijoille 45 ja sivuaineopiskelijoille 35 opintopistettä. Ero tulee kandidaatintutkielmasta. Sivuaineopiskelijat tekevät usein sivuainetutkielman, mutta esimerkiksi kotimaisesta kirjallisuudesta minä en sellaista tehnyt.
Huomattavaa on, että perus- ja aineopintojen laajuudet eivät ole aivan kiveen hakattuja, sillä joissakin pelkästään sivuaineiksi suunnitelluissa aineissa luvut hieman elävät.
syventävät opinnot
Syventävät opinnot tehdään useimmiten vain pääaineesta. Ne ovat maisterivaiheen opintoja ja niiden kautta pyritään erikoistumaan. Syventäviin opintoihin kuuluu myös pro gradu -tutkielman kirjoittaminen.
pääaine
Pääaine on se aine, jolla pääset yliopistoon sisään. On todettava, että esimerkiksi meillä kandidaatin tutkintoon kuuluu pääaineen opintoja vain 40%, joten ei yksiselitteisesti voi sanoa, että sitä opiskellaan eniten. Toki tämä asetelma kääntyy maisterivaiheessa, jossa yli puolet opinnoista on pääaineen opintoja. Pääaineesta saadaan myös yleensä kattavimmat tiedot. Jos joku kysyy, mitä opiskelet, on yleensä paras kertoa pääaine.
sivuaine
Sivuaineet ovat niitä opintoja, jotka erottavat tutkintoja. Joissakin oppiaineissa on ennalta määrättyjä tai suositeltuja sivuaineita, joihinkin tutkintoihin sivuaineita ei mahdu. Suomen kielen opiskelijoilla kirjallisuusaine on pakollinen sivuaine, jos haluaa äidinkielenopettajaksi. Minunkin kirjallisuudenopintoni on tehty tämä tähtäin mielessä, mutta muutin myöhemmin mieleni.
kielikeskus
Kielikeskuksessa voi opiskella sekä vieraita kieliä että suomea. Kielikeskus järjestää joillekin aineille pakollisia kieli- ja viestintäopintoja. Humanistisessa tiedekunnassa suomen kielen pakollisen puheviestinnän järjestää mediatutkimuksen ja kirjallisen viestinnän suomen kielen oppiaine.
vapaat opinnot
Vapaat opinnot ovat usein sellaisia opintoja, joita pääaine ei suoraan määrää. Tällaisia ovat esimerkiksi sivuaineet. Meillä on kuitenkin kandidaatintutkinnossa myös pakollisia, vapaisiin opintoihin sijoitettavia kursseja (fonetiikan ja yleisen kielitieteen perusteet), joilta ei voi välttyä.
kieli- ja viestintäopinnot
Minun käsittääkseni jokaiseen kandidaatin tutkintoon kuuluu kieli- ja viestintäopintoja. Meillä on pakollista suorittaa puhe- ja kirjallisen viestinnän kurssit molemmista kotimaisista kielistä sekä yhdestä vieraasta kielestä. Minun tutkintoni vieras kieli on englanti. Näin jälkikäteen olen harmitellut sitä, että kävin englannista kirjallisen (luetun ymmärtämisen) kurssin, koska se oli varmaan yksi turhimmista kursseista ikinä. En tiedä miksen hyötykäyttänyt ylioppilaskirjoituksistani saamaa hyvää arvosanaa ja hyväksi lukenut kurssia. (Tähän kuuluisi sellainen silmiään pyörittelevä hymiö. Tarvisin ehdottomasti sellaisen ja kulmiaan kurtistavan kuvajaisen puhelimeeni.)
noppa
Nopalla tarkoitetaan opintopistettä. Yksi opintopiste vastaa oletusarvoisesti noin 27 tuntia työtä.
Akateeminen Hese
Tästä en ole aivan varma, kuinka moni tätä nimitystä oikeastaan käyttää. Mutta Akateeminen Hese on Hesburger, joka sijaitsee aivan Yliopistonmäen kupeessa Hämeenkadun ja Kiinanmyllynkadun risteyksessä. Tiedon portailta pääsee aika näppärästi Heselle. Jos mielii terveellisempää syötävää, myös Unican uusittu Assarin ullakko ja Brygge ovat aivan vieressä, eikä Kauppakorkeakoulun Monttuunkaan pitkä matka ole.
Tiedon portaat
Tiedon portaat laskeutuvat Yliopistonmäeltä kohti Hämeenkadun ja Kiinanmyllynkadun risteystä kohti. Haluan aina vältellä niitä ja kuljen usein vaikka pidemmän reitin, jos aikaa riittää. Ne portaat ovat nimittäin pitkät ja talvella älyttömän liukkaat.
fuksi
Fuksit ovat ensimmäisen vuoden opiskelijoita. Oppiaineesta riippuen olen kuullut muutamia muitakin nimityksiä fukseille, yleisin lienee piltti.
Moodle
Moodle on opiskelijoiden pelastus. Se on verkkopohja kursseille, ja monet opettajat käyttävät sitä pääasiallisena viestintäkanavana ja usein myös luentodiat julkaistaan kurssin Moodle-alustalla. Moodleen pääsee kirjautumaan yliopiston verkkotunnuksilla.
Nettiopsu
Nettiopsussa voi ilmoittautua kursseille ja tentteihin. Sinne tulee näkyviin myös kursseista saadut arvosanat, opintopistekertymä ja läsnäolotiedot. Myös Nettiopsuun kirjaudutaan yliopiston verkkotunnuksilla.
Moodle ja Nettiopsu saattavat olla käytössä muissakin yliopistoissa, mutta en todellakaan tiedä varmaksi.
HOPS
Henkilökohtainen opintosuunnitelma. Sitä pitäisi ilmeisesti päivittää aina, kun päivitettävää tulee, mutta minä en ainakaan ole siihen juuri ensimmäisen vuoden jälkeen koskenut, vaikka siellä on kaikki nyt jo aivan väärin. Maisteria varten toki voisi sen tekaista, jos vähän selvittäisi asioita.
kampus
Educarium, Publicum, Fennicum, Feeniks, Teutori, Arcanum, Rosetta, Signum, Sirkkala, Quantum, päärakennus, Agora, Yliopistonmäki... Turun kampus on levittäytynyt melko laajalle alueelle. Suomen kielen oppiaineen tilat olivat aiemmin Fennicumissa, mutta koska se suljettiin homeongelmien takia henkilökunta siirtyi Hämeenkatu 1:seen. Tänä syksynä olen viettänyt eniten aikaa Educariumilla (kuntosalilla, syömässä ja kirjastossa), Publicumissa (sosiaalitieteiden luennot) ja Agorassa (saksan tunnit).
Unica
Unica on opiskelijaravintola"ketju". Ruuasta maksetaan opiskelijakortin kanssa 1,80–2,60 euroa, paitsi jos ottaa ruokaa esimerkiksi DELI-linjalta, jolloin saattaa joutua maksamaan likemmäs 5 euroa. Unican ravintoloista suosikeitani ovat Assarin ullakko ja Brygge, Galilei ja Macciavelli. Assarin ullakko ja Brygge ovat samoissa tiloissa Yliopistonmäen juurella, joten sinne on monista paikoista nopea mennä. Galilei sijaitsee Agorassa ja Macciavelli Educariumissa. Kaikissa ruoka on hyvää ja täysin hintansa väärti! Macciavellissa ei tosin kannata edes haaveilla käyvänsä nopeasti syömässä kahdentoista tai yhden aikaan, koska ruuhka on mieletön.
Kuten viime postauksessa kerroin, olen nyt pari kuukautta kulkenut bussilla Turkuun ja takaisin useamman kerran viikossa. Se on nopeampaa, halvempaa ja ekologisempaa. Mikäs siis sen mukavampaa. Ainoa oikeasti ikävä puoli on tavaroiden raahaamisen vaikeus. Menen usein salille ennen tai jälkeen koulupäivän ja kuljettelen mukanani laukkua ja reppua ihan sen takia, että toisessa ovat kirjat ja kone ja toisessa salikamppeet.
Tai no, ei se tavaroidenkaan rahtaaminen aina ole se pahin asia. Joskus pahinta ovat muut ihmiset. Minähän olen tosiaan sanonut sosiaali- ja terveysalaa opiskeleville ystävilleni, että arvostan sitä, että he pystyvät siihen, sillä minä en pidä ihmisistä tarpeeksi, jotta voisin olla sillä alalla töissä. En siis myöskään pidä ihmisistä tarpeeksi ollakseni tyytyväinen täyteen ahdetussa bussissa.
En tiedä, miltä bussit näyttävät muilla paikkakunnilla ruuhka-aikoina eli esimerkiksi ennen aamukahdeksaa ja iltapäivällä neljän jälkeen, mutta Turussa on täyttä. Useimmiten olen sen verran aikaisin pysäkillä, että pääsen vielä istumaan enkä ole seisonut kuin kerran. Pahimmillaan bussissa kuitenkin on seissyt varmaan lähemmäs kolmekymmentä ihmistä (arvioi voi heittää ihan kumpaan vain suuntaan). Olen huomannut, että tietynlaiset ihmistyypit ovat ärsyttäviä erityisesti juuri ruuhka-aikoina.
Tyyppi 1. Haahuilijat
Haahuilijat ovat niitä ihmisiä, jotka jäävät keskelle käytävää miettimään, mihin haluavat mennä istumaan. Varsinkin silloin, kun takaa on tulossa vielä ainakin viisi ihmistä, ja bussi lähtee jo liikkeelle, nämä ihmiset ovat ärsyttäviä. Miten vaikeaa voi olla päättää, istuuko kolmanteen vai neljänteen riviin?
Tyyppi 2. Penkinvaltaajat
Okei, tällaiset ihmiset ovat oikeasti varsinkin ruuhka-aikaan todella kiukuttavia. Penkinvaltaajat ovat niitä tyyppejä, jotka istuvat käytävänpuoleiselle penkille ja laittavat laukkunsa matkatoverikseen ikkunan viereen. Ihan oikeasti, mitä tällaisten ihmisten päässä liikkuu? Toki siis, jos on jokin ihan oikeasti hyvä syy tällaiseen toimintaan, se on ymmärrettävää (minä en tietenkään tiedä muiden ihmisten motiiveista), mutta pääsääntöisesti minusta on lähinnä naurettavaa, että viedään aivan turhaan yksi ylimääräinen penkki. Ja näitä ihmisiä näkee vähintään kerran kahdessa päivässä.
Tyyppi 3. Huutajat
Niin, juuri ne ihmiset, jotka huutavat bussissa. Puhelimeen, käytävän yli, bussikuskille (kiitoksia ei lasketa, ne on ihan okei), muuten vaan… Näitä onneksi on todella vähän. Huudan itsekin suuttuessani tai innostuessani melko helposti, mutta yleensä julkisilla paikoilla pyrin pitämään pienempää ääntä. En ihan tajua ihmisiä, jotka oikeasti uskaltavat ja kehtaavat alkaa huutaa bussissa.
Tyyppi 4. Turhaan seisojat
Turhaan seisojat ovat niitä ihmisiä, jotka eivät missään tapauksessa voi istua bussissa kenenkään viereen vaan mieluummin vaikka seisovat. Tämä on toki melko varmasti vain minun henkilökohtainen ongelmani, mutta jostain syystä tunnen aina syyllisyyttä, kun joku seisoo. Ihan kuin pitäisi pelkästä solidaarisuudesta mennä itsekin seisomaan tai luovuttaa oma paikka seisojalle.
Tyyppi 5. Vanhukset, jotka eivät käytä senioripaikkoja.
Täällä on melkein jokaisessa bussissa ”senioripaikkoja” etuosassa. Toiseksi etummaiset penkit on siis käännetty niin, että ne ovat selkä menosuuntaan päin, ja liikkumista on näin helpotettu. Kolmas penkkirivi on siis tavalliseen tapaan kasvot menosuuntaan. Paikat on tarkoitettu vanhempia tai muuten hankalasti liikkuvia ihmisiä varten (esimerkiksi siis myös raskaana oleville). Monet vanhukset kuitenkin tuntuvat karttelevan näitä paikkoja. Ei siinä muuten mitään, mutta minulle tuli ainakin alkuaikoina tosi huono omatunto aina, kun istuin niille paikoille, vaikka olisivat ainoita vapaita paikkoja koko bussissa. Enää ei. Kaikki muutkin siellä istuvat.
Älkää ottako tätä turhan vakavasti. Ihmiset ovat ihan kivoja, mutta joskus pitää vähän valittaa. Tiedostan olevani hieman erikoinen toisinaan ja monet tyypeistä ovat varmaan aika yksilöllisesti vain minua ärsyttäviä. Olen myös aiempiin ihmistyyppeihin liittyen tehnyt periaatepäätöksen, että jos bussissa on yksikin vapaa paikka, en nouse penkistä ennen omaa pysäkkiäni tuli kyytiin kuka tahansa. Kyllä sille vapaalle penkille voi istua, oli siinä naapurissa kuka vain.
Taas oli pitkä tauko postauksissa. Olen keskellä todella isoa tentti- ja palautussumaa. Tällä viikolla oli tentti, ensi viikolla kaksi ja sen jälkeen kahdella seuraavalla viikolla molemmilla yksi. Tällä viikolla oli myös projektikurssin viimeisen projektin palautus, ensi viikolla erään aineistokeräyksen viimeiset päivät, yhden tekstintarkistustyön palautus ja luentopäiväkirjan palauttaminen. Seuraavalla viikolla vielä aineistonkäsittelysuunnitelman palauttaminen. Mitään en ole jättänyt viime tippaan. Pois se minusta. Palaan siis luultavasti sorvin ääreen valitettavasti vasta joulukuussa, mutta silloin lienee jotakin erikoisempaa tiedossa.
Yliopistolla päätettiin, että syyskuun alusta asti kaikki yliopiston parkkipaikat muuttuvat maksullisiksi. Henkilökunta voi ostaa itselleen parkkeerausoikeuden, joka maksaa 15 euroa kuukaudessa, mutta opiskelijoilta se ei onnistu. Opiskelijoita varten on opiskelijaparkit. Tunnin parkkeeraus maksaa viisikymmentä senttiä, ja auton saa jättää paikalle korkeintaan neljäksi tunniksi kerrallaan. Parkkimaksun maksaminen onnistuu kätevästi EasyPark-sovelluksella tai sen nettisivuilla.
Ongelma 1. Saatan olla yliopistolla yli kahdeksan tuntia kerralla. Saattaa olla, että juoksen luennolta toiselle tai paikasta toiseen hiki hatussa, koska aikaa ei yksinkertaisesti ole ylimääräistä (tämä tosin on melko harvinaista). Voi myös olla, että kaikki luentoni ovat eri puolilla kampusta tai parkkiaikani loppuu juuri silloin, kun en autoa pääse siirtämään.
Ongelma 2. Jos tuon autoni yliopiston parkkiin, maksan neljän tunnin pysäköinnistä 2 euroa. Viikossa se tekee kymmenen euroa, kuukaudessa neljäkymmentä. Vuokran jälkeen opintotuesta jää käyttöön reilu 70 euroa. Bensojen ja parkkimaksujen jälkeen sitä rahaa ei enää ole.
Ongelma 3. En voi maksaa parkkimaksua, koska puhelimeeni ei saa EasyPark-sovellusta (joojoo, Lumia on vähän huono näissä asioissa) eikä minulla ole luottokorttia. Tässä ovat jonkin sortin neropatit olleet systeemiä keksimässä.
Ongelma 4. Jos päätän tulla autolla, joudun uhmaamaan sakkoja, sompailemaan keskellä pikkukatuja siinä toivossa, että joku vapaa paikka löytyy tai viemään auton melko kauas. Sakkoihin ei ole varaa, pikkukadut eivät houkuta, ja kauas on pitkä matka (ja kaukaa käveleminen kestää turhan kauan).
Lokakuun alussa hain itselleni Föli-kortin. Minusta, vannoutuneesta omien aikataulujen noudattajasta, tuli siis julkisen liikenteen suurkuluttaja. Ja se on yllättävän kivaa ja kätevää. Maksoin kolmenkymmenen päivän linja-autoajelusta muistaakseni 41 euroa, josta viisi meni itse korttiin ja loput kuukausimaksuun. Nyt, kun kortti on jo olemassa, voin ladata sen uudelleen netissä 33 eurolla. Opiskelijahinnat ovat parhautta.
41 euroa tai 33 euroa kuulostaa nopeasti ajateltuna jopa isolta summalta. Mutta koska matkustin lähemmäs neljäkymmentä kertaa kolmenkymmenen päivän aikana, jäi hinnaksi yhtä matkaa kohden vain hiukan yli euro. Puhutaan siis ihan hirvittävästä säästöstä. Ja onhan se halpaa.
Vertailun vuoksi: Ulvilasta Poriin on suunnilleen sama matka kuin nykyisestä kotikaupungistani Turkuun. Ulvilasta Poriin matkustetaan bussilla kaikkien mahdollisten mutkien kautta, busseja kulkee noin neljänkymmenen minuutin välein, ja perille pääsee puolessa tunnissa. Kolmenkymmenen päivän bussikortti maksaa opiskelijalle 42 euroa (+ ensimmäisellä kerralla 7 euron pantti). Nykyään pääsen kotoani Turun keskustaan parhaimmillaan kahdessakymmenessä minuutissa, ja busseja tulee vähintään vartin välein, ruuhka-aikoina vielä useammin.
Yksi iso plussa tässä bussimatkustelussa, kun vertaa Turun ja Porin liikennettä on se, että Turussa oikeasti kuskit ovat asiakaspalvelijoita. Okei, osa on tosi yrmeitä ja nihkeitä, mutta monikaan ei katso matkustajiaan nenän varttaan pitkin. Turkulaisille bussikuskeille uskallan maksaa käteisellä ja heiltä uskaltaisin jopa kysyä jotakin. Porissa bussikuskit ovat aina olleet jotenkin kovin ikäviä.
Okei, oli täälläkin yksi aika erikoinen kuski. Turun busseissa on sellaiset lähilukuominaisuudella varustetut kortinlukijat, joihin kortti vain lätkäistään hetkeksi ja siihen ilmestyy merkki onnistuneesta noususta. Yhtenä päivänä kortinlukija ei jostain syystä suostunut lukemaan korttiani, vaikka kuinka koitin. Bussikuski ei sanonut mitään, mutta hetken kuluttua huomasin, kun hän huitoi kättään toista lukijaa kohden. Koitin sitten tätä lukijaa, mutta koska en nähnyt päätettä, joka oli kuskia kohden, en tietenkään tiennyt, lukiko laite korttini. Kuski jatkoi vain huitomista ja lopulta minun oli pakko kysyä, ottiko se korttini. Kuski vain mumisi jotain epämääräistä ja päättelin sen tarkoittaneen kyllä. Ei huudellut perään, että kai se ihan oikein meni. Tämä kuski oli muutenkin hiukan kummallinen, sillä hän ajoi hyvin levottomasti ja töyssähtelevästi ja alkoi ilmeisesti jossain vaiheessa laskea rahoja…
Kuitenkin, mikä on hyvin mielenkiintoinen ero bussikäyttäytymisen suhteen Porin ja Turun välillä on se, että Porissa oikeastaan kaikki kiittävät bussista noustessaan (tai näin minä muistaisin), mutta Turussa se on melko harvinaista. Tuntuu omituiselta, että paremmasta palvelusta ei kiitetä. Pelätäänkö Porissa bussikuskeja? Tai no, minä ainakin pelkäsin silloin joskus kun busseilla ajelin. Olin tosin vielä alakoulussa ja pelkäsin kaikkea ja kaikkia.
Sateinen päivä Yliopistonmäellä. Kuvassa näkyy Feeniks-kirjasto.
Luin Educariumin kirjastossa sosiologian tenttiin. Paras tenttikirja ikinä!
Meillä bussitkin käyvät kahvitauoilla.
Täällä oli lunta...
Ja koska aiheeseen littyviä kuvia ei tietenkään ole, pyhäinpäivänä napatut otokset saavat olla tänään kuvituksena. Pahoittelut tästä. 
